Itku pitkästä ilosta

Jahas, tähän postaukseen sisältyy hyvää ja huonoa uutista.

Aloitetaan hyvillä uutisilla. Tamskin iltakisoissa käytiin starttailemassa ja sieltähän meille sitten tuli ensimmäinen 0-tulos 2 luokasta. Rata ei ollut ohjauksellisesti ollenkaan täydellinen, mutta Jaketti se silti teki, niin kuin lopulta halusin. Mukavoo! Tein havainnon, että ennakointini ovat myöhäisiä ja löysiä johtuen siitä, että "ennen vanhaan" Jake tuli herkästi kokonaan esteeltä pois ennakoinnin tehdessäni, joten opin sellaisen "esteelle hyppäämään kannustavan ennakoinnin". Tätä täytyy nyt hioa sitten oikeanlaiseksi, että toimii jatkossa. No, joka tapauksessa meno tuntui taas kivalta ja mikä mahtavinta - epätäydellisestä ohjauksesta huolimatta Jaken kanssa onnistuttiin!




Paimentamassa käytiin sekä Jaketin, että Pron kanssa. Mentiin ensin käymään Salossa työpaikallani ja Somerolle sieltä mennessä löydettiin aivan ihana lenkkipaikka! Treeneissä Jaken kanssa taas sitä hakukaarta koitetiin hioa ja Pron kanssa myös. Vieläkin Jakelta loppuu usko matkan ollessa liian pitkä ja se kääntyy ennen katrasta takaisin. Erityisesti vasen puoli on vaikea. Siispä treenattava kohde edelleen. Pron kanssa oltiin isolla laitumella ensin ja saatiin kyllä hyvin lampaita hallittua ja liikuteltua. Kaarelle lähtö vain oli turhan kiihkeä, joten seuraava treeni tehtiin pienemmässä aitauksessa ja keskityttiin sen saamiseen rauhallisemmaksi. Näissä treeneissä viihtyy niin hyvin! Illalla molemmat poitsut olivan ihan kanttuvei.


Ihana lenkkipaikka!


Nautinnollista piehtarointia


Kunnon paimennuskelit. Treenit pidettiin lyhyinä ja vesiletku kovassa käytössä viilennykseen.

Sitten ne itkettävän huonot uutiset. Valmennusryhmään mentiin treenailemaan sunnuntaina. Lämmittelylenkillä (Pron jäähdyttelylenkki) päästin koirat kentän vieressä olevaan pieneen vesirutakkoon uiskentelemaan. Niin kuin viime kesänäkin... No, tällä kertaa ei olisi pitänyt. Jake tuli aiemmin pois ja steppaili siinä vieressäni. Yhtäkkiä huomasin, että maassa on verta joka paikassa. Äkkiä pois rutakosta ja tutkimaan tilannetta. Jaketti-paran vasemman etujalan antura oli aivan auki ja veri vaan pulppusi sieltä. Mitään törröttäviä esineitä siinä ei näkynyt, vain haava. Äkkiä kipitettiin takaisin kentälle hoitamaan tassua. Onneksi Sanna oli paikalla ja tiesi tasan mitä haavalle kannattaa tehdä. Saatiin jalka sidottua väliaikaisesti ja sitten eläinlääkäriasemalle hoitoon. Rauhoituksessa Jakelle sitten laitettiin 6 tikkiä, haava oli kovin leveä ja syvä. Onneksi ei kuitenkaan mitkää jänteet vahingoittuneet. Nyt meillä on sitten saikkua tiedossa pitkäksi aikaa ja pieni tötteröpää taloudessa. Toivotaan, että paranee oppikirjojen mukaan tuo haava. Hoidan sitä kyllä niin hyvin, kuin mahdollista! (Jake itse on kyllä jo aivan reipas...)


Jake tikkauksesta tulleena ja heräämistä odotellessa.


Tassussa kunnon pääkallopaketti

Laitetaas loppuun vielä ennen onnettomuutta mukavia uima-kuvia, sitä ehdittiin hellepäivinä tehdä usemman kerran. Nyt tuleekin sitten taukoa tuohon touhuun, onneksi kyllä helteisiin myös!

Se on KESÄ!

Uskaltaisko sitä uimasilleen?!



No en tiiä onko tarpeeksi lämmintä vielä?



Hijjjaaaaa!



On se hurja...



Hijjaaaa, hau hau!



Hitto, kun kesken kutsutaan pois



Miksi?!



Turkki kuivaksi sitten







Näin saadaan pieni-karvaisellekin koiralle kunnon pörhö



Hahah, mä meen taas - later loosers!

Paimennusta ja tolloilua

No niin. Taas on käyty sekä paimentamassa, että agilityssa. Mukavaa elämää!

Lauantaina meillä oli viimeinen kerta kilpailuihin tähtäävästä paimennuskurssista. Ei me ihan vielä valmiita kuitenkaan olla. Oikeastaan ainoa kisan estävä asia on hakukaaren pituus. Jake ei vielä irtoa hakemaan lampaita tarpeeksi kaukaa. Poispäinajo me kyllä hanskattaisiin, vaikkei sekään toki täydellistä vielä ole. Harjoiteltiin siis molempia. Marika vähän auttoi siinä hakukaaressa, kun Jake kääntyi aina vähän ennen lampaita minua kohti. Marika seisoi siinä kohti, missä Jake kääntyi ja huomautti, jotta jatka vaan. No mutta sehän toimi vallan hyvin! Tuli taas jo kohtuu hyviä irtoamisia. Tehtiin myös poispäinajoa ja kyllä se sieltä tulee, treeniä vaan alle.

Sunnuntaina sitten mentiin Äetsän Koirakerhon kisoihin Sastamalaan. Se oli heidän ekat kisat, jotka järjestivät ja oikein hyvin sujui kaikki! Ihan kuin vanhoja tekijöitä. Kisapaikka oli tosi hyvä ja rento fiilis. Tuomarina oli yksi suosikeistani, Johanna. Enkä taaskaan pettynyt, radat olivat tosi kivoja! Eka rata meni ihan sairaan hyvin. Viimeiselle esteelle asti... Voi rähmän käpylä miten tunaroin jäämällä jumiin yhden matkalla ohitettavan esteen taakse, kun en osannut päättää kummalta puolelta sen ohitan. Mä olin niin NAINEN! Sen vuoksi olin sitten myöhässä viimeiseltä esteeltä ja Jake pyöri kuin väkkärä sen edessä, eikä tietenkään hypännyt sitä. Sitten kun ehdin siihen, Jake oli ajautunut esteen väärälle puolelle ja jotenkin luulin sen hyppäävänkin sen väärinpäin. Sen jälkeen hukkasin koko koiran. Jakea ei näkynyt missään... Eli oli aina selkäni takana siellä, mihin en katsonut. Lähdettiin pois. Jos olisin vielä hyppäyttänyt viimeisen esteen, niin tulos olisi tullut, sillä Jake ei ollut hypännyt sitä väärinpäin. Minä. Olen. Tollo.



Toinen rata oli sitten vähän hurlumheitä, jossa rimat lentelivät. Jake kävi aika kuumana, eikä keskittynyt hyppäämiseen. Tulos siitä tuli, mutta aika karmeaa se oli. Pääasia kuitenkin, että kivaa oli.

Sitten pitikin lähteä kotiin. Olisin viihtynyt noissa kisoissa paljon pidempään, mutta 3-luokka oli ollut jo edellisenä päivänä. Isäntä siellä Pron kanssa oli tekaissut yhden nollankin. Ny ne tarvis enää sen tuplan SM-kisoihin.


kisapaikka oli oikein hieno.


Jake oli rentoa poikaa kisojen jälkeen kotona. Tyytyväinen.

Niin, isäntä on käynyt treenailemassa Jaken ja Pron kanssa aina viikoilla. Meikä vaan kisaa... Pitänee ryhdistäytyä!

Tiistaina suhattiin taas Somerolle ja nyt oli Prokin mukana. Jaken kanssa saatiin ensin tehtäväksi viedä katras portin läpi ja sähkötolpan kautta häkkiin. Tehtiin poispäinajona viennit portin läpi ja sähkötolpan ympäri, lampaat menivät ihan oikein. Matka vaan taittui kovin hitaasti, koska matkalla oli niiiiiin paljon hyvää ruohoa. Aina jäi yksi jälkeen sitä mutustelemaan ja jouduin Jaken lähettämään hakemaan sen. Lampaat liikkuivat aika jähmeästi... Siirryinkin sähkötolpan jälkeen peruskuljetukseen, kun ajattelin sen olevan vähän nopeampaa. No, aika vähän... Jätin katraan ja Jaken vähän matkan päähän aitauksesta ja menin avaamaan portin. Sitten lähetin Jaken kaarelle, se kävi kerran kysymässä mitä, mutta lähti sitten hyvin katraan taakse. Häkitys sujui oikein hyvin. Toisella kerralla tehtiin hakukaaren harjoittelua paritreeninä. Jakelle tuo vasen puoli on vaan vaikea. Siltä puolelta leikkaa aivan liian aikaisin katraan eteen, eikä taakse. Oli pakko mennä puoleen väliin ohjaamaan.


Vuoron odottelua

Pron kanssa koitettiin saada hakukaarella lampaisiin vähän etäisyyttä. Ekalla kerralla Pro oli vähän muissa maailmoissa ja kävi välillä ihan jossain huitsinhapelissa haistelemassa juttuja. Viimeksi se oli niin "inessä" ja teki oikein hyvin!  Toisella kerralla sitten meni jo paljon paremmin ja kun kerran huomautin liiallisesta ryntäyksestä kaarelle mentäessä, se alkoi keskittymäänkin. Lopetin sitten treenin aika monen ihan hyvän hakukaaren ja kuljetuksen jälkeen, ettei ehtinyt kyllästys tulla.

Pro sai paimennuksessa fanin, kun yksi kanssa-paimentaja tykästyi siihen. Aussie-ihminen tietenkin. Hän teki pappa-koirallaan mielenvirkistystreenin. Kyllä se 13 v. aussiekin paimentaa! Voi kun omatkin koirat olisiva noin vireitä tuossa iässä.


Pappa-treenit

Ja loppuun vielä ilo ILO uutinen! Käytiin nimittäin tänään meidän tulevassa paratiisissa tekemässä puita talvea varten. Ja me päästään kuin päästäänkin muuttamaan sinne kesällä, vaikka ei tätä nykyistä kämppää saataisikaan myytyä ennen sitä. Oi onnea!


Tähän tulee agility-kenttä


Puita tehtiin varsin näppärästi ja nopeasti, takana siintää lammaslaitumet.

Ja vielä loppuun tämä ihana sateenkaari, joka näkyi kauniisti pihaltamme. Se on hyvä merkki :)

Rengas ja lammaskatras räjähti, mutta edistyneesti.

Tiistaina suunnattiin nokka kohti Someroa taasen ja kyydissä Jaken lisäksi Pro. Jaken kanssa jatkettiin hakukaaren treenaamista, että saataisiin matkaa lisää hakuihin. Ihan hyviä hakuja tuli jo. Pro yllätti olemalla oikein pätevä! Sen kanssa siis keskityttiin siihen, että osaisi lukea lampaita ja pitäisi niitä kasassa itsenäisesti. No niinhän tuo teki vallan kätevästi! Kaareen saatiin vähän lisää etäisyyttä myös. Oikein hyvä treeni.

Lauantaina sitten lähdettiin Maijan ja Riimin kanssa porukalla Janakkalaan kisailemaan. Siellä oli oikein mini-kisat, kun oli niin vähän osallistujia. Riimi starttasi eka ykkösissä ja tosi hyvät radat olivat ja hienoa menoa! Harmittava yksi herpaantuminen molemmilla radoilla johtivat väärälle esteelle. Jaketin kanssa sitten kakkosissa startattiin. Eka rata meni oikke hyvin, joskin Jake lähti A:lta ilman lupaa ja tuli vähän kiire, jonka seurauksena yksi rima tipahti. Muuten olikin ihan puhdasta menoa. Se rata sitten voitettiinkin. Tokalla radalla taas meikäläisellä tuli pieni black-out yhdessä kohdassa, kun yhtäkkiä en ollutkaan enää varma pitikö mennä keinulle vai sittenkin muurille. Siinä sitten olin pysähtyneenä ja jotain tehdäkseni tarjoilin keinua Jakelle. Sinnehän se meni ja saman tien palautui meikäläisenkin muisti, oikein oltiin menossa. Keinun jälkeinen rengas kuitenkin räjäytettiin siihen malliin, että hylky napsahti siitä. Säikähdin vähän ja koitin siinä samalla katsoa, että kävikö Jakelle mitään. Ohjaus oli semmoista hidastettua, mutta oikeaa rataa silti mentiin. Hyvin meni loppu.

Eka rata


Toka rata

Nää oli nyt meidän ekat kokonaiset kakkosten kisat. Olipa mukavoo ja radat oli kivoja.

Sunnuntaina hurautettiin taas Somerolle paimentamaan. Jaketin kisaamaan tähtäävä kurssi jatkui. Treenattiin eka parityönä Arttu-koiran kanssa ja haettiin lampaita toisiltamme. Toi on kyllä tosi kiva treeni! Koitettiin niin, että koira kiertäisi lampaat hakiessaan myös tolppa-koiran ohjaajineen. Sepä olikin Jaketille jännä paikka, ei meinannut uskaltaa mennä. Jake myös kuumeni tässä treenissä vähän enempi. Kerran se pärähti keskelle lammaspakkaa ja kun topakasti komensin maahan, se putosi niille jalansijoilleen ja lampaat vaan räjähtivät joka suuntaan... No, se erotteli ne :). Tokalla kerralla otettiin poispäin ajoa ja nyt Jake meni ekaa kertaa aivan eri ilmeellä, kuin ikinä ennen! Vaude, se oli oikeasti hommissa ja katsoi lampaita. Tähän astihan se on ollut hämillään ja koko ajan minulta "kysellyt", että mitäs nyt. Tässä myös lampaat meinasivat karata, mutta Jakehan haki ne aika kaukaa itse - oo! Edistymistä on tapahtunut. Olenpa iloinen!

Komea keli oli paimentaa, joskin vähän kylmä.

Isäntä oli Pron kanssa Seinäjoella kisaamassa, kun me paimennettiin. Kotiintuomisina heillä oli 0 (jee!), 5 ja hyl. Hyviä ratoja oli ollut. On ne taitava pari.