tiistai 25. joulukuuta 2012

Pallitonta Joulua!

25.12. Noh, eipä tässä ihmeitä. Jakelta poistettiin tikit joulua edeltävänä perjantaina. Kaikki on mennyt hyvin leikkauksen suhteen. Tötterökään ei aiheuttanut ongelmia. Jake on myös yllättävän hyvin sopeutunut hihnalenkkeilyyn. Mutta olisipa kamalaa, jos tämä olisi pysyvä olotila!!! Huh, onneksi ensi viikolla voidaan aloitella jo normielämää ja kuntouttaa treenikuntoon taas pikkupoika. Laki on ollut Jakelle hihnalenkki-kaverina, sillä se reppana taas reväytti jalkansa. Kipulääkkeitä joutuu nyt popsimaan ja kun pitäisi malttaa olla rauhallisesti... Aina se kuitenkin jossain kohtaa onnistuu jotain jalallaan riehumaan ja ulvahdushan siitä aina seuraa. Sängylle ei saisi hyppiä, mutta aina se poloinen ei sitä muista... Pro pääsi tänään pukille, hihhih. Siellä se on paraikaa, kun tätä kirjoitan. Jänskä nähdä miten se siihen vaikuttaa, vai vaikuttaako mitenkään. Voitaneen todeta, että tasan ei käy onnen lahjat...

11.12. Ja niin lähti Jakelta pallit. Leikkaus meni hyvin. Pyysin ell poistamaan ylimääräisen höyryn päästä samalla. Hän sanoi tehneensä niin :D. Jotta kunhan tästä taas treenilöimään päästään, niin voidaan asia todeta. Tämän päivän Jake parka oli ihan kuutamolla, eikä oikein osannut liikkuakaan mihinkään.



9.12. Kisattiin Tamskin kisoissa SDP:llä. Se oli kamalaa. Tunnustettakoon, että olin edellisenä iltana baarissa pilkkuun asti. Se oli ihan silkka vahinko, sillä syömään vaan piti lähteä illalla. Lipsahti. Parin tunnin yöunilla sitten kisoissa, tosin yllättävän hyvin siihen nähden jaksoin. Radat olivat kuitenkin kamalat. Ekalla radalla kuvittelin katsovani Jakea, mutta kaiketi sivusilmällä sitä vilkuilin ja muuten jätin ihan selän taakse. Lopputuloksena esteen ohitus ja hylkäys. Toinen rata lähti ihan kohtuu hyvin, mutta sitten huomasin taas olevani väärässä paikassa ohjaamassa... Keinu tultiin lentämällä. Otin uudestaan ja poistuin radalta. Lopputuloksena kuitenkin todettakoon, että en selvästi keskity siihen ohjaamiseen oikeasti. Vaan kauheaan kiirehtimiseen. Tätä kai meikäläiselle on monella suulla koitettu jankuttaa vuosien varrella, mutta jääräpää, mikä jääräpää :).

7.12. Otettiin varaslähtö valmennusryhmässä ja käytiin Sannan ja Ketkun kanssa yksärillä ProCaniksella. Tosi kiva rata oli ja saatiin Jaken kanssi ihan hyviä onnistumisiakin! Toki sillä taas nousi vähän höyry huppuun ja rauhoitella piti tilannetta. Mutta yllättävän hyvin se toimi, vaikka kovasti välillä radan tiimellyksessä haukkuikin. Markolta tuli taas taikasana, joka uppoaa meikäläiseen: "kevytkenkäistä menoa pitää olla".

keskiviikko 5. joulukuuta 2012

Öööh... treenattu ollaan ja kisattukkin!

1.-2.12. Piiiitkästä aikaa kisaamassa! Seinäjoella startattiin. Siellähän me Jaken kanssa aloitettiin kisaura vuosi takaperin. Nyt vähän meni överiksi pää nupissa. Kuitenkaan ei niin paljon, kuin vaikka kesän kisoissa. Kepeillä se lähinnä näkyi. Mutta vaikka ekalla radalla tuli semmoinen "tökö", jossa Jake ei yllättäen irronnutkaan esteelle (vaikka se oli suoraan edessä...), niin se ei alkanut rähjäämään minulle, vaan meni sitten kuitenkin. Toista rataa odotellessa huomasin kyllä Jaken keräävän niitä kierroksia huomattavasti enemmän.  Täytyy vielä miettiä nuo odotus-rutiinit tarkemmin. Nyt siis laitoin sen maahan, välillä kutsuin ja laitoin taas maahan. No, Jakehan alkoi kuumenemaan jo tästä. Välillä Jake odotti sillain oppimallaan tavalla minua vasten nojaten. Tämäkin nostatti kierroksia... Seuraavissa kisoissa kokeilen vaan pitää sitä maassa. Kuitenkin ihan kohtuu ratoja, vaikka kepit oli jälleen se kompastuskivi ja lievää kuumentumista ilmassa olikin.

Tosi kiva Seinäjoen reissu kyllä oli! Oltiin yötä Hotelli Lakeudessa ja sieltähän sai koiratkin herkkutikkuja ja dentastixejä hotellin puolesta!!! Vau!!! Ja hintakin oli vain se 10 eur ylimääräistä yhteensä. Tuo olisi mennyt jo siihen herkkukassiin, mikä saatiin matkaan.

B-rata

C-rata

25.11. SuurTakku-kisoihin osallistuttiin kilpaileviin.  Ei me voitettu :) Mutta parasta oli, että Jakella pysyi pää kasassa!!! Vaikka varsin toin sen odottamaan sinne aikaisin omaa vuoroaan hulinaan ja muiden koirien ja ihmisten keskelle. Mahtia!

Marraskuu...

Jaah, tulipa päivitystauko ... Ja tällä muistilla on vaikia hahmottaa enää mitä viime kuussa tuli tehtyä! No, agi-treeneissä on siis toki käyty, sekä oman seuran viikkotreeneissä ja ProCaniksen treeneissä Markon opissa. Sitä pääkoppaa nyt on koitettu rauhoittaa treeneissä. Eli olen kyllä tiukempi siellä ja palkkaaminen on tällä hetkellä semmoista, että en itse aktiivisesti leiki Jaken kanssa, enkä itse pidä lelua mukana radalla ollenkaan. Lelun se toki saa sitten avustajalta ja riehuttaa itse itseään sen avulla. Aika pian kuitenkin laitan sen maahan ja pyydän lelun pois. Maassa pitää pysyä, kunnes olen valmis jatkamaan treeniä. Aika hyvin tuo on oppinut tätä uutta systeemiä jo - JA rauhoittunut! Jes - se toimii!!! Sen myötä myös kepit on parantuneet. Kyllähän se nyt hyvänen aika osaa... mutta kun ei vaan ole ehtinyt tehdä niitä oikein. Myös rimojen roiskiminen ja se omituinen esteen edessä minulle haukkuminen "mikä este, mikä este" - vaikka este on suoraan nokan edessä ja näyttö aivan täysin sitä kohti, on hävinnyt. Jees. Toki vieläkin meinaa välillä mennä överiksi, varsinkin toisella treenikerralla. Kepit on siis onnistuneet jo vaikeistakin kulmista!

Sieniä on koirat edelleen löytäneet ja syöneet, vaikka välillä kävi lumikin maassa. Se on edelleen lenkkien sivubisnes. Itse ei enää kerätä niitä kuitenkaan. Niin ja hieronnassakin Jake ja Pro kävivät. Ihan ok kunnossa olivat.