maanantai 30. joulukuuta 2013

Jouluja...


28.12. No niin, Jake on venytelty urakalla tässä, että lihakset aukeaisi. Nyt uskaltauduttiin sitten treenaamaankin. Janakkalaan mentiin taas mukavalla kokoonpanolla Pron kasviksen + sisarusten kanssa. Kamalan vaikeita keppi-juttuja oli radalla. Mentiin se läpi Jaken kanssa sillain pätkä pätkältä... Ihan lopussa saatiin hyvä pätkä aikaiseksi :)


Aika herkullista lihapataa  Henni oli kokannut!

Joulunviettoja...


Laki ja mandariini-haaste


Mandariini vilahtaa kitaan aika vikkelästi!


Kinkkuvahdissa


Jouluateriana peuraa

17.12. Jake ja Pro fyssarilla Elinan osaavissa käsissä. Pro oli normi-hyvässä kunnossa - eli ei mitään kovin ihmeellistä. Jake sen sijaan oli ihan jumissa. Sai treenikiellon, syviä lihaksia pitää vaan availla. Sen jälkeen sitten mentiin eläinlääkärille sen kannuskynnen takia. Ja höh, törröttävä kynsi oli hävinnyt ja sen sijaan ihan siistin näköinen uusi kynsi siellä tilalla. Ei sille tarvinnut tehdä mitään. Eli toisin sanoen se kynsi on mennyt jo paljon aiemmin irti ja uusi jo kasvanut tilalle. Eipä tuo poika ole millään tavalla näyttänyt, että sattunut olisi...

15.12. valmennusryhmässä Mouhijärvellä mentiin. Tai mentiin mitä mentiin. Jaketti ehti ihan muutaman esteen mennä, kun huomasin sen jalassa verta. Tarkemmin katsottuna siellähän kannuskynsi törrötti vaakasuorassa ja verta tuli. Pläh. Jake oli itse sitä mieltä, että riittää sen kynnen katsominen, jatketaan agsaa! Mutta ei jatkettu. Sen sijaan desinfiointiainetta ja treenit loppui siihen.

10.12. Jolly pitkästä aikaa akupunktiossa. Simspetti, unohdin koko homman liian pitkäksi aikaa! No, eipä se Jolly ole juuri ole oireillutkaan. Nyt lääkäri sanoikin, että seuraavan kerran tarvitsee mennä vasta n. 4 kk päästä.

6.-8.12. oltiin perinteisesti Seinäjoella itsenäisyyspäivän kisoissa. Perjantaina starttasi Pro isännän kanssa. Ihan hyviä ratoja olikin! Torstaina oli sitten sekä Pro, että Jake starttiviivalla. Pro teki taas kelporadat, niistot vaan vähän tökki. Jaketti oli vähän täpinöissään ja meikäkin taisi olla väsähtänyt aamupäivän ketyilystä... Hyllytettiin vaan. Sunnuntaina vielä parit startit Jakelle. Nyt oli ihan hyvät radat! Toiselta radalta tuli muurinpalikat alas, joten 5 vp siitä. Sijoituttiin kuitenkin peräti 2. sijalle. Toinen rata oli hylly, mutta se oli kyllä paras rata koko viikonlopulta. Hylly tuli, kun luotin käteen - ylläri!





Jake-poika radan jälkeen onnessaan


Hotellilla otettiin rennosti

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Me tehtiin ihmeitä - ensimmäinen 0-voitto!

24.11. Tamskin kisoissa pari starttia kisattiin. Eka rata oli hyppäri, jolta tuli tulokseksi 10 vp omista hömelöistä mokista johtuen. Eka kielto tuli ihan sen takia, kun LUOTIN KÄTEEN, perhana! Pitää ne kädet nyt yrittää todellakin jättää lähes kokonaan pois. Auttaiskohan amputointi? Eli muu ruumis liikkui liikaa eteenpäin, koska luotin, jotta käsi ohjaa oikealle esteelle. Jake tuli sitten muun ruumiin perässä, eikä kättä katsonutkaan. Toisessa kohdassa tuli kielto, koska tein valssin myöhässä, koska en luottanut että Jake menee oikein. Siis varmistelin! Mutta rata oli kyllä kokonaisuutena oikein hyvä!

Ja sitten me tehtiin se!!! Agi-radalta tehtiin kuin tehtiinkin NOLLA (0)!!! Me tehtiin ihmeitä :) Keskityin todella Jaken kanssa tekemiseen, eikä tällä kertaa mielessä käynytkään mitkään ylimääräiset ajatukset, kuten Janakkalassa taannoin. Ihan huippu fiilis sen jälkeen, ja naama ei osannut lakata hymyilemästä. Ai niin ja vielä voitettiinkin sillä sitten. Oiih!


 
Tähän vielä yhdeltä iltalenkiltä kuva :) Törmättiin myös kettuun.




23.11. Nyt mentiin Äetsään Elinan oppiin. Jälleen keskityin omaan fiilikseen ja siihen, että en kiristy missään vaiheessa. Nyt oli vaikea treenirata, joten keskittyä todella pitikin. Jäätiin tankkaamaan poispäin-käännöstä, joka ei ole ikinä sujunut meillä. Siinä Jake aina pyörähtää tai alkaa juurikin haukkumaan minulle, eikä etene. Pidettiin tauko ja sain tehtäväksi kuivaharjoitella sitä ulkona. Näin tehtiin. Onhan tuota kuivaharjoiteltu monesti ja äkkiä se taas muistui Jaken mieleen. Sen jälkeen otettiin uusi kiekka radalla ja nythän se alkoikin sitten sujumaan :). Vaikka siis tankkasimme Jakelle vaikeata asiaa, sen päänuppi ei höyrähtänyt kertaakaan yli, niin kuin aiemmin aina. Oma mielentilani vaikuttaa siihen niin paljon! Myös semmoinen huomio, että joudun Jaken kanssa tekemään poispäinkäännöksen yhdellä kädellä, koska heti kun yritän toista kättä ottaa mukaan, se kääntyy katsomaan mitä oikein huidon. Sain myös Elinalta ohjeeksi ohjata ilman käsiä :) Mun kädet on näköjään vaan tiellä! Jake toimi taas paremmin ilman niitä...

20.11. Käytiin ProCaniksella Jaken kanssa treenimässä Markon opissa pitkästä aikaa. Nyt keskityin olemaan oma kiva itseni Jaken kanssa, enkä mikään muka-jämäkkä-tiukkis sotamarsalkka siellä radalla. Ja sehän menikin hyvin! Jakella ei kertaakaan noussut höyry nuppiin liiaksi ja saatiin hyviä pätkiä aikaiseksi. Rata oli helppo, kun oli mölli-tasoa, mutta oli siinäkin tekemistä ja sitä suuremmalla syyllä saatiin oikein kiva mielenharjoitus-treeni. Kyllä me siinäkin muutamaa kohtaa tankattiin ja lopulta Marko käski ohjata ilman käsiä.

maanantai 18. marraskuuta 2013

Hyvä veto pahalla karmalla

On ollunna hilijasta nyt treenirintamalla meikäläisellä! Isäntä on käynyt koirien kanssa treenaamassa, mutta meikä ei oo päässyt :(. Ei siis olla nyt missään viikkotreeniryhmässä, joten ei oikein ehdi milloinkaan mennä sinne, paitsi päivällä ehtis. No, vuodenvaihteen jälkeen tämä tilanne onneksi helpottaa! Aamukampa jo hankinnassa :).

Pakko avautua vähän tuosta lenkkeilystä tähän aikaan vuodesta. Kun mähän tykkään mennä ihan umpimetsään. Sinne, missä ei ole edes polkuja eikä mitään. Siellä saa normaalisti kohtuullisen rauhassa tallustaa. PAITSI kun tulee syksy. Ensin siellä juoksee mummoja pylly pystyssä ämpäreiden kanssa. Ei täältä seudulta niin korpea löydykään, etteikö sinne joku marjoja tulisi poimimaan. Ei siinä mitään, kyllähän marjoja saa ja pitää kerätä, mutta tekisivät sen siihen aikaan, kun mä en oo siellä :P. No, sitten kun siitä on selvitty, alkaa vielä pahempi vitsaus: metsästys. Jepu jee, marjamummot on vielä ihan harmittomia ja vaarattomia tapauksia. Mutta metsästyksen aikaan vilahtelee mielessä nää vahingonlaukaus-lehti jutut yms. semmoiset kivat. Enemmän kuitenkin koirien takia pelkään, koska mua todennäköisesti ammuttaisiin vain vahingossa, mutta koirat saattaisivat saada tarkoituksella luotia niskaan. Siispä kaikin keinoin yritän välttää metsästäjiä. Mutta kun ne valtaa koko hemmetin metsän kerralla. En uskois, että nämä sanat tulee mun suusta, mutta kyllä ne vaan tulee: onneksi illalla on pimeätä yhä aikaisemmin! Silloin siellä ei ole ketään. Koko metsä itsellä taas :)

No, käytiinhän sitä sentään kisaamassa Janakkalassa vuoropäivinä isännän kanssa. Lauantaina oli siis Pron vuoro ja kyllä oli hyvin mennyt, kun nollankin pukkasi! Harmi, kun ei videolle tullut. Jaketti sitten sunnuntaina vuorossa. Eka rata oli mölö, mutta toka rata jo ihan kiva. Koin kyllä Karman Lain siinäkin, koska juuri käväisi ajatus mielessä "ei yhtään virhettä vielä", niin seuraavalla esteellä tuli. Ehkä ajattelin kaksi kertaa niin, sillä sitäkin seuraavalla sitten vielä. Tai sitten se karma oli vaan hyvin paha. No, 10 vp ja kuitenkin ihan nätti rata. Mukavvoo oli!


Auringonnousu oli huikaiseva kisapaikalle ajellessa. (Katoin mä välillä tietäkin)



Siinä se on :) Se ihan hyvä veto pahalla karmalla.

Kisoissa muuten keskityin omaan mielentilaan kovasti. Hain semmoista "sohva-mielentilaa". No, itse asiassa kisoissa meillä on ollut jo hyvät vireet Jaken kanssa, joten täytyy seuraavissa treeneissä sitten hakea tuo mielentila.

torstai 7. marraskuuta 2013

Treeniä vaan aina kaivataan!

3.11. Valmennusryhmän treenit pitkästä aikaa. Meitä koulutti Maria, teemana ohjaus ilman käsiä. No aika kädetöntä olikin! Jaketti oli nyt vähän sillä tuulella, että hau-hau vaan... Ei oikein irronnut ja haukkui meikäläiselle kovasti. Ehkä sitä häiritsi tuo kädettömyys... Myös mustan putken pään haku takavinkkelistä oli jotain aivan käsittämätöntä... Nyt jäämme pohtimaan taas tätä pääkopan sisäistä elämää ja virettä - sekä ohjaajalla, että koiralla.



Tässä nyt joku pätkä, jossa jopa vähän edettiin...



Mutta kun se on niin söpö! :D


2.11. Mentiin Pron kasvistädin ja sedän ynnä sisarusten kanssa treenaamaan Janakkalaan. Meillä oli taas herkkuja enemmän kuin tarpeeksi! Keskityinkin ensin tankkaukseen pienempien pentujen tehdessä hyppytekniikka-treeniä. Sitten rakennettiin rata ja eikun  menoksi! Sieltä sain ihan hyviä pätkiä tehtyä, mutta oli kyllä vaikeaakin... yhdessä kohdassa en sitten millään ehtinyt tekemään suunnittelemaani saksalaista, joten jäin jälkeen kovasti... Mutta kivvoo oli ja tyytyväinen olen.



Bea harjoittelee siivekkeen kiertämistä



Kukahan sienne putkeen oikein menee :)



Pulma kiertää siivekettä kuin vanha tekijä.

1.11. Siirrettiin esteet Hervannan kentältä Takkulaan. Tai jäihän tuonne Hervantaankin vino pino esteitä, jos keliä vaan piisaa :). Meillä oli tylsää, kun odoteltiin Takkulasta päin uusien kontaktiesteiden siirtymistä Hervantaan ensi kesää odottelemaan. Järkättiin sitten omaa kivaa ja pidettiin Takkujen paras narttu-kisa :D Tuomarina toimi Skän poika, joten tulos oli kyllä aika arvattavissa jo etukäteen.


keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Huh - ei tullut nollaa ja mahotonta menoa tiedossa!


29.10. Kesäkauden päättäjäistreenit. Vielä oltiin ulkokentällä, kun oli niin lämmintä. Isäntä teki semmoisen kokoelma radan edellisviikonlopun kolmosten kisoista. Jake kävi jotenkin ihan kuumana taas... Jäätiin takkuamaan kepeille... ylläri! Ei sitten millään... Vaihdettiin sitten koiria, menin Pron kanssa ja isäntä Jaken kanssa. Isännän kanssa Jake ei uskalla kuumita ihan sillain, kuin minun kanssa. Nyt se oikein yritti keskittyä niihin keppeihin, mutta olipa vaikeata silti. Luulen, että tuo pimeys kyllä vaikuttaa jonkin verran tähän. Viikonlopun kisoissahan Jake meni kepit todella nopeasti.

Näiden treenien jälkeen siirrytään talvikauteen ja me ei nyt otettu ryhmäpaikkaa. Ollaan semmosia vapaa-treenaajia :) Eli käydään silloin, kun tuntuu siltä. Samalla jään tauolle kouluttamisestakin, joten täähän nyt menee ihan mahottomaksi menoksi! :D

27.10. Isäntä taas kisaamassa, nyt Pron kanssa. En sitten suunnitelmista huolimatta mennytkään paikan päälle katsomaan, vaan suuntasinkin metsään loppulauman kanssa tekemään esineruutua.

Lakille 4 esinettä metsään ja tällä kertaa oli namipalkatkin mukana. Haki oikein hyvin. Tosin ekan esineen löydettyään ja kun oli tulossa se suussa minua kohti, sai matkalla hajun toisesta esineestä ja eka tipahti siihen paikkaan. No, toi sen toisen esineen sitten. Tokalla haulla toi sen eka tiputtamansa esineen ja sen jälkeen normaalisti loput.

Jollyn ruutu oli taas laaja ja lavea :) Se toi ekan esineen hyvin. Tokalla esineellä kävi samoin, kuin Lakilla, eli tiputti sen saatuaan hajun kolmannesta esineestä. No, seuraavalla haulla toi sen tiputtamansa. Viimeinen löytyi kanssa lopulta. Jollylla tällä kertaa kesti tuo etsiminen kauhean kauan, vaikka koko ajan tarmokkaasti niitä etsi. Ehkä se ruudun laajeneminen vaikuttaa tuohon...

Jakelle tein nyt samalla tavalla, kuin muillekin. Eli vein esineet (4) ruutuun Jaken odotellessa autossa. Yhden vein ihan takarajalle ja loput aika tasaisesti siitä etureunaa kohti. Jakehan on tällä hetkellä paras tässä :) Eka este nousi melki heti ja saman tien sen saadessa esineen suuhun, sen ainoa ajatus on tuoda se mahdollisimman nopeasti meikäläiselle, että pääsee leikkimään. Toka ja kolmaskin esine löytyivät nopsaan. Sitten neljäs (se kauimmainen) esine vähän takkusi. Vaihdoin lähetyskohtaa ruudulla, mutta Jake meinasi jäädä siihen lähelle vaan pyörimään ja jo vähän turhautuikin. Tein sitten valeheiton sinne kauas ja se auttoi. Jake lähti ruudun takareunaan, sai hajun esineestä ja toi sen taas vauhdilla. Mukavaa oli!

26.10. Isäntä meni Jaketin kanssa kolme rataa Tamskin kisoissa. Mun siis piti olla työreissulla, joten isäntä ilmoitti itsensä ja Jaken kisoihin. En sitten raatsinut vaatia ohjaajan vaihdosta, kun tuo oli niin innoissaan ;). Kyllä mua jännitti! Kun haluan itse tehdä ne nollat sitten joskus Jaken kanssa... Todella hyvät oli kaikki radat! Kaksi ekaa erityisesti, kolmannella Jake tuttuun tyyliinsä jo vähän liikaa kuumui. Eka rata oli hyppis ja se oli sujuvaa menoa. 3 rimaa tuli kuitenkin alas siltä radalta. Toka rata oli ihan älyttömän hyvä! Siinä jo hiki kihosi otsalle, kun näytti nollaa pukkaavan! Onneksi kolmanneksi viimeinen rima sitten tipsahti - huh! Kolmannella radalla tuli yksi rima ja kielto putken suulta, kun Jake kiehahti ja alkoi hyrräilemään ja haukkumaan putken suun edessä sen sijaan, että menisi sinne... huoh! 

24.10. Jolly akupunktiossa. Hyvin meni ja oli niin ilo katsella sen jälkeen, kuinka Jolly venytteli nautinnollisesti takapäätäänkin :)

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Dramatiikkaa kerrakseen!


20.10. Pienenä matkan peruuntumislohdutuksena menin koirien kanssa metsään ja tein niille esineruudut. Isäntä lähti Pron kanssa Jänesniemen koulutukseen, jonne minunkin alunperin piti mennä. Mutta siis matkan vuoksi jouduin sen paikan myymään eteenpäin. Onneksi Katilla ja Tujulla oli ollut oikein hyvät treenit sen sijaan :)

Mutta siis, esineruutu. Laki teki sen tuttuun tyyliinsä ja nosti neljästä esineestä kolme ennen kuin kyllästyi. Tajusin sen hakiessa ekaa esinettä, että ei helkkari! Tää koira toimii namipalkalla tässä asiassa, eikä tietenkään yhtään namia mukana... Onneksi lelupussissa oli puruluu, joten iskin sen Lakin suuhun palkaksi, kun esine tuli :D. Oli se ehkä vähän hämmentynyt. No, seuraavat pari esinettä samalla tyylillä, mutta sitten into lopahti. Itse asiassa se kyllä löysi sen neljännenkin esineen, mutta ei tuonut. Haistoi vain.

Sitten Jolly kehiin. Jollylle oli kolme esinettä piilotettu ruutuun. Oikein iloisella tarmolla tyttö lähti niitä hakemaan ja kaikki sieltä toikin. Siinä etsiessä vaan se ruutu vähän niin kuin laajenee :) Etsintäalue on aikas laaja... kaikki tosiaan kuitenkin löytyi ja kaikki tuotiin hyvin.

Jake kehiin. Tämä oli itseasiassa eka kerta, kun Jaken kanssa tällain oikeasti teen esineruutua. Ihan pienenä pentuna jotain hyvin pientä, mistä se ei tajunnut mitään vielä silloin. Sitten Juhannuksena kannuksessa ihan pientä. Nyt kuitenkin rohkeasti vein kolme esinettä ruutuun tosin niin, että Jake näki kun vein ne. Sitten vaan poju irti ja etsimään. Ja VAU! Sehän haki kuin vanha tekijä! Vähän kuumui siinä lelun luovutuksen yhteydessä, mutta lähti sitten hakemaan taas uutta esinettä ja ihan nenä maassa haisteli! Tuotahan se ei meinaa jäljelläkään tehdä, kun ilmahajulla haluaisi vaan mennä eteenpäin. Kaikki kolme toi kuin ei mitään. On se poika!

19.10. No niin, meikäläisen piti lähteä työreissulle Kiinaan ja Usaan. Mutta lentokentällä sainkin sitten niin kovan allergiakohtauksen ruokailun jälkeen, etten uskaltanut jäädä koneeseen. Ehdin siis jo mennä sisään, mutta boardauksen loputtua halusin pois... Ovet oli siis jo laitettu kiinni, mutta ei onneksi vielä mitään muuta. Ei kun ovet auki ja ulos. Sain sitten vähän lääkitystä ambulanssi-miehiltä ja isäntä tuli hopealla ratsulla meikäläisen pelastamaan kotiin :)

15.10. Nyt kunnostauduin ja menin treeneihin. Ja kylläpä ne olivatkin ihan älyttömän hauskat treenit! Mira ja Nappis tulivat myös meidän kanssa treenimään ja mehän innostuttiin vaihtelemaan koiria ihan ristiin. Pääsin menemään Jaken lisäksi Ainolla, Norriksella ja Prolla. Ihan huippua! Jaketti pääsi Nappiksen ja Miran ohjattavaksi. Oli tosi kiva nähdä sen menoa muiden kanssa. Isäntä oli tekaissut radan meille ja siinä oli hyvin ärsyttävä ja turhauttava A-putki erottelu. Pitää siis treenata sitä taas...


Jake treenien jälkeen

13.10. Lisää uutisia Markon onnettomuudesta tuli heti seuraavana päivänä ja kyllä oli miehellä suojelusenkelit matkassa kyllä! Ulosajon vakavuuteen nähden pienillä vammoilla selvisi. Agility-väki kunnostatutui todella laajasti uutisen kuultuaan ja korvaavat kouluttajat löytyivät apuun. Järjestimme agility-epikset myös tukea antaaksemme. Kisat oli oikein lämminhenkiset. Meidän piti isännän kanssa kisata ristiin Jaken ja Pron kanssa, mutta oli toimistossa töissä ja niin hektisessä tilassa, etten mä mitään kisata kyennyt. Isäntä meni sitten rundin molemmilla.

Tässä tapahtuneesta kirjoitettu kuvaus lainattuna OneMind Dogs - FB-ryhmästä:

"
Agility connects people and Facebook creates power!

Last week (9th October 2013) we received sad news informing that Marko, one of the nicest and most energetic agility coach & handler in Finland, had been involved in a serious car accident and was in hospital at the intensive care unit.
Marko and his family have a dog school, several dogs of their own and in addition they have horses, cats, chicken etc to take care of. Their friends all around Finland understood immediately that the situation was serious and his family needs support; both in practice and also financially.
In only 24 hours his friends gathered over 50 agility trainers and coaches (even from distance of 300km!) to volunteer teaching in training classes, which Marko was not able to teach for the next weeks. Due to this massive and immediate volunteering action, they did not need to cancel any of the classes at their dog school!
In addition: friends of Marko organized last Sunday an unofficial agility competition only within 4 days after the accident! The competition had about 250 attenders and plenty of prizes donated by companies.
We all believe in that all the positive attitude and kindness that Marko has shared over the years has created so much positive energy around him that this all was possible.
The last news, though the best!
We received great news from the hospital stating that Marko has recovered from the seriously hazardous car crash with no major injures and he is now been able to arrive home to his family!
All this was possible due to the power of agility community and Facebook!
We wish all the best for Marko and his family! We wish to see Marko back in agility as soon as possible!
"


Epis-tunnelmaa

12.10. Käytiin risusavotassa Pron kasvattajien luona. Sinne tulee ensi kesänä lampaita, joten metsää on hakattu laitumen tieltä pois. Sitä sitten raivattiin porukalla. Mukavaa oli! Ja ihana taivas takasin ajellessa.


Tähän se lammasaitaus sitten laitetaan


Väsyneet kanssa-talkoolaiset :)


Kerrassaan upea taivas takaisin ajellessa.

8.10. No nyt sitten kipaisin Frendtex-kutsuille ja lähetin taas isännän treeneihin myös Jaketin kanssa. (Hyi mua, tästähän tulee tapa!). Kotiuduttuani olikin aikamoisia uutisia. Jollyn kasvattaja-setä oli joutunut auto-onnettomuuteen, eikä tiedetty muuta, kuin että vakavaa on. Kyllä oli sydän syrjällään, kun odotettiin lisää uutisia.

maanantai 7. lokakuuta 2013

Agilitya syksyn kauneuden keskellä


6.10. Janakkalassa jatkettiin. Isäntä nyt vuorossa Pron kanssa. Ja radat olivat erinomaiset. Eka ja toka rata tosin hylyt, kun sujuvasti käväistiin väärällä esteellä matkan varrella, muuten puhtoista menoa. Viimiseltä radalta 5 vp muurinpalikasta. Oli kyllä hyvännäköistä menoa! Voi kun itsekin osaisi tolleen.

5.10.  Janakkalassa kisaamassa. Otin reteesti kolme starttia, vaikka se kolmas yleensä onkin meille liikaa. Eka ja toka rata 15 vp ja viimeinen oli kuin olikin liikaa -> hyl. Hyviä pätkiä taas tuli, mutta kepit ei onnistunut millään radalla kerralla. Ekalla radalla tuli vielä pyörähdyksiäkin ennen putkeen menoja, mutta niistä ei tuomari rokottanut. Ihan kivalta kuitenkin tuntui nuo radat sinänsä. Illalla mentiin Hennin luokse iltaa viettämään ja yökin siellä vietettiin. Ihanat pellot siinä vieressä, oli hyvä käydä lenkillä! Pron kasvistäti Missu ja Juha tulivat myös istumaan iltaa. Aivan tosi kivaa oli meillä!


3.10. Jepu kävi hieromassa koko nelijalkaisen porukan. Kylläpä nuo nauttivat. Me kaksijalkaiset sitten jäykkäselkäisinä könyttiin ylös lattialta lopuksi... Tasan ei käy onnen lahjat!

30.9. Isäntä taas laitettiin viikkotreeneihin molempien koirien kanssa. Kiltisti meni. :)

29.9. Ei koirajuttu, mutta eläinjuttu :) Käytiin Johannan ranchilla vierailulla tutustumassa siihen touhuun. Olipas siellä monenlaista eläintä! En edes tiennyt, että kanojakin on niin monenlaisia...

Tässä parit tuttavuudet:


Kalkkunat on kilttejä, niitä voi silittää :) Mun uskomus oli, että niitä pitää juosta karkuun!




Tää oli joku risteytyskana, vinkeen näköinen kyllä!


kultafasaani

28.9. Jänesniemen Elinan koulutus. Olipa tosi kiva treenirata! Siinä oli vauhtia ja monta erilaista vaihtoehtoa tehdä sitten tekniikoita vaativat paikat. Alussa sain ihan kivan suunnitelman toteutettua, jossa ensin pelkäsin jotta ehdinkö - ehdin! Ja suunnittelin vielä ihan itse sellaisen vaihtoehdon, jota Elinakin suositteli :) Jee! Jake meni kepitkin oikein, vaude! Vielä yksi vaude siitä, että jouiduin yhdessä kohdassa ihan kunnolla jarruttamaan Jaketin menoa, ettei hakeutunut väärälle esteelle, vaan teki tiukan käännöksen. Aluksi tein tietty semmoisen hellän jarrutuksen, kun Jake yleensä niin herkästi kääntyy, ettei välttämättä sitten edes mene sinne esteelle... Nyt todellakin meni. Jouduttiin jarruttelemaan useampaankin kertaan, että tuli tarpeeksi voimakas jarru. Ilahduttavaa! Oikein hyvä treeni ja mukavaa oli.



Jäähdyttelylenkillä, aivan upea auringonlasku!


perjantai 27. syyskuuta 2013

Varma voitto! ja historiaa viskileikkauksen muodossa

 26.9. Käytiin maalaamassa uusia kontaktiesteitä Takkulassa. Sit meillä onkin kolme sarjaa kontaktiesteitä!



Maalaustehdas

Ja pakko vielä laittaa ihan takapihalta napsittuja ja vähän editoituja kuvia...





Tää on editoimaton



Samoiten tämä

24.9. Viikkotreenit, mutta työreissun uuvuttamana laitoin isännän asialle. Jake oli mennyt keppejä hyvin. MIKSI EI MINUN KANSSA??? :( Ostin Jollylle Back-on-Track pedin, ettei tarvi kovalla lattialla tarvii maata. Siellä ne vuoronperään pötköttelee.



No... ehkä vähän pitää vielä harjoitella kuinka siinä pötkötetään...

22.9. No sit olikin ihan hyvä taas treenata... Eli valmennusryhmän vuoro. Marko oli tehnyt radan, jossa oli (taas) paljon keppejä ja vaikeita menoja niihin. Pelotti. Se positiivinen asia on mainittava kepeistä, että pystyin todella hyvin irtoamaan Jaken pujotellessa - no, melkein loppuun asti :) Viimistä väli ei enää malttanut, joten vahvistettiin sitä palkkaamalla. Se keppien aloitus oli yhtä tuskaa, vaikka miten helposti koitettiin niille mennä... Kyllä me sitten jotain ihan hyviäkin pätkiä saatiin aikaiseksi. Saatiin jopa viskileikkaus tehtyä hienosti, vissiin ekaa ikinä! Me oltiin ryhmän ekana parina treenaamassa, joten sen jälkeen oli pajon aikaa... Ja innostuin taas leikkimään kameralla. Oli upeat varjot, tumma taivas, sateenkaari - ja siitä se ajatus sitten lähti...



Sateenkaari... ja Maarit & Aino



Hannan kanssa tehty sydän Hannan ideoimana



Hanna ja Tapa



Ryhmäkuva :)

Sittenpä suunnistin metsän siimekseen jäähdyttelylenkille. Tai no... tuppaa oleen sellaista tällä hetkellä, että meikä kävelee ja koirat syö sieniä...



21.9. PiirM-kisoissa pyörähdettiin. Isäntä starttasi Pron kanssa yksilökisoissa ja molemmat sitten joukkueissa. Pro muistaakseni teki tuloksen ekalta radalta, mutta toka rata sitten vähän karkasi käsistä ja hylkäys sieltä. Ihan kivaa menoa kuitenkin! Meidän joukkue oli vahvaa ironiaa käyttäen nimetty "Varma voitto!" nimiseksi ;). No niinhän siinä kävi, että me kaikki neljä hyllytettiin ratamme. Jake sellaisessa kohdassa, jota en ikimaailmassa olisi osannut varoa :D. Se vähän irtosi... joka on kyllä sinänsä hyvä asia, kun tuo niin usein jää "käteen kiinni". Solidaarisia siis oltiin joukkueen kesken. Olihan meillä myös hienot vaaleanpunaiset joukkuepaidatkin painatettu varta vastein ;) Aion jatkaa samaa ironiaa tästä eteenpäinkin ja kisata se päällä jatkossa, kun selässä lukee Varma voitto! ja capseilla viä. Sarvis Valen kanssa pääsi rataa pisimmälle (olikohan toka vika este, missä kosahti), joten on ehdottomasti ansainnut suklaalevyn! Pron joukkue sen sijaan teki hienoa tulosta ja sijoittui PiirM pronssille! Helei, onnea viä! Ai niin ja meidän seuralainen Maarit ja Aino sijoittuivat yksilöissäkin PiirM pronssille, vautsi! Kyllähän olikin hienoa menoa!

17.9. Normi viikkotreenit. Isäntä teki sinne kamalan treeniradan. Otettiin pikku pätkissä, eikä ehditty koko rataa alkuunkaan. Keppien aloitus oli taas niiiin vaikeata. Tässä on nyt semmoinen umpisolmu, että en osaa aukoa sitä :(

tiistai 17. syyskuuta 2013

Pässihuutokauppaa ja agi-kisoja

14.9. Startattiin omissa kisoissa. Eka radalla olin ihan tyhmän hätäinen alussa ja sen vuoksi otettiin sitten hylly. Tyhmyydestä rankaistaan - ja niin pitääkin! Hyvää pätkää kuitenkin tuli myös. Tokalla radalla menetin yhteyden hetkeksi, vaikka juuri siihen edelleen panostan. Sen seurauksena rima alas. Myös kepit jouduttiin ottamaan toiseen kertaan, joten tuloksena 10. Hyvää pätkää tälläkin radalla kyllä. Tuo yhteydenpitäminen alkaa tuottaa tulosta. Jaken vire on myös nykyään oikein hyvä. Ollaan siis päästy eteenpäin! Hihhei!

Tässä jälkimmäinen rata

13.9. Vaikkei olekaan koirajutuista sinänsä kyse, niin pakko kertoa pässihuutokaupasta :). Käväisin Hämeenkyrössä lammasseminaarissa, jonka yhteydessä oli pässihuutokauppa ja myös paimennusnäytös. No, itse asiassa en nyt varsinaisesti huutokauppaa jäänyt seuraamaan, mutta seminaarin kuuntelin ja tietysti paimenkoiranäytöksen katselin. Paimentamassa oli Irlannista tuotu bortsu ja ohjaksissa SPKY:n puheenjohtaja. Tosi hienosti meni ja on se bc vaan aikamoinen työapu!

Nämä ihanat kuvat sain maalaismiljööstä napsaistua:



Tämä on zoomattu Lumia 1020 todella kaukaa! Alla kuva jossa näkyy kuinka kaukana kohde oikeasti on.



Vaikka en hevosihmisiä olekaan, niin tämä näky kyllä sai houkuttamaan, että jospa oisin saanut olla muukaanaa!



12.9. Jolly-typsy akupunktiossa. Edelliseen kertaan oli nyt kuukausi aikaa. Ja seuraavan kerran mennään 6 vkon päästä. Nyt oli eka kerta, kun Jolly vinkaisi neulojen laitoin yhteydessä... Ja meikäläiselle heti tuli päähän vaikka mitä kauhukuvia! Mutta hyvin se meni ja Jolly taas selvästi reipastui, venytteli kotona sekä etu- että takapäätä -> iloinen asia! 

Illalla kävin HLU:n järjestämässä seuratoiminta-koulutuksessa. Mukana oli tommosia "vähän isompia" urheiluseuroja myös :) Kuten Ilves ja HJS. Heillä ehkä vähän eri mittakaavassa tuo touhu. Mutta kyllä se vaan seuran koosta riippumatta tuntuu samat ongelmat olevan talkoo-osallistumisen ja muun osallistumisen kanssa. Myös kaupallistuminen näkyy muissakin seuroissa. Meillä on itseasiassa aika hyvin asiat! Ensi viikolla jatkuu aiheella yhteistyökumppanin hankinta.

10.9. Viikkotreeneissä. Koska illan joka ryhmästä oli niin paljon pois, niin yhdistettiin kaikki ryhmät ja Taija yllätyksekseen sai meidät kaikki koulutettaviksi. (Kannattaa käydä usein FB:ssä, ettei pääse yllätyksiä syntymään ;). Tehtiin semmoinen 18 esteen ratatreeni, joka oli edelliseltä ryhmältä jo valmiina. Päätin Jakella keskittyä siihen yhteyden pitämiseen ja Prolla itsenäisiin kontakteihin ja keppeihin. Isäntä oli hallituksen kokouksessa, joten meikä pääsi puikkoihin molempien koirien osalta. Pääsin tavoitteeseeni molempien koirien kanssa! Jaketin kanssa saatiin oikein hyvin yhteys pidettyä. Treenattiin myös (jälleen kerran) putki-puomi erottelua, joka taas alkoi menemään oikein hyvin. Mutta saapa nähdä, kun seuraavan kerran tulee sama eteen... Pro osaa sen hienosti. Pron kanssa päästiin hienosti koko rata läpi, ainoastaan pari rimaa tuli alas, kun tein vähän myöhäisiä kökkövalsseja. Toisella tavalla tehtynä meni ihan ok. Jakenkin kanssa saatiin oikein hyvää pätkää aikaiseksi. Kivat treenit! Ja kiva oli Taijan opissa olla!

sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Ihana Jake!

8.9. Nokian kisat. Vitsi että olen tyytyväinen! Eka radalta otettiin 10 vp, kepeiltä ja 1 rima. Kepeille Jake tuli niin lujaa, että ei taipunut tokaan väliin. Riman tiputukseenkin oli selkeä ohjauksellinen syy. Toka rata oli meikäläisen puolelta vähän hätäisempi, mutta vain yksi rimantiputus sieltä. Tuloksena siis 5 vp ja sillä päästiin 3. sijalle! Siis olin niiiiiin onnellinen noiden ratojen jälkeen! Aivan mahtavaa :) Ihana Jaketti!

Radat löytyy täältä.

 Toka radan tuloslista. Aika oli vauhdikas, harmi se yksi rima!

Jäähdyttelylenkillä ihana utuinen näkymä avautui.

7.9. Äkkilähdöllä Somerolle treenaamaan - ja aussie-porukassa taas :D. Pitkään mietin kumman kanssa paimennan, Jaken vai Pron. Päädyin kuitenkin Jaken kanssa paimentelemaan, sillä en nyt vaan oikein malta olla menemättä sen kanssa... Sitä paitsi kouluttaja on bortsu-ihminen itsekin, joten ajattelin sen natsaavan näin. Ja oikeassa olin! Käytiin kolme kertaa lampailla, eka kerta pyöröaitauksessa ja kaksi kertaa isolla laitumella. Oli isoin laidun, missä olen tähän mennessä paimentanut ja myös lampaita oli isoin lauma tähän mennessä. Olin aivan innoissani! Pyöröaitaus meni helposti, tehtiin peruskokoamista ja pieniä kuljetuspätkiä. Keskityttiin siihen, että Jake oikeasti menee maahan heti, eikä joskus ja jouluna. Olin oikein tomera - hyvä minä! Tokalla kiekalla isolla laitumella korjattiin sitä kaarelle lähtöä. Nyt ymmärsin miten meikäläisen pitää lähettää Jake kaarelle- ja alkoihan se sujumaan. Jouduin aika tiukkaa palautetta Jakelle antamaan. Kerran jopa kirota pärräytin :-o. Kolmannella kerralla otettiin poispäin ajoa ja se oli oikein hyvä treeni Jakelle! Se alkoi todella hyvin keskittymään, oli rauhallinen ja vaan oikein hyvä! Tuli semmoinen yhdessä tekemisen meininkin <3 .="" iv="" mukava="" oikein="" p="" paimennusp="">

Laitumessa riitti kokoa ja lammaslauma oli vissiin semmoinen 20-päinen


 Tässä puikoissa yksi kurssin aussiesta. Siellä oli kyllä oikein vakuuttavia nuoria paimenen alkuja!


Ankoille ja naudoillekin olisi ollut mahdollista mennä, mutta meikä pysytteli lampaissa. Madde sen sijaan pääsi ankoillekin.


5.9. heh, tein sen taas! Eli tupla-buukkauksen. Onnellisena ostin irtovuorot ProCanikselle torstaille sekä Jakelle, että Prolle. No, sittenhän huomasin, jotta koulupäivähän se meikäläisellä... No, onneksi on tuo isäntä, joten nakki viuhahti siihen suuntaan ja koirat pääsi treenaamaan. Oli mennyt kuulemma oikein hyvin ja Jake oli ollut ihan huippu myös ( Prohan on aina...).

maanantai 2. syyskuuta 2013

Salaisia treenejä ja fiilistelyä Laukaassa

29.8.-1.9. Mentiin Laukaaseen kisoihin koko viikonlopuksi. Vuokrattiin ihana erämaja, jossa koirat sai huoletta olla irti. Järvikin löytyi vierestä. Perjantai iltana päästiin paikalle ja koirilla kyllä riemu repesi! Melkoinen juoksu ja saikkaus alkoi. Yritin hetken aikaa istuskella rennosti laiturilla järveä ihaillen, mutta koirien edestakainen rallaus sai laiturin hyppimään perin levottomasti, eikä se kyllä kovin rauhallinen nautintohetki ollut :D

 Mökki oli just passeli hirsimökki
 Pihapiiri oli iso ja siitä pääsi suoraan metsälenkkipoluille
 Laiturilla sentään hetken sai nautiskella ihanasta näkymästä...
...ja Jaketti-sorsa polskuttelusta

 Tupaan olisi mahtunut enempikin koiria!

Lauantaina sitten isäntä oli Pron kanssa kisailemassa. Ihan hyviä ratoja nuo tekivät, vaikka tulostaso ei niin kummoinen ollutkaan. Pro itse asiassa tiputteli rimoja ärsyttävästi, mitä se ei normaalisti ihan tuolla tavalla tee. Meikä juorusi tuttujen kanssa, nautiskeli puffan antimista ja tietysti lenkitin koiria vähän väliä.

Jolly fiilistelemässä tutuissa treeniympäristöissä


Sunnuntaina sitten starttasin Jaken kanssa. Tulostaso ei myöskään meillä ollut kummonen (itse asiassa se puuttui kokonaan :D eli tripla-hylky), mutta ihan hyviä pätkiä sinne tuli. Ekalla radalla Jaket jotenkin tömäytti puomin ylösnousulla ja tuli sen niin varovasti, että oli pakko siinä kesken radan konsultoida tuomaria, että kävikö siinä pahasti. No ei, Jake vaan luuli sitä vissiin keinuksi ja koitti painaa sitä maahan. Jatkoin sitten rataa puomilta, mutta hetipä siitä hylky sitten napsahti. Loppurata meni oikeinkin hyvin. Toka rata oli mahdotonta sähellystä. Siinä vissiin ainoa hyvä asia oli A:n kontakti :D. Viimeisellä radalla sitten meikä räpelsi. Eli yhtäkkiä vaan edessä oli este, jota en ehtinyt väistää ja näin kellahdin siivekkeen kanssa tantereeseen. Oli hassu tunne, kun en ole ennen kisoissa kaatunut. Vähän aikaa oli ihan hukassa, että mitäs nyt pitäisi tehdä... Jatkettiin sitten loppuun. Jake kyllä meni lopun oikein, mutta lähes kaikki rimat tulivat alas. Se vähän kiehahti, kun aloin makoilemaan kesken radan... Kuitenkin jäi oikein kiva fiilis! 

Ja Lumiaan tuli taas uusi kuva-ominaisuus, jota piti tietty testata. Koekaniineina tässä Pirjo ja Dingo.

Luman Motion shot, joka blurraa muun ympäristön ja korostaa näin liikettä

 Jollyn selkä kipeytyi vissiin siitä kiivaasta juoksentelusta mökillä heti ekana iltana. Saattoi myös tapahtua tietysti jokin yhteentörmäys, jota en huomannut. Reppana sai särkylääkettä kotiin päästyä ja back-on-track loimi sillä oli niskassa koko viikonlopun. Täytyy varata akupunktio taas.

27.8. Viikkotreeneissä. Matka sinne oli haasteellinen, sillä lämmittelylenkiltä tullessa autolla metsäautotiellä rengas puhkesi. Siinä sitä sitten äherrettiin vararengasta paikalleen hyvä tovi. Onnistuttiin kyllä ja päästiin, kuin päästiinkin treenikentälle, vaikka vähän myöhässä. Sielläpä laitoinkin sitten Emilian puikkoihin Jakea ohjaamaan. Pirkko-Inkeri kun parantelee jalkaansa, eikä Emilia malta olla pois treenipaikalta kuitenkaan :). Voi että sitä oli mukava seurata! Emilia teki hienosti Jaken kanssa ja hymy loisti treenaamisen ajan. Olipa mukavaa!

26.8. Kävin Jaken kanssa salaa treenaamassa Takkulassa. Siellä olikin jo valmiina ihan hyvä harjoitusrata, jossa sai monenlaista kuviota tehtyä. Treenasin erityisesti sitä yhteyden pitämistä koiraan joka kohdassa. Sillain tuli tehtyä ohjausliikkeet kunnolla loppuun asti. Se meni oikein hyvin ja oli oikein kiva tunne. Meillähän oli yhteinen sävel! Saatiin jopa takaaleikkaus hienosti tehtyä. Oltiin molemmat oikein onnellisia. Aion käydä jatkossakin salaa treenaamassa!

24.8. Stenbergin Heinin agility-koulutuksessa. Oli oikein mukava koulutus ja treeniratana kevyt 39 esteen rata. Suunnittelinkin etukäteen, että keskityn ekana pätkään 1-10 ja sitten 10-20. No, loppujen lopuksi hinkattiin ihan koko ajan sitä 1-10 pätkää... Siinä oli meille oikein haastava kohta, johon sisältyi todella nopeana ketjuna persjättö, valssi, vekki. Ne piti tehdä niin nopeassa tahdissa, että meikäläinen oli ihan hukassa. Koitin oikein kovasti pitää sitä "linjaa auki" Jakeen, että en "löisi luuria korvaan" sille. Mutta tuntui, että mulla meni koko puhelin hukkaan :) Se persjättö jotenkin teki sen. Mä vaan hukkasin koiran, vaikka miten koitin olla skarppina. Otettiin 3ssa erässä, sillä aika kuuma keli oli. Mua sitten loppujen lopuksi vaan nolotti treenata. Päätin samalla, että nyt menen ihan itsekseni salaa treenailemaan Jaketin kanssa.

tiistai 20. elokuuta 2013

Hierontaa, fyssaria, akupunktiota - koirille tietysti!

20.8. Jake ja Pro kävivät Elinan osaavissa käsissä fyssarilla. Jake oli pahemmin jumissa, kuten tavallista. Kylläpä se poika nautti käsittelystä! Oli aivan töttöröö sen jälkeen. Prolla oli jumia oikeanpuoleisessa SI-nivelessä ja ylimenokohdassa. Jaketille kylkivenytyksiä lääkkeeksi ja Prolle orava-asentoa. Sen lisäksi parin päivän lepo, joten viikkotreenit jäi väliin.

Innostui leikkimään Lumian Creative Studiolla niin, etten nukkumaankaan meinannut malttaa :) Ihan kivoja kuvia tuli:






18.8. Omissa kisoissamme starttasin Jaken kanssa. Kepit... onsenypirulauta!!! Pyhyy. No, ekalta radalta 15 vp, kun tuli yksi rima alas ja sitten keppejä otettiin pariin kolmeen otteeseen ennen kuin onnistui. Täytyy tosin myöntää, että oli sijoittunut aivan pöllösti itse keppeihin nähden. Toka rata oli taas vähän hulinaa. Nyt Jakella oli kyllä täydet mahdollisuudet onnistua kepeillä, mutta silti vasta toisella yrittämällä lähti ne menemään. Sitten se tuli putkesta niin lujaa keinulle, että lipsahti alas sieltä kesken, joskin sinnikkäästi kaikkensa tehden yritti pysyä laudalla. Tuomari hylkäsi kuitenkin meidät tässä vaiheessa. Pari estettä sen jälkeen räpellettiin ja sitten A:lle tullessa päätin, että nyt rauhoitun ja rauhoitan menon. Siitä eteenpäin menikin hyvin. Harmi vaan, että liian myöhään tuli tommonen mieleen :). Jälkeenpäin kun pohdiskelin, niin koko aamuna ei tullut mieleen mikään näistä asioista, jotka ovat itseni kannalta tarpeellisia läpikäydä ennen startteja: 1. rauhoitu 2. älä lyö koiralle luuria korvaan 3. hyvä asenne. Seuraavissa kisoissa (Laukaassa) kirjoitan ne kyllä kämmeneeni ylös!

Kisojen jälkeen suuntasin metsää rauhoittumaan ja kerättiin kanttarelleja koirien kanssa :).

16.8. Isäntä kävi päivällä treenailemassa Pron ja Jaken kanssa.

13.8. Eh... Meikää väsytti niin, että pistin isännän itekseen molempien koirien kanssa viikkotreeneihin. Kiltisti se meni :) Ja olivat treenanneet ja Jake oli mennyt keppejä hyvin. Hyvä-hyvä!

12.8. Himpetin Jepu on muuttamassa Jyväskylään! Meidän kiva luotto-hieroja lähtee :(. Noin muutenhan Jyväskylä on oikein kiva paikka, joten mikäs siellä ollessa :). Onneksi Jepu tuli vielä ennen lähtöä hieromaan Lakin ja Jollyn. Mut mitäs me ny sit tehään???!

8.8. Jolly akupunktiossa. Typsy on oppinut jo rutiinit miten homma etenee. Heti, kun astutaan ovesta sisään, niin menee vaa'alle punnitavaksi (tekee sen kyllä myös pois lähtiessä ihan varmuudeksi :). Sitten odotellaan nätisti, että pääsee kivan eläinlääkäri-tädin rapsuteltavaksi ja tunnusteltavaksi. Nyt kun tuli sitten aku-piikit esiin, niin Jolly tuumasi, että tämä riittää! Se yritti reppana tarmokkaasti kiivetä syliini turvaan. Eipä se nyt auttanut, vaan kyllä ne piikit tökittiin paikalleen. Akupunktio on tepsinyt todella hyvin Jollyn jäykkyyksiin, jotka ovat enää muisto vain! Tästä eteenpäin mennään kuukauden väliajoin akupunktioon.

keskiviikko 7. elokuuta 2013

Meistä on moneksi! :)

Omituista miten pää on suorastaa tyhjentynyt viimeisen kahden viikon tapahtumista :-o . En meinaa muistaa mitään mitä on tullut tehtyä! No, onneksi on facebookki ja kalenterit ja semmoiset vähän muistia virkistämään... Silti, perin kummallista! Oonkohan mä tehnyt mitään...

6.8. Viikkotreenit. Päätin, että Jakella keskitytään nyt ihan siihen keppien aloitukseen ja menoon, eikä mihinkään muuhun. Sen lisäksi vaihdettiin isännän kanssa koiria, koska Minna suositteli, että isäntä treenaisi ne kepit Jakella, koska se ei kuumu niin paljon silloin. Vau. Todella hienosti meni ja haki! Puuh... Minä sitten treenasin Pron kanssa jarrutuksia eri kohdissa, se kun taas meinaa hypätä liian pitkällä loikalla jarrusta huolimatta. Ihan kivasti alkoi kääntymään.


 Meistä on moneksi

5.8. Jolly kävi selän vuoksi seurantakuvissa. Halusin tietää miltä se selkäranka nyt näyttää ja onko spondyloosa kuinka edennyt. Myös lonkat kuvattiin, koska akupunkio-lääkäri sanoi ekalla kerralla siellä käydessä, että aristaa lonkkia. No, kuvien mukaan lonkat olivat kuin nuorella tytöllä :) Lääkärin mukaan yhä lähtisivät samalla arvostelulla Kennelliittoon, eli B:nä. Selkään oli tullut luupiikkejä lisää. Onneksi kuitenkin tuonne rintarangan alueelle, joka ei siis liiku (ainakaan sillain paljon). Niitä taisi olla kolmessa tai neljässä nikamassa. Noiden lisäksi lannerangassa oli edelleen yksi, joka aiheuttanee sen Jollyn välillä kankean ylösnousun makuulta. Akupunktio on muuten auttanut siihen oikein hyvin! Huomattavasti notkeampi tyttönen :). Ei siis mikään katastrofi tuo selkä, huh huh! Täytyy vielä jossain vaiheessa käydä viemässä sinne cd-levyt, että saan kopiot itselleni kuvista.

4.8. Takkujen valmennusryhmässä. Aurinko paahtoi taas täydeltä terältä - huhhuh! Rata oli myös pitkä ja hikinen :) No, siitä sitten parhaita paloja ajattelin mennä. Kepit Marko oli laittanut siihen moneen, moneen kertaan mentäväksi ja sillain niin kuin ei mitenkään kauhean helposti... No, kuten arvasin, niin keppejähän me jäätiin tankkaamaan. Se eka väli ei vaan kerta kaikkiaan löytynyt, ellen ihan avustanut. Muita osioita saatiin jotenkuten sitten mentyä. Takaaleikkaustakin piti taas pariin otteeseen treenata, kun ei tuo meinannut taas sinne hypylle irrota ollenkaan. Kai me hyviäkin jotain pätkiä ehkä saatiin, mutta itsellä on nyt niin turhautunut olo, että ei oikein tunnu hyvältä. Mutta ilon aiheena olikin hieno uusi ominaisuus puhelimessa, jolla saa aivan makeita kuvia otettua!



3.8. Pitkästä aikaa agility-kisoissa Orivedellä. Olipas kivat kisat! Sää oli todella helteinen ja meikäläinen oli taas ihan punanahka hetken päästä. Jaken kanssa eka startti oli oikke, oikke hiano. Töpeksi itse yhden riman verran, kun muutin suunnitelmaani kesken radan, koska kuvittelin, että ehdin tekemään jotain muuta, kuin mitä aioin... No, en sitten ehtinytkään :) Seurauksena rima alas, koska tötötin siinä hyppylinjalla, mihin Jaken piti laskeutua... Plöh ja pläh. Toka rata ei mennytkään sitten ihan niin hyvin. Jake tuli nimittäin ekan esteen ohi. Kävelin takaisin lähtöön Jaken kanssa ja mietin, että otanko hylyn ja laitan sen uudelleen lähtöön. Ihihi, en malttantu tietenkään, vaan otin lentävän lähdön. No meno oli sitten juuri sen mukaista. Rimat lentelivät, jokunen kieltä, keppien aloitus jne, jne... Ja silti me saatiin tulos! Öh... sen nähdessäni vähän kadutti, etten ottanut sitä hylkyä. Isäntä meni sitten Pron kanssa ja muuten hyvin menikin! Sieltähän tuli hieno 0-tulos ja agility-serti - vautsi vau!!!

Tässä Jaken eka rata.

2.8. Luulisin, että se oli tämä päivä... kun kävin tekemässä vanhuksille esineruudut. Voi sitä intoa ja riemua! Lakikin veti ruudun aloituspaikalla niin, kuin ei ole ikinä vetänyt. Huhuh! Eka Lakille 4 lelua ruutuun (se kun on ihan pro tässä lajissa). Toi 3 ja sitä neljättä kyllä kävi nostamassa kaksikin kertaa, mutta ei tuonut... Todella säntillisesti pysyi ruudussa. No, sitten Jollylle 3 esinettä ruutuun. Eka löytyikin ihan heti, mutta sitten alkoi päämäärätön haeskelu. Ruutu olikin muuten tässä vaiheessa kasvanut muka aika isoksi :D Eli harhaili kyllä ihan siellä täällä ja tuolla... Kerran sen kutsuin takaisin, kun lähti selkäni taakse etsimään. No, löytyi lopulta toinen esine. Kolmaskin löytyi, kun vaihdoin lähetyspaikkaa ruudun sivulla. Positiivista oli se, miten sinnikkäästi Jolly kuitenkin sitä etsintää suoritti. Se kun saattaa heittää rukkaset ihan naulaan, jos ei ala löytymään. Nyt kyllä jaksoi ja jaksoi ja jaksoi. Sitten Lakille 2 esinettä ruutuun ja se olikin sitten ihan pikaruutu :) Löysi molemmat varmaan alta kahden minuutin. Sitten, koska tämä on vain korien hauskuutus ja mielenvirkistystouhu, laitoin 4 esinettä ja hain molemmat etsimään samaan aikaan niitä. Ne molemmat kyllä vähän katselivat siihen malliin, että hiivattiako tuo toinen tässä tekee. Lähtivät kuitenkin etsimään. Jolly tosin meinasi jossain vaiheessa, että istunpa tässä ja odotan, että Laki löytää ja sitten varastan sen siltä. Mutta lähtihän tuo sitten etsimäänkin. Laki löys 3 ja Jolly yhden.

1.8. Pidimme epikset ja pakko mainita, että olin ekaa kertaa ikinä tuomarin hommissa siinä. Oli oikein hyvä kokemus! Sääntöjä toki kertasin ennen epiksiä, että mistä niitä virheitä tulikaan ja mitä virheitä. Kun sitten, kun niitä pitäisi tuomita, niin ei sitä jokaista eri mahdollisuutta meinaa muistaakaan! No, joitakin missejä toki tein ja huomasin, että eipä se nyt ihan niin helppoa olekaan aina arvioida tilannetta. Huomasin myös, että mitä löysempi on, sitä vaikeampaa on tuomita tasapuolisesti. Halusin siis olla hyvin löysä kieltojen suhteen putkiluokassa. Sitten tiukensin linjaa ja homma helpottui huomattavasti! Jep, oikein opettavainen ja kiva kokemus! Oli myös kiva suunnitella radat.

28.7. Ihana veljentyttöni pääsi ripille. Juhlanhumua.

26.7. Takkujen Simon ala-jaosto, Siat ry , (eli Minna) tuli kouluttamaan meitä :) Jee! Makeeta! Paikalle oli tullut unkarilaisia vieraitakin kurkkimaan minkälaisissa puittessa ja miten täällä Suomessa agilitya treenataan. No, ehkä pientä ihmetystä saattoi aiheuttaa, kun Minna ensi töikseen puki meille jätesäkit päälle ja sitten ohjaamaan radan pätkää :D. Tarkoituksena oli siis kädetön ohjaus ja kyllähän se sai keskittymään huomattavasti paremmin a) koiraan b) kunnolla linjojen näyttämiseen c) ajoitukseen. Aateltiin, että jospa kisoissakin koittaisi :). Sitten onneksi saatiin ottaa säkit pois päältä, oli nimittäin todella hellepäivä taas ja se jätesäkki noin niinkuin vähän ehkä hiosti... Jaken kanssa jäätiin tankkamaan keppien aloitusta, joka ei nyt sitten niin millään meinannut onnistua. Ei siis millään. Minua turhautta, Jakea turhautti, Minnaa turhauttii ja varmaan kaikkia muitakin ryhmäläisiä turhautti. No, jätetttiin se sitten rauhaan ja siirryttiin muualle radalle. Ne pätkät menikin oikein hyvin. Vähän balsamia haavoille! Kiva oli treenata ja taas on ikävämpi Minnaa...

torstai 25. heinäkuuta 2013

Rouskaisuja ja MM-karsinta huumaa

23.7. Kävimme treenimässä MM karsinta-kisarataa Maijan ja Riimin, sekä Mäkelöiden kanssa. Itse asiassa tuntui aika hyvältä tuo treeni! Jaketti jumitti tuttuihin pyörityksiin ja niistoihin -hyppään-en hyppää- hauhauh! Ne saatiin kuitenkin toimimaan. Kepeille meno (poispäin käännöksellä :D) ei kuitenkaan onnistunut, ei sitten millään. Kävin treenien välissä uittamassa Jaketin kentän takaisessa rutakossa, joka on kyllä käynyt jo kovin pieneksi... Toka kiekka oli parempi ja tuntuu kyllä hienolta, kun voi lähettää Jaken A:lle ja irrota itse jo ihan muualle. Tosin se kyllä tuli ilman lupaa kontaktilta muutaman kerran ja jouduin vähän palauttelemaan mieleen, että ilman lupaa ei tulla. Okseri oli vaikea, melkein kaikille koirille. Siihen tultiin suora putki-hyppy-okseri, joten vauhti oli kova ja jotenkin se okseri yllätti koirat ja rimat vaan lentelivät. Isäntä teki Pron kanssa melki nollan taas :). On se kova, olkoon vaan selkä ja jalka ja vaikka mitä vaan vaivoja, niin hyvin ohjaa. Mutta vaikka omat kriteerini onnistumiselle taitavat olla jo aika matalat, niin silti tuntui Jaketin kanssa menokin ihan hyvältä.

 Lämmittely/jäähdyttely niitty on täynnä mitä ihanampia kukkasia!

Ilmosinpa sitten meidät pitkästä aikaa kisoihin! Orivedelle reilun viikon päästä. Viimeksi ollaan kisattu toukokuussa...

20.7. Isäntä kävi Jaken ja Pron kanssa treenailemassa agilitya. Oli Jaken kanssa tehnty sitä hiivatin poispäinkäännöstä ja videolla todisti Jaketin menevän ihan hyvin sen :). Jälleen kerran, koira osaa (ja isäntä), tämä ohjaaja ei. 

19.7. käytiin Jepun luona paimentamassa. Myös Tanja ja Nuka & Nano tulivat - kivaa! Meillä oli oikein herkkueväät kahvin kanssa :). Ensin kuitenkin rundi ottamaan, sillä lambit odottivat jo katoksessaan.


Jaketin kanssa keskityttiin siihen, että se menisi nyt hyvin kaarelle, vaikka lähetys on kaukaakin. Jepu oli auttamassa lampaiden luona ja kyllähän se Jake sitten alkoi kiertämäänkin jo taas. Vähän jänskäsi pelottavaa Jepua, eikä meinannut aina uskaltaa mennä se ohi kaarelle. Nyt tosin sitten sillä höyrähti ihan ajamisessa... Näin sen ilmeestä jo, että nyt höyrähtää... Maahan menot olivat myös nyt aika surkeita, meni kyllä, mutta ehkä siinä kolmannen käskyn paikkeille. Tasapaino oli myös järkkynyt, joten sitä taas palauteltiin mieleen. Pron kanssa ... noh, ei oikein saatu järkeä siihen touhuun. Muutaman kerran kyllä hyvin kokosi ja haki lampaat, mutta tokalla kiekalla ei enää tajunnut ollenkaan lähteä kaarelle... Tai lähti, mutta päättikin tulla kesken pois tai kääntyä eri suuntaan. Eikä sillä ole oikein sellaista kunnollista hidastus/ajo käskyä. Pläh. Kolmannella kiekalla Jaken päänuppi sitten höyrysi jo aivan sihisten. Se ei meinannut tajuta lähetystäni ollenkaan, vaan se tuttu haukkumöykkä päälle. Otin sitten pannasta kiinni ajatuksena vähän saatella sinne oikeaan suuntaan. Niin mitä tekee Jake?! Rouskaisee minua polvesta niin, että housuissa kunnon palkeenkieli, samoin kuin polvessa. Kyllä hieman annoin palautetta asiasta, jonka jälkeen olikin kovin nöyrää poikaa. Vähän jäi epätoivoinen olo tämän reissun jälkeen, mutta onneksi kahvileivät olivat kerrassaan loistavia :D. Nano oli loistava paimentytön alku!

Isännän kuvasatoa


18.7. Jolly-polly taasen akupunktiossa. Ihan rutiinistahan tuo käy jo ja niitähän Jolly rakastaa! Tosin tästä neula-tökkimisestä se ei kyllä enää niinkään tykkää... Mutta tietää jo tasan mitä pitää missäkin vaiheessa tehdä. Neulojen ollessa kiinni, käy nätisti makaamaan ja on ihan rauhallisesti aloillaan. Punnitsin Jollyn (niin kuin joka kerta) ja nyt se painoi 18.2 kg eli vähän keventynyt. Nyt se on itse asiassa aika hyvässä kunnossa.


Jollyn kanssa odotellaan vuoroamme.

keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Lupa hyllyttää ja Aussie-leireilyä

11.-15.7.  Lähdettiin hyvissä ajoin Hazelmoor-leirille Hartolan Kunkkulaan. Mentiin ekan mökille saunomaan ja yöpymään. Koirat juoksivat pallon kanssa itsensä aivan naateiksi. Voi sitä riemua! Vähän myös poseerattiin mökin portailla.





Sitten jatkettiin matkaa ihanan Pulkkilan harjun kautta Hartolaan. Heti perjantaina treenattiin vähän agilitya. Koitin sitä pihkuran poispäin käännöstä, joka on vaan meikäläiselle niin vaikea. Ihan meinasi käämi palaa. Lauantaina päästiin kokeilemaan vepeä! Jakettihan hyppäsi kumiveneestä, kuin vanha tekijä, mutta sillä tuo päänuppi höyryää vedessäkin... Tiedossahan se on, jotta poju helposti sekoaa vedessä ja alkaa polskuttelemaan ja ottamaan pärskeitä kiinni samalla uiden ympyrää ja haukkuen... Ei se nyt ihan niin tehnyt, mutta tokalla kierroksella oltiin jo lähellä sitä. Tehtävänä oli tuoda lelu veneeseen rannalta uiden. Se muuttui joka kerta työläämmäksi, kun Jake meinasi lähteä uimaan ympyrää lelun kanssa ja vähän jo pärskäyttikin sitä vettä . Onneksi lopetettiin :). Kivaa oli ja siihen kuumaan päivään juuri sopiva laji treenattavaksi! Sunnuntaina taas agiliidettiin ja taas meikäläisellä oli pinna kireällä. Kummaa!






Näissä maisemissa vepeiltiin


Pro sai oikeaoppisen häntäkampauksen...


Täällä isännän ottamia kuvia reissusta.


Takaisin tullessa yövyttiin taas mökillä. Koirat saivat taas rällästää pihalla, joskin meno oli paljon rauhallisempaa, kuin tullessa. Kiva reissu oli!

6.-7.7. Agirotu ja Paluu Teivoon III. No minulle se oli vasta Paluu Teivoon II ja varmasti lupa hyllyttää :). Lauantain vietin ihan turistina paikan päällä, mutta sunnuntaina startattiin sitten joukkueessa nimeltä Hakukaaren Paimenpojat. Sattui hauskasti, että joukkueessa oli Hakukaaren kaikista neljästä pentueesta yksi jäsen. Näin siis Jaketin täysveljen Orminkin. Oli samanoloinen kaveri, vaikkakin vähän kookkaampi ja pitkäkarvaisempi. Myös Jaketin kasvattaja oli paikalla, olipas tosi kiva nähdä!!!

No, itse ratasuoritukseen... Me tehtiin ainakin monta hylkyä :D. Linnan Teemu oli tehnyt ihan kivan radan, joka näytti kauhean kimurantilta kentän laidalta katsottuna, mutta ei se niin pahalta tuntunut, kun tutustumaan pääsi. Jaketti starttasi 2. koirakkona ja kipaisin sinne radalle hyvissä ajoin asemiin Jaken jäädessä starttiviivan taa odottamaan ekan koiran maaliin tuloa. Ja höps, hyvinhän se on pysynyt - paitsi nyt :) Vähän vain vilkaisin, jotta joko menivät maaliin, niin sivusilmällä näinkin jo Jaken radalla -plääh! Ei kun takaisin starttiin ja siitä sitten saman tien lentävällä lähdöllä. Alkusuunnitelmat menivät siis pipariksi, mutta siitä selvittiin kuitenkin. Kai me siitä eka hylkäys saatiin kuitenkin. Toka tuli väärästä hypystä - huiskista vaan! Kolmas väärään päähän putkeen. Neljäs ehkä saatiin, kun tapojeni vastaisesti jatkoin kesken keppien suoritusta Jaken tullessa liian aikaisin ulos... Enkä sitten yhtään tiedä pujoteltiinko se loppu oikein vai ei :) Et semmonen sähellys, mutta kivaa oli! En kuitenkaan saanut edes eniten virhepisteitä meidän joukkueesta!

Dahlströmin Katin ottamia agi-kuvia, myös Jaketista


Osallistuttiin myös pukukulkueeseen. Mähän alan olla jo ihan Agirotu-fani, käsittämätöntä!




tiistai 2. heinäkuuta 2013

Rohkelikko ja neulatyyny



2.7. Jolly-polly oli jälleen akupunktiossa. Tämä oli nyt kolmas kerta ja tämän jälkeen vähän harvennetaan käyntejä. Minun urhea pieni neulatyynyni on niin nätisti tökittävänä, vaikkei selvästi tuosta touhusta enää niin tykkää... Varasin ajan myö selän seurantakuvauksiin. Samalla vilkaistaan myös lonkat.





30.6. Mentiin Jaketin ja Pron kanssa MH-kuvaukseen Kangasalle. Meikäläistä jänskätti kovin, kun oli eka kokemus moisesta. En ole edes luonnetestissä käynyt, vaikka Jimmy siellä kävikin. MH-luonnekuvauksen kuvaus aiheutti hilpeyttä etukäteen. Aaveet ja viitta-henkilöt erityisesti. Olin kuullut jo kauan sitten kehuja tästä, että on parempi, kuin luonnetesti. Koiralle "lempeämpi" ja myös kertoo enemmän ja paremmin koiran luonteesta. Kuvaus oli leirintäalueella rauhallisessa ympäristössä.

Jaketti oli ensimmäisenä tulessa. Yllätyin siitä, että poika ei lähtenyt leikkiin mukaan. Mutta jälkeenpäin videota katsoessani syy oli kyllä ilmeinen... Tuotahan me ollaan niin kovasti treenattu, että lentävän lelun saa ottaa vasta käskystä. Jake oli ihan juuri sen näköinen heitettyä lelua tuijottaessaan, että "anna nyt se käsky!". Vieheen perään ekalla kerralla Jake lähti ihan hyvin ja lähti perään ja otti suuhunkin, mutta  toisella kerralla ei huomannut koko viehettä. Se kun juuri sopivasti kääntyi katselemaan taaksepäin vieheen lähtiessä liikkeeelle. Se meni vähän myttyyn, varmasti olisi lähtenyt perään, jos olisi sen nähnyt. Jaketti osoitti myös olevansa aika rohkelikko noin pieneksi pojaksi :). Hyppäävä haalari tietysti hätkäytti, mutta ei jättänyt mitään pelkotiloja. Ääni myös hätkäytti, mutta laitetta piti heti sen jälkeen mennä haistelemaankin, eikä sen jälkeen enää kiinnostanut pätkääkään. Aaveet saivat puolustuskannalle kyllä ihan täysin. Aika pitkään haukkui oikein vakuuttavasti ja pontevasti siinä minun ja aaveiden välissä. Sitten alkoi vähän jänskättämään ja käväisi siellä hihnan mitan päässä takapuolella, mutta palasi siihen vierelleni turvaksi. Siinä se pysyikin oikein hyvin, eli ei jättänyt minua yksin aaveiden kanssa. Aika rohkelikko ;). Tuomarikin sanoi loppulauselmassa, että vakuuttava ääni noin pienellä koiralla, eikä jättänyt yksin vaaraan. Laukaukset eivät aiheuttaneet mitään reaktiota.

Jaketin MH-luonnekuvauksen tulokset.

Pro oli seuraavana. Itse ajattelin, että se olisi vielä enemmän puolustuskannalla ja salaa pelkäsin koetoimitsijoiden puolesta :). No, käsitellä se ei antanut, vaan väisti ihan täysin - se oli kyllä odotettavissa. Mutta sitten meikäläinen yllättyi sen puolustuksen laimeudesta. Tai siis kyllähän tuo puolusti, mutta välillä oli sen näköinen, että nää aaveet on jo niin nähty, vieläkö niitä pitää haukkua. Etäleikissä ei huomanut viittahahmoa ennen kuin viitta oli jo pois... eli ei reagoinut oikein mitenkään siihen. Isännän sanoja käyttäen "Pro selviytyi kokeesta hyvin Promaisesti". Laukaukset eivät myöskään tehneet mitään vaikutusta poikaan.

Pron MH-luonnekuvauksen tulokset. 

Pieniä eroja pojilla oli, mutta ei nyt mitään suuren suuria. Aika samanoloiset tapaukset. Pro nyt on rauhallisempi :) Eli pääkoppa pysyy paremmin kasassa, tämä on huomattu kyllä jo agility-treeneissäkin... Kiva testi!

29.6. Oltiin Jänesniemen Elinan agility-koulutuksessa Sastamalassa. Jaketin kanssa kotiläksyiksi poipäin-käännös ja putki-puomi erottelu... Jospa nyt sitten ihan treenaisi niitä! Jotenkin tulee nykyään ihan liikaa treenattua rataa, eikä yksittäisiä asioita. Treenin lopuksi Jake meni ihan sippiin... Säikähdin jo lämpöhalvauksen vaaraa ja kovin sitä valelin kylmällä vedellä. Kyllä se siitä tokeni. Jatkossa taas varovaisemmin. Tuohon tilaan se ei ole mennyt sen jälkeen, kun ekan kerran näin sen tapahtuvan. Ollaan treenattu aika varovasti kuumilla keleillä. Nyt oli vaan jotenkin petollinen keli, kun aurinko ei paistanut ja oli semmoinen lämpöisen kostea - ei liian kuuman tuntuinen ilma.