Tuhkimoagilitya

Sitä samaa, sitä samaa täällä - mitäpä sitä ihanampaa olisikaan :)

Paimennettu on kotosalla. Huomasin, jotta olen epähuomiossa opettanut Jaketin kiertämään meikäläisen takaa oikealle mentäessä. No sehän on ihan tyhmä juttu se. Täytyy opettaa pois tuo... Hankaloittaa nimittäin turhaan toimintaa. Pron kanssa on menty pyöröaitauksessa ja häkitetty lambuleita. Pro vaatii nyt vahvistusta menoon. Sitä alkaa jänskäämään, kun lammas tuumaa, että otetaanpa koirasta mittaa. Olen sitä sitten kovin auttanut tuossa asiassa. Jakella ei tuommoista ongelmaa enää ole, se hyvin nätisti ja napakasti huomauttaa niskoittelijoille, että tehän menette. Lampaat liikkuu jo oikein hyvin koirien avulla. Myös katraan pysäytys onnistuu mainiosti. Yhdellä kertaa tosin otin liian vaikeita treenejä ja lopputuloksena oli vain kirmaavien lampaiden peräpeilin katselu ja meikäläisen hermojen meno. Ei ollut hyvät treenit ne, onneksi tajusin lopulta lopettaa... Kohta pitää valitettavasti lampaat ottaa sisätiloihin.

Agilityrintamalla on kisattu. Käytiinpä Hyvinkäällä kisaamassa kolmen startin verran. Maijan kanssa mentiin ja yhtäkkiä menomatkalla päähäni välähti ajatus, että en kyllä ottanut kenkiä mukaan... No näinhän se olikin asian laita. Jalassa oli semmoiset klohmot vaelluskengät. Ei niillä kyllä agilitya juosta. No, onneksi on Maija! Meillä oli vain muutama koirakko välissä, mutta aina maaliin tullessa Maija heitti äkkiä kengät jalastaan ja meikä nappasi ne omiini pikavauhtia. Nopeat kengät olivatkin! Ehdin helposti paikkoihin, joihin piti vähän kiirettä :) Onneksi oli samankokoiset jalat meillä, olin valmistautunut paljain jaloin jo pinkomaan, mutta ei tarvinunna. Tulospuoli noissa kisoissa ei ollut mairitteleva, oli kaikennäköistä tapahtumaa radalla. Höyryä ja hötkyilyä sekä koiralla, että ohjaajalla. Mutta minä niin rakastan sitä Jaken katsetta ja olemusta aina radan jälkeen. Se on niin onnellinen pieni koira! Ja onneksi terve.

Seuraavissa kisoissa sitten taas koitetaan!


Pro hommissa


Nyt ne on siinä, mitäs sitten tehdään?


Välillä on koirat saaneet olla sienihommissa. En kyllä itsekseni löytäisi yhtään.

Takapiha-paimennusta ja ankkakävelyä tiedossa

Nyt on paimennettu kotosalla. Ollaan siis joka päivä totutettu lampaita paimennettaviksi. Ihan on kiva kyllä, että tohon vaan "takapihalle" kävelee paimentelemaan. Hyvin on alkanutkin jo toimimaan. Jake on ollut oikein hyvä ja se on alkanut irtoamaan nyt ihan eri tavalla. Vielä on toki kovin erilaisia lampaita paimentaa, kuin mitä Somerolla on totuttu. Nämä meidän lampaat ei vielä tule ihmiselle. Sen vuoksi esim. häkitys tai sieltä poisotto on hyvin vaikeaa, ne kun eivät oikein uskalla vielä tulla ihmisen ohi. Mutta hyvällä mallilla kuitenkin jo ollaan siihen nähden, mistä aloitettiin. Ja oikeisiin töihinkin nuo molemmat pääsivät, kun keritsijä kävi. Paimennettiin ne pyöröaitaukseen ja karsinoihin, joihin piti saada vain osa lampaista kerrallaan. Yksi lammas pääsi livahtamaan kerintäpaikalta aitauksen ulkopuolelle ja Pron kanssa se sitten paimennettiin takaisin kavereiden luokse. Noissa oikeissa töissä kyllä huomaa, että harjoiteltavaa on edelleen molemmilla koirilla. Samalla alkaa ymmärtämään sillain oikeasti, että miksi mikäkin asia on tärkeää osata - sekä koiralla, että ohjaajalla. Lampaita olen oppinut jonkin verran jo lukemaan, mutta työtä sekin vielä teettää. Kovin mukavaa on kyllä ollut!

Agilityssa meillä oli tänään Markon valmennusryhmä-treenit. Aloitettiin ne piip-harjoituksella, jossa kai testattiin ohjaajan kuntoa ja kestävyyttä. Siinä sitten pingottiin edestakaisin kentällä ja huomenna oletettavasti kävelen kuin ankka!

Treeneissä Jaketti yllätti kaksikin kertaa oikein positiivisesti! Nimittäin, oli kaksi kohtaa, joissa tein ohjaussuunnitelmat ihan vain välttääkseni ohjauksia, joiden ajattelin ennalta epäonnistuvan. Ne kuitenkin olisivat olleet ne sopivimmat ohjaukset niihin kohtiin. Kuitenkin sitten luontevasti päädyin tekemään ne, koska ne vaan sopivat niihin kohtiin. No mutta mehän osattiin ne! Nimittäin sylkkäri ja poispäinkäännös. Nyt en enää välttele noita ohjauksia. piste. Päällejuoksuissa rimat (ja välillä siivekekkin) lenteli... Tarvinnee niitä taas treenata vähän enemmän. Juteltiin taas myös omasta hmmm... musta-valkoisuudesta / harmaudesta koiraa kohtaan. Se musta-valkoinen olis kova juttu, mutta näin hellämielisenä naisena tuppaa oleen paljon niitä harmaan sävyjä tässä asiassa. Pitäis lopettaa se liika "ymmärtäminen". Kivat oli treenit ja positiivisen hyvä mieli jäi, vaikka huomenna kävelenkin kuin ankka.


Vanhukset oli treeneissä mukana ja Jolly-tyttönenkin pääsi fiilistelemään kentän laidalle.




Kovin oli tohkeissaan, varsinkin kun rataantutustumisessa pääsi ihan juoksentelemaankin kentälle.