keskiviikko 24. joulukuuta 2014
sunnuntai 7. joulukuuta 2014
Tassu-saikulla - TAAS!
Pennun lumoissa täällä on oltu kaikki muut, paitsi Jolly ja Jake. Niiden mielestä se on lähinnä rasittava. Tosi kilttihän tuo Kasi on! Vähän on naksuteltu ja harjoiteltu leikkimistä, rauhoittumista, ihan kotirutiineja ja käyty ihmettelemässä maailmaa siellä sun täällä.
Mä oon söpö!
Mäkin oon söpö!
Vihdoin pääsin treenailemaan ennen kuin vedän treeniryhmää. Tämä on siis ollut tarkoituksena, mutta on nuo koulupäivät sattuneet juuri sille päivälle jo kuukauden verran. Mutta viime keskiviikkona otin sekä Jaken, että Pron mukaan ja sydämen kyllyydestä sitten mentiin! Jaketti oli vähän liian tohkeissaan ja ensin oli sitä haukku-möykkää, mutta sitten tuli jo ihan hyviä treenipätkiä. Takaaleikkausta taas muistuteltiin mieleen. Pron kanssa en edelleenkään uskalla olla tarpeeksi rohkea. Jään varmistelemaan ja ihan suotta, kun ei Pron kanssa tarvitse!
Eilen oltiin Janakkalassa treenaamassa Popotin-Mestaruuksista, eli PM-kisoissa :). Ensin tehtiin hyppytekniikkaa ja sitten rakennettiin kisarata. Jaken kanssa tehtiin se kaksi kertaa ja nyt meillä oli sitä yhteistyötä, mitä keväälläkin - jee! Molemmilla kerroilla tosin 1 virhe, ekalla radalla epäröinti ennen putkeen menoa - kielto ja tokalla radalla yksi rima alas. Mutta kylläpä olin tyytyväinen!
...sitten mentiin jäähdyttely-lenkille...
Jake käväisi yhden lumipenkan takana ja kun tuli takaisin, niin ontui toista etujalkaansa. Argh! Äkkiä halliin sisälle valoon tarkistamaan tilanne. No, kannuskynsihän se oli mennyt. Käytiin päivystyksessä, jossa kynsi kuorittiin kokonaan. Nyt sitten taas saikulla tassua parantelemassa. Onkohan meillä joku paha karma - heti, kun löytyy yhteinen sävel agilityssa, niin tassu menee...
Pallolla kyllä leikitään, vaikka sitten kolmijalkaisena
No, nyt on sinänsä hyvä aika olla tassu-saikulla, että kisakalenteria plärätessäni huomasin, ettei tälle vuodelle enää ole meille sopivia kisoja. Niinä päivinä, kun päästäisiin menemään, niin ei ole tarjolla joko yhtään 2-luokan kisaa missään, tai sitten jossain ihan liian kaukana. Ensi viikonloppuna olisi tosin ollut vielä viimeinen valmennusryhmän kerta, se jää harmittavasti väliin. Pääasia kuitenkin, että tassu ei tuon pahemmin mennyt ja aika nopeasti tuon pitäisi parantua. Sormet ristiin!
Paikalliset metsästäjät on kantaneet meille peuranluita. Koirat kiittää!
Metsälenkillä. Valoa näinä aikoina vaan niin vähän...
Jolly-tyttö täytti 10 vuotta <3 br="">
Mä oon söpö!
Mäkin oon söpö!
Vihdoin pääsin treenailemaan ennen kuin vedän treeniryhmää. Tämä on siis ollut tarkoituksena, mutta on nuo koulupäivät sattuneet juuri sille päivälle jo kuukauden verran. Mutta viime keskiviikkona otin sekä Jaken, että Pron mukaan ja sydämen kyllyydestä sitten mentiin! Jaketti oli vähän liian tohkeissaan ja ensin oli sitä haukku-möykkää, mutta sitten tuli jo ihan hyviä treenipätkiä. Takaaleikkausta taas muistuteltiin mieleen. Pron kanssa en edelleenkään uskalla olla tarpeeksi rohkea. Jään varmistelemaan ja ihan suotta, kun ei Pron kanssa tarvitse!
Eilen oltiin Janakkalassa treenaamassa Popotin-Mestaruuksista, eli PM-kisoissa :). Ensin tehtiin hyppytekniikkaa ja sitten rakennettiin kisarata. Jaken kanssa tehtiin se kaksi kertaa ja nyt meillä oli sitä yhteistyötä, mitä keväälläkin - jee! Molemmilla kerroilla tosin 1 virhe, ekalla radalla epäröinti ennen putkeen menoa - kielto ja tokalla radalla yksi rima alas. Mutta kylläpä olin tyytyväinen!
...sitten mentiin jäähdyttely-lenkille...
Jake käväisi yhden lumipenkan takana ja kun tuli takaisin, niin ontui toista etujalkaansa. Argh! Äkkiä halliin sisälle valoon tarkistamaan tilanne. No, kannuskynsihän se oli mennyt. Käytiin päivystyksessä, jossa kynsi kuorittiin kokonaan. Nyt sitten taas saikulla tassua parantelemassa. Onkohan meillä joku paha karma - heti, kun löytyy yhteinen sävel agilityssa, niin tassu menee...
Pallolla kyllä leikitään, vaikka sitten kolmijalkaisena
No, nyt on sinänsä hyvä aika olla tassu-saikulla, että kisakalenteria plärätessäni huomasin, ettei tälle vuodelle enää ole meille sopivia kisoja. Niinä päivinä, kun päästäisiin menemään, niin ei ole tarjolla joko yhtään 2-luokan kisaa missään, tai sitten jossain ihan liian kaukana. Ensi viikonloppuna olisi tosin ollut vielä viimeinen valmennusryhmän kerta, se jää harmittavasti väliin. Pääasia kuitenkin, että tassu ei tuon pahemmin mennyt ja aika nopeasti tuon pitäisi parantua. Sormet ristiin!
Paikalliset metsästäjät on kantaneet meille peuranluita. Koirat kiittää!
Metsälenkillä. Valoa näinä aikoina vaan niin vähän...
Jolly-tyttö täytti 10 vuotta <3 br="">
sunnuntai 9. marraskuuta 2014
Elämme jännittäviä aikoja!
Nythän on jännää aikaa :)
Lampaita kävi paimentamassa kavereidenkin koiria, mikä on hyvä juttu. Saa lampaat kokemusta vähän muistakin koirista, kuin omista. Hyvin meni kaikki paimennukset ja ihan noviisi-koiratkin pystyivät treenailemaan. Hieno homma!
Maija ja Riimi työn touhussa
Jake ja Pro ovat tietysti paimennelleet myös, joskin Jake enemmän. Nyt vaan valitettavasti ei taas enää onnistu, kun lampaat tulee sisälle. Toki siellä jotain ihan pientä, pienten tilojen hommia pystyy tekemään. Ja pitääkin tehdä, niissä Pro loistaa.
Kisaamassa kävin Lahdessa ja Janakkalassa. Lahdessa Jaketti kävi taas niin kuumana, niin kuumana! Luulin, jotta molemmat radat päätyivät hyllyiksi, mutta kyllä me perhana ekalta radalta tulos saatiin. Siinä otettiin kepit ainakin 5 kertaa uudestaan, kun milloin oli liian kiire pujotella joka väliä ja milloin liian kiire aloittaa ekasta välistä... Yliaikaa rapiat 11s :D. Toka rata oli parempi, vaikka tulos olikin hyl.
Janakkalassa oli jännät kisat, koska isännän sairastuttua päädyin ohjaamaan myös Prota! Hui, kun pelotti. Jaketin kanssa tehtiin ekalta radalt 5 (perhanan rima) ja tokalla radalla sitten putken väärä pää kutsui ja hylly pätkähti ennen kuin kissaa ehti sanoa. Ennen Pron starttia oli kyllä ihan vähän kauhuissani. Siitä on aikaa, kun olen Pron kanssa treenannut ja kisannutkin vain kerran pari vuotta sitten... Siitäkin on aikaa, kun kolmosissa olen kisannut. Onneksi Pilan Hanna ja Nanon Tanja olivat rauhoittelemassa meikäläisen paniikkia. Ekan rataantutustumisen jälkeen rauhoituinkin, sillä eihän se ollutkaan paha. Se oli oikein kiva rata. Pron kanssa 10 virhettä otettiin sieltä, mutta tulos! Toka rata oli sitten hyl toka vikalta esteeltä, sekin oli oikein kiva rata.
Pitkästä aikaa on videotakin, kun Pilan Hanna kuvasi meidät, jee!
Jaken eka rata
Jaken toka rata
Pron eka rata
Pron toka rata
Tänään oli valmennusryhmä ja Maria oli vetämässä treenit meille. Menin edelleen molempien kanssa. Jaken kanssa oli nyt taas niin vaikeaa, niin vaikeaa! Ei irrottu, hauh, hauh, räyh! Meikäläinen kaarinoi ensi alkuun ja se sai Jaken ihan sekopäiseksi. No mutta kyllä me kuitenkin treenattiin... Pron kanssa oli taas kiva mennä, kun se etenee. Se on kyllä hassu tunne meikäläiselle, kun saa vaan painella radalla, eikä se tyssää parin esteen jälkeen. Meidän pitääkin kuulemma vaihtaa koiria vähäksi aikaa isännän kanssa :) Sopii mulle! Tuo Pron kanssa meno on täydellistä terapia-agilitya meikäläiselle. Siis tutustuin rataan vain 25 esteelle saakka, koska Jakelle se on aivan riittävästi. Pron tullessa kehiin piti sitten opetella loppu ratakin ja se 35 estettä siis mentiin - käsittämätöntä! Voiko tällaistakin olla? :)
No mutta sitten sokerina pohjalla se kaikista jännin uutinen:
Meillä on uusi tulokas!
Kasi (Shepmate's Clever Boy) kotiutui meillä pari päivää sitten. Aussie siis kyseessä, koska isännän koira. Se on niin söpö ja kiltti pikku poika. Hyvin on hupsahtanut laumaan mukaan, vaikka vielä ei muut juuri sen kanssa vaivaudu leikkimään tai juuri noteeraamaan, kuin Pro.
Lampaita kävi paimentamassa kavereidenkin koiria, mikä on hyvä juttu. Saa lampaat kokemusta vähän muistakin koirista, kuin omista. Hyvin meni kaikki paimennukset ja ihan noviisi-koiratkin pystyivät treenailemaan. Hieno homma!
Maija ja Riimi työn touhussa
Jake ja Pro ovat tietysti paimennelleet myös, joskin Jake enemmän. Nyt vaan valitettavasti ei taas enää onnistu, kun lampaat tulee sisälle. Toki siellä jotain ihan pientä, pienten tilojen hommia pystyy tekemään. Ja pitääkin tehdä, niissä Pro loistaa.
Kisaamassa kävin Lahdessa ja Janakkalassa. Lahdessa Jaketti kävi taas niin kuumana, niin kuumana! Luulin, jotta molemmat radat päätyivät hyllyiksi, mutta kyllä me perhana ekalta radalta tulos saatiin. Siinä otettiin kepit ainakin 5 kertaa uudestaan, kun milloin oli liian kiire pujotella joka väliä ja milloin liian kiire aloittaa ekasta välistä... Yliaikaa rapiat 11s :D. Toka rata oli parempi, vaikka tulos olikin hyl.
Janakkalassa oli jännät kisat, koska isännän sairastuttua päädyin ohjaamaan myös Prota! Hui, kun pelotti. Jaketin kanssa tehtiin ekalta radalt 5 (perhanan rima) ja tokalla radalla sitten putken väärä pää kutsui ja hylly pätkähti ennen kuin kissaa ehti sanoa. Ennen Pron starttia oli kyllä ihan vähän kauhuissani. Siitä on aikaa, kun olen Pron kanssa treenannut ja kisannutkin vain kerran pari vuotta sitten... Siitäkin on aikaa, kun kolmosissa olen kisannut. Onneksi Pilan Hanna ja Nanon Tanja olivat rauhoittelemassa meikäläisen paniikkia. Ekan rataantutustumisen jälkeen rauhoituinkin, sillä eihän se ollutkaan paha. Se oli oikein kiva rata. Pron kanssa 10 virhettä otettiin sieltä, mutta tulos! Toka rata oli sitten hyl toka vikalta esteeltä, sekin oli oikein kiva rata.
Pitkästä aikaa on videotakin, kun Pilan Hanna kuvasi meidät, jee!
Jaken eka rata
Jaken toka rata
Pron eka rata
Pron toka rata
Tänään oli valmennusryhmä ja Maria oli vetämässä treenit meille. Menin edelleen molempien kanssa. Jaken kanssa oli nyt taas niin vaikeaa, niin vaikeaa! Ei irrottu, hauh, hauh, räyh! Meikäläinen kaarinoi ensi alkuun ja se sai Jaken ihan sekopäiseksi. No mutta kyllä me kuitenkin treenattiin... Pron kanssa oli taas kiva mennä, kun se etenee. Se on kyllä hassu tunne meikäläiselle, kun saa vaan painella radalla, eikä se tyssää parin esteen jälkeen. Meidän pitääkin kuulemma vaihtaa koiria vähäksi aikaa isännän kanssa :) Sopii mulle! Tuo Pron kanssa meno on täydellistä terapia-agilitya meikäläiselle. Siis tutustuin rataan vain 25 esteelle saakka, koska Jakelle se on aivan riittävästi. Pron tullessa kehiin piti sitten opetella loppu ratakin ja se 35 estettä siis mentiin - käsittämätöntä! Voiko tällaistakin olla? :)
No mutta sitten sokerina pohjalla se kaikista jännin uutinen:
Meillä on uusi tulokas!
Kasi (Shepmate's Clever Boy) kotiutui meillä pari päivää sitten. Aussie siis kyseessä, koska isännän koira. Se on niin söpö ja kiltti pikku poika. Hyvin on hupsahtanut laumaan mukaan, vaikka vielä ei muut juuri sen kanssa vaivaudu leikkimään tai juuri noteeraamaan, kuin Pro.
maanantai 20. lokakuuta 2014
Tuhkimoagilitya
Sitä samaa, sitä samaa täällä - mitäpä sitä ihanampaa olisikaan :)
Paimennettu on kotosalla. Huomasin, jotta olen epähuomiossa opettanut Jaketin kiertämään meikäläisen takaa oikealle mentäessä. No sehän on ihan tyhmä juttu se. Täytyy opettaa pois tuo... Hankaloittaa nimittäin turhaan toimintaa. Pron kanssa on menty pyöröaitauksessa ja häkitetty lambuleita. Pro vaatii nyt vahvistusta menoon. Sitä alkaa jänskäämään, kun lammas tuumaa, että otetaanpa koirasta mittaa. Olen sitä sitten kovin auttanut tuossa asiassa. Jakella ei tuommoista ongelmaa enää ole, se hyvin nätisti ja napakasti huomauttaa niskoittelijoille, että tehän menette. Lampaat liikkuu jo oikein hyvin koirien avulla. Myös katraan pysäytys onnistuu mainiosti. Yhdellä kertaa tosin otin liian vaikeita treenejä ja lopputuloksena oli vain kirmaavien lampaiden peräpeilin katselu ja meikäläisen hermojen meno. Ei ollut hyvät treenit ne, onneksi tajusin lopulta lopettaa... Kohta pitää valitettavasti lampaat ottaa sisätiloihin.
Agilityrintamalla on kisattu. Käytiinpä Hyvinkäällä kisaamassa kolmen startin verran. Maijan kanssa mentiin ja yhtäkkiä menomatkalla päähäni välähti ajatus, että en kyllä ottanut kenkiä mukaan... No näinhän se olikin asian laita. Jalassa oli semmoiset klohmot vaelluskengät. Ei niillä kyllä agilitya juosta. No, onneksi on Maija! Meillä oli vain muutama koirakko välissä, mutta aina maaliin tullessa Maija heitti äkkiä kengät jalastaan ja meikä nappasi ne omiini pikavauhtia. Nopeat kengät olivatkin! Ehdin helposti paikkoihin, joihin piti vähän kiirettä :) Onneksi oli samankokoiset jalat meillä, olin valmistautunut paljain jaloin jo pinkomaan, mutta ei tarvinunna. Tulospuoli noissa kisoissa ei ollut mairitteleva, oli kaikennäköistä tapahtumaa radalla. Höyryä ja hötkyilyä sekä koiralla, että ohjaajalla. Mutta minä niin rakastan sitä Jaken katsetta ja olemusta aina radan jälkeen. Se on niin onnellinen pieni koira! Ja onneksi terve.
Seuraavissa kisoissa sitten taas koitetaan!
Pro hommissa
Nyt ne on siinä, mitäs sitten tehdään?
Välillä on koirat saaneet olla sienihommissa. En kyllä itsekseni löytäisi yhtään.
Paimennettu on kotosalla. Huomasin, jotta olen epähuomiossa opettanut Jaketin kiertämään meikäläisen takaa oikealle mentäessä. No sehän on ihan tyhmä juttu se. Täytyy opettaa pois tuo... Hankaloittaa nimittäin turhaan toimintaa. Pron kanssa on menty pyöröaitauksessa ja häkitetty lambuleita. Pro vaatii nyt vahvistusta menoon. Sitä alkaa jänskäämään, kun lammas tuumaa, että otetaanpa koirasta mittaa. Olen sitä sitten kovin auttanut tuossa asiassa. Jakella ei tuommoista ongelmaa enää ole, se hyvin nätisti ja napakasti huomauttaa niskoittelijoille, että tehän menette. Lampaat liikkuu jo oikein hyvin koirien avulla. Myös katraan pysäytys onnistuu mainiosti. Yhdellä kertaa tosin otin liian vaikeita treenejä ja lopputuloksena oli vain kirmaavien lampaiden peräpeilin katselu ja meikäläisen hermojen meno. Ei ollut hyvät treenit ne, onneksi tajusin lopulta lopettaa... Kohta pitää valitettavasti lampaat ottaa sisätiloihin.
Agilityrintamalla on kisattu. Käytiinpä Hyvinkäällä kisaamassa kolmen startin verran. Maijan kanssa mentiin ja yhtäkkiä menomatkalla päähäni välähti ajatus, että en kyllä ottanut kenkiä mukaan... No näinhän se olikin asian laita. Jalassa oli semmoiset klohmot vaelluskengät. Ei niillä kyllä agilitya juosta. No, onneksi on Maija! Meillä oli vain muutama koirakko välissä, mutta aina maaliin tullessa Maija heitti äkkiä kengät jalastaan ja meikä nappasi ne omiini pikavauhtia. Nopeat kengät olivatkin! Ehdin helposti paikkoihin, joihin piti vähän kiirettä :) Onneksi oli samankokoiset jalat meillä, olin valmistautunut paljain jaloin jo pinkomaan, mutta ei tarvinunna. Tulospuoli noissa kisoissa ei ollut mairitteleva, oli kaikennäköistä tapahtumaa radalla. Höyryä ja hötkyilyä sekä koiralla, että ohjaajalla. Mutta minä niin rakastan sitä Jaken katsetta ja olemusta aina radan jälkeen. Se on niin onnellinen pieni koira! Ja onneksi terve.
Seuraavissa kisoissa sitten taas koitetaan!
Pro hommissa
Nyt ne on siinä, mitäs sitten tehdään?
Välillä on koirat saaneet olla sienihommissa. En kyllä itsekseni löytäisi yhtään.
lauantai 4. lokakuuta 2014
Takapiha-paimennusta ja ankkakävelyä tiedossa
Nyt on paimennettu kotosalla. Ollaan siis joka päivä totutettu lampaita paimennettaviksi. Ihan on kiva kyllä, että tohon vaan "takapihalle" kävelee paimentelemaan. Hyvin on alkanutkin jo toimimaan. Jake on ollut oikein hyvä ja se on alkanut irtoamaan nyt ihan eri tavalla. Vielä on toki kovin erilaisia lampaita paimentaa, kuin mitä Somerolla on totuttu. Nämä meidän lampaat ei vielä tule ihmiselle. Sen vuoksi esim. häkitys tai sieltä poisotto on hyvin vaikeaa, ne kun eivät oikein uskalla vielä tulla ihmisen ohi. Mutta hyvällä mallilla kuitenkin jo ollaan siihen nähden, mistä aloitettiin. Ja oikeisiin töihinkin nuo molemmat pääsivät, kun keritsijä kävi. Paimennettiin ne pyöröaitaukseen ja karsinoihin, joihin piti saada vain osa lampaista kerrallaan. Yksi lammas pääsi livahtamaan kerintäpaikalta aitauksen ulkopuolelle ja Pron kanssa se sitten paimennettiin takaisin kavereiden luokse. Noissa oikeissa töissä kyllä huomaa, että harjoiteltavaa on edelleen molemmilla koirilla. Samalla alkaa ymmärtämään sillain oikeasti, että miksi mikäkin asia on tärkeää osata - sekä koiralla, että ohjaajalla. Lampaita olen oppinut jonkin verran jo lukemaan, mutta työtä sekin vielä teettää. Kovin mukavaa on kyllä ollut!
Agilityssa meillä oli tänään Markon valmennusryhmä-treenit. Aloitettiin ne piip-harjoituksella, jossa kai testattiin ohjaajan kuntoa ja kestävyyttä. Siinä sitten pingottiin edestakaisin kentällä ja huomenna oletettavasti kävelen kuin ankka!
Treeneissä Jaketti yllätti kaksikin kertaa oikein positiivisesti! Nimittäin, oli kaksi kohtaa, joissa tein ohjaussuunnitelmat ihan vain välttääkseni ohjauksia, joiden ajattelin ennalta epäonnistuvan. Ne kuitenkin olisivat olleet ne sopivimmat ohjaukset niihin kohtiin. Kuitenkin sitten luontevasti päädyin tekemään ne, koska ne vaan sopivat niihin kohtiin. No mutta mehän osattiin ne! Nimittäin sylkkäri ja poispäinkäännös. Nyt en enää välttele noita ohjauksia. piste. Päällejuoksuissa rimat (ja välillä siivekekkin) lenteli... Tarvinnee niitä taas treenata vähän enemmän. Juteltiin taas myös omasta hmmm... musta-valkoisuudesta / harmaudesta koiraa kohtaan. Se musta-valkoinen olis kova juttu, mutta näin hellämielisenä naisena tuppaa oleen paljon niitä harmaan sävyjä tässä asiassa. Pitäis lopettaa se liika "ymmärtäminen". Kivat oli treenit ja positiivisen hyvä mieli jäi, vaikka huomenna kävelenkin kuin ankka.
Vanhukset oli treeneissä mukana ja Jolly-tyttönenkin pääsi fiilistelemään kentän laidalle.
Kovin oli tohkeissaan, varsinkin kun rataantutustumisessa pääsi ihan juoksentelemaankin kentälle.
Agilityssa meillä oli tänään Markon valmennusryhmä-treenit. Aloitettiin ne piip-harjoituksella, jossa kai testattiin ohjaajan kuntoa ja kestävyyttä. Siinä sitten pingottiin edestakaisin kentällä ja huomenna oletettavasti kävelen kuin ankka!
Treeneissä Jaketti yllätti kaksikin kertaa oikein positiivisesti! Nimittäin, oli kaksi kohtaa, joissa tein ohjaussuunnitelmat ihan vain välttääkseni ohjauksia, joiden ajattelin ennalta epäonnistuvan. Ne kuitenkin olisivat olleet ne sopivimmat ohjaukset niihin kohtiin. Kuitenkin sitten luontevasti päädyin tekemään ne, koska ne vaan sopivat niihin kohtiin. No mutta mehän osattiin ne! Nimittäin sylkkäri ja poispäinkäännös. Nyt en enää välttele noita ohjauksia. piste. Päällejuoksuissa rimat (ja välillä siivekekkin) lenteli... Tarvinnee niitä taas treenata vähän enemmän. Juteltiin taas myös omasta hmmm... musta-valkoisuudesta / harmaudesta koiraa kohtaan. Se musta-valkoinen olis kova juttu, mutta näin hellämielisenä naisena tuppaa oleen paljon niitä harmaan sävyjä tässä asiassa. Pitäis lopettaa se liika "ymmärtäminen". Kivat oli treenit ja positiivisen hyvä mieli jäi, vaikka huomenna kävelenkin kuin ankka.
Vanhukset oli treeneissä mukana ja Jolly-tyttönenkin pääsi fiilistelemään kentän laidalle.
Kovin oli tohkeissaan, varsinkin kun rataantutustumisessa pääsi ihan juoksentelemaankin kentälle.
maanantai 22. syyskuuta 2014
Hei, me ollaan treenattu!
Mehän ollaan treenattu! Käytiin agi-treeneissä tekemässä putki-kontakti erottelua. Lähtökohtaisesti oma odotusarvo oli, että tämä on taas Jakelle uusi juttu, vaikka tätä on harjoiteltu monta kertaa. Kuitenkin joka treeneissä se on ollut ihan kuin uusi juttu taas kerran... No, tällä kertaa Jake yllätti oikein positiivisesti ja hommahan oli ihan klaari jo heti. Hienosti haki kontaktin erittäin vaikeassakin harjoituksessa. Oli aivan mahtava fiilis treenien jälkeen - kivaa treenata!
Sitten oli Elinan koulutus ja siinäkin oikein, oikein hienoja pätkiä saatiin aikaan. Yhtä välistävetoa tankattiin monta kertaa, kun meikäläisen kroppa ei toiminut siinä ollenkaan. Tai siis että toistuvasti unohdin ohjata niin, kuin olin tarkoittanut ja pyhästi päättänyt. Tää on just niin tätä! Varmaan tuttu juttu aika monelle :) Eli kun sitten viimein sain jotenkin tehtyä sen mitä piti, niin toimihan se Jake hienosti. Niinhän se menee, kuin ohjaakin. Jalan käyttöä muisteltiin monesti treenin aikana ja se tuli tarpeeseen, kun tauon aikana se on taas unohtunut. Todettiin, että Jake tarvitsee sivu-irtoamis-treenejä. Sen lisäksi saatiin kaikki läksyksi treenata välistävetoja niin, että 5 estettä menee heittämällä... huhhuh! No mutta sitten treenataan.
Lampaiden koirauttamisen olen aloittanut. On ollut erittäin mielenkiintoista nähdä miten tuollaiset lampaat toimii, joita ei ole ennen paimennettu. Tosi päällekäyviä ovat sinänsä. Pro onkin yllättäen tuossa hommassa loistopoika. Se kun ei hätkähdä. Sen kanssa lampaat liikkuivat jo hyvinkin. Jakea pitää vähän kannustaa. Tosi hienot kaaret tekee näillä lampailla. Pikku hiljaa, pikku hiljaa. Vanhuksia lampaat väistävät heti. Tosin niiden kanssa ei siis ole lampailla käyty, mutta tuossa aidan takana kun tulevat kohti, niin lampaat poistuvat liukkaasti aidalta poispäin. Tällä viikolla pitäisi jo vähän ihan työkoiran hommat onnistua, sillä matolääkkeet pitää antaa ja sitä varten lampaat täytyy ajaa pyöröaitaukseen. Mielenkiintoista!
Lampaat pitää yleensä välimatkan Jollyyn ja Lakiin
Harvinainen tilanne, että uskalsivat tulla aidan viereen Jollya haistelemaan (ensimmäinen laatuaan)
Sitten oli Elinan koulutus ja siinäkin oikein, oikein hienoja pätkiä saatiin aikaan. Yhtä välistävetoa tankattiin monta kertaa, kun meikäläisen kroppa ei toiminut siinä ollenkaan. Tai siis että toistuvasti unohdin ohjata niin, kuin olin tarkoittanut ja pyhästi päättänyt. Tää on just niin tätä! Varmaan tuttu juttu aika monelle :) Eli kun sitten viimein sain jotenkin tehtyä sen mitä piti, niin toimihan se Jake hienosti. Niinhän se menee, kuin ohjaakin. Jalan käyttöä muisteltiin monesti treenin aikana ja se tuli tarpeeseen, kun tauon aikana se on taas unohtunut. Todettiin, että Jake tarvitsee sivu-irtoamis-treenejä. Sen lisäksi saatiin kaikki läksyksi treenata välistävetoja niin, että 5 estettä menee heittämällä... huhhuh! No mutta sitten treenataan.
Lampaiden koirauttamisen olen aloittanut. On ollut erittäin mielenkiintoista nähdä miten tuollaiset lampaat toimii, joita ei ole ennen paimennettu. Tosi päällekäyviä ovat sinänsä. Pro onkin yllättäen tuossa hommassa loistopoika. Se kun ei hätkähdä. Sen kanssa lampaat liikkuivat jo hyvinkin. Jakea pitää vähän kannustaa. Tosi hienot kaaret tekee näillä lampailla. Pikku hiljaa, pikku hiljaa. Vanhuksia lampaat väistävät heti. Tosin niiden kanssa ei siis ole lampailla käyty, mutta tuossa aidan takana kun tulevat kohti, niin lampaat poistuvat liukkaasti aidalta poispäin. Tällä viikolla pitäisi jo vähän ihan työkoiran hommat onnistua, sillä matolääkkeet pitää antaa ja sitä varten lampaat täytyy ajaa pyöröaitaukseen. Mielenkiintoista!
Lampaat pitää yleensä välimatkan Jollyyn ja Lakiin
Harvinainen tilanne, että uskalsivat tulla aidan viereen Jollya haistelemaan (ensimmäinen laatuaan)
lauantai 13. syyskuuta 2014
Ohjaus hukassa... Löytöpalkkio!
Huppelista, mites mä tänne unohdin kirjailla päiväkirjaa meidän tekemisistä :)
Ollaan käyty sekä kisailemassa, että paimentamassa. Mutta ei toki treenaamassa agilitya...
Kisoissa käytiin Hattulassa ja Nokialla. Pakko todeta, että tää kesän tauko on vaikuttanut meikäläiseen huonolla tavalla. Mulla on jotenkin kaikki taas unohtunut. Virtuaalikoira, rytmi, ettei saa luottaa vain käteen... Hattulassa oli hurjaa menoa, enkä rataan tutustuessa osannut yhtään aavistaa missä kohti Jaketti olisi menossa. Olisin sitten ehtinyt moneen paikkaan, mitä ajattelin etten ehdi. Ajauduin väärälle radalle välillä, kaikkea ihmeellistä tapahtui! Hyllyjä siis kaikki radat. Nokialla sitten koitin korjata virtuaalikoiran vauhtia ja kuvittelin ehtiväni paikkoihin, joihin en todellakaan ehtinyt... Eka rata oli ihan kamala! Seuraavilta saatiin jo sentään tulokset, vaikkei se mitään kaunista ollutkaan. Seuraavana päivänä vielä osallistuttiin PM-joukkueeseen ja siinä ekan kerran tuntui, että vähän pääsin taas jyvälle ohjauksesta. Tulos oli 15, mutta keskityin taas Jaken menoon hyvin. Huhhuijaa! Jospa se tästä...
Paimennellessa Jaketti oli alussa vähän taas höyrypäinen. Otettiin sitten yhdellä kerralla maahanmeno-sulkeiset, kun se falskasi ihan täysin. Marika käväisi siinä kanssa Jakea vähän ohjeistamassa ja sehän tipahti kuin kivi paikalleen ekasta käskystä :D. Viime kerta oli sitten jo parempi viretilan puolesta. Pron kanssa on harjoiteltu häkissä toimimista ja jakoja. Kohta se jo osaa :) Kaksi kertaa ollaan niitä treenattu ja viime kerralla jo tuli oikein rohkeasti lampaiden väliin tekemään jaon. Se, mitä jaon jälkeen tapahtuu on vielä meikäläiselle vaikea hahmottaa. Siitä pitäisi sen toisen puolen kanssa lähteä sitten litomaan, mutta keskityn nyt niin Prohon, etten ehdi ajatella seuraavia liikkeitä. Ehkä seuraavalla kerralla taas sujuu!
Meillä on nyt omat lampaat -heleijaa! Vielä ei olla paimenneltu niiden kanssa, kun halutaan eka, että kotiutuvat hyvin ja tottuvat meihin. Koirien kanssa toki ollaan kierrelty siinä pellolla aitauksen lähellä, mutta sisäpuolella ei olla käyty. Koirat tuntuu lampaita kiinnostavan kovin. Ne tulevat katsomaan ihan lähelle ja pelkäävät niitä vähemmän, kuin meitä...
Lambit ja niiden suoja
Pyöröaitaus valmistumassa
Aika upea auringonlasku eilen illalla
Ollaan käyty sekä kisailemassa, että paimentamassa. Mutta ei toki treenaamassa agilitya...
Kisoissa käytiin Hattulassa ja Nokialla. Pakko todeta, että tää kesän tauko on vaikuttanut meikäläiseen huonolla tavalla. Mulla on jotenkin kaikki taas unohtunut. Virtuaalikoira, rytmi, ettei saa luottaa vain käteen... Hattulassa oli hurjaa menoa, enkä rataan tutustuessa osannut yhtään aavistaa missä kohti Jaketti olisi menossa. Olisin sitten ehtinyt moneen paikkaan, mitä ajattelin etten ehdi. Ajauduin väärälle radalle välillä, kaikkea ihmeellistä tapahtui! Hyllyjä siis kaikki radat. Nokialla sitten koitin korjata virtuaalikoiran vauhtia ja kuvittelin ehtiväni paikkoihin, joihin en todellakaan ehtinyt... Eka rata oli ihan kamala! Seuraavilta saatiin jo sentään tulokset, vaikkei se mitään kaunista ollutkaan. Seuraavana päivänä vielä osallistuttiin PM-joukkueeseen ja siinä ekan kerran tuntui, että vähän pääsin taas jyvälle ohjauksesta. Tulos oli 15, mutta keskityin taas Jaken menoon hyvin. Huhhuijaa! Jospa se tästä...
Paimennellessa Jaketti oli alussa vähän taas höyrypäinen. Otettiin sitten yhdellä kerralla maahanmeno-sulkeiset, kun se falskasi ihan täysin. Marika käväisi siinä kanssa Jakea vähän ohjeistamassa ja sehän tipahti kuin kivi paikalleen ekasta käskystä :D. Viime kerta oli sitten jo parempi viretilan puolesta. Pron kanssa on harjoiteltu häkissä toimimista ja jakoja. Kohta se jo osaa :) Kaksi kertaa ollaan niitä treenattu ja viime kerralla jo tuli oikein rohkeasti lampaiden väliin tekemään jaon. Se, mitä jaon jälkeen tapahtuu on vielä meikäläiselle vaikea hahmottaa. Siitä pitäisi sen toisen puolen kanssa lähteä sitten litomaan, mutta keskityn nyt niin Prohon, etten ehdi ajatella seuraavia liikkeitä. Ehkä seuraavalla kerralla taas sujuu!
Meillä on nyt omat lampaat -heleijaa! Vielä ei olla paimenneltu niiden kanssa, kun halutaan eka, että kotiutuvat hyvin ja tottuvat meihin. Koirien kanssa toki ollaan kierrelty siinä pellolla aitauksen lähellä, mutta sisäpuolella ei olla käyty. Koirat tuntuu lampaita kiinnostavan kovin. Ne tulevat katsomaan ihan lähelle ja pelkäävät niitä vähemmän, kuin meitä...
Lambit ja niiden suoja
Pyöröaitaus valmistumassa
Aika upea auringonlasku eilen illalla
perjantai 22. elokuuta 2014
Uu, nautoja!
Startattiin oman seuran kisoissa lauantaina. Hyllytettiin molemmat radat, mutta kivaa oli! Putki-puomi erottelu molemmilla radoilla koitui meidän kohtaloksi. No, eipä se puhdasta rataa ollut muutenkaan, jotta mitäpä tuosta. Oikein hyviä pätkiä oli kyllä. Jälkimmäisellä radalla unohdin juosta yhdessä kohdassa ja sen sijaan vaan lompsuttelin. Muistin siinä lompsutellessani, että ai niin, tässä piti juosta! No, myöhässähän sitä silloin on jo auttamattomasti. Oltiin putken suulla yhtä aikaa ja neuvoteltiin mennäänkö se vai ei :) Jaketti meni siis erinomaisesti, ohjaaja vaan taas... no, lompsutteli väärässä paikassa. Kivaa oli kisata!
Sillä aikaa, kun me Jaken kanssa kisattiin, oli isäntä Pron kanssa nautapaimenessa Somerolla. Hyvin oli mennyt kuulemma. Jännittävää touhua meikäläisen mielestä!
Niin ne naudatkin liikkuu
Sitten käytiin Somerolla lampaita paimentamassa. Sekä Jake, että Pro olivat mukana. Jakella ensin pienemmässä aitauksessa muistuteltiin mieleen sitä maahan-menoa. Sitä pitää kyllä treenata lisää. Sitten mentiin isommalle laitumelle ja tehtiin hakukaari-harjoituksia. Yllättäen vasen puoli tolppakoiran kanssa oli parempi, kuin oikea puoli ilman tolppakoiraa.
Pron kanssa ensin pienemmässä aitauksessa tehtiin ihan perusjuttuja ja tokalla kerralla sitten häkitettiin lampaat ja haettiin ne häkistä pois. Se olikin jännä paikka, kun pienessä karsinassa piti lampaita kiertää. Se pää-puoli oli hyvin jännittävä ohittaa Pron mielestä. Uutta oli tämä pienelle pojalle.
Puskan perhe oli myös paimenessa ja Sami otti kuvia meidänkin paimennuksista, kivaa! Oli myös kiva nähdä Teppo lampailla Anu ohjaksissa.
Sillä aikaa, kun me Jaken kanssa kisattiin, oli isäntä Pron kanssa nautapaimenessa Somerolla. Hyvin oli mennyt kuulemma. Jännittävää touhua meikäläisen mielestä!
Kahteen törmäys :)
Sitten käytiin Somerolla lampaita paimentamassa. Sekä Jake, että Pro olivat mukana. Jakella ensin pienemmässä aitauksessa muistuteltiin mieleen sitä maahan-menoa. Sitä pitää kyllä treenata lisää. Sitten mentiin isommalle laitumelle ja tehtiin hakukaari-harjoituksia. Yllättäen vasen puoli tolppakoiran kanssa oli parempi, kuin oikea puoli ilman tolppakoiraa.
Pron kanssa ensin pienemmässä aitauksessa tehtiin ihan perusjuttuja ja tokalla kerralla sitten häkitettiin lampaat ja haettiin ne häkistä pois. Se olikin jännä paikka, kun pienessä karsinassa piti lampaita kiertää. Se pää-puoli oli hyvin jännittävä ohittaa Pron mielestä. Uutta oli tämä pienelle pojalle.
Puskan perhe oli myös paimenessa ja Sami otti kuvia meidänkin paimennuksista, kivaa! Oli myös kiva nähdä Teppo lampailla Anu ohjaksissa.
Kuva: Sami Puska
Kuva: Sami Puska
Kuva: Sami Puska
torstai 14. elokuuta 2014
Onnea on... terve harrastuskoira!
Ou jee! Me ollaan treenattu! Makeeta, ihanaa, huikeeta, mahtavaa, todella upeeta! Täällä on onnellinen ohjaaja ja onnellinen pieni Jaketti. Suosittelen kaikkia olemaan aina onnellisia, joilla on terve koira, jonka kanssa voi treenata ja kisata.
Peltojälkeä tein taas yhtenä iltana Jakelle ja Prolle. Pro meni tällä kertaa oikein tarkasti nenää käyttäen ja oikein hyvin. Tein sille siis namiruutuja, jotka oli lyhyellä jäljellä yhdistetty ja lopuksi vähän pidempi suora jälki, jolla oli namipusseja. Jakelle tein n. 100 m jäljen yhdellä kulmalla. Jäljelle laitoin esineitä, kun en muistanut ottaa metsästä keppejä hajustumaan. Esineet olivat siis leluja. No sepä ei ollut kovin hyvä idea... Mä oon ihan unohtanut, että Jake saattaa edelleen höyrähtää perin helposti. Eka lelu kun löytyi ja hetki sillä leikittiin, niin johan alkoi poika olla ihan sfääreissä. Säikähdin, että siihen loppui meiltä jäljen ajo. Mutta mitäs vielä, Jake keskittyi jälkeen taas oikein hyvin, ehkä vähän vauhdikkaammin vaan jatkoi matkaa. Toinen lelu löytyi ja sitten alkoi höyry vähän nousemaan. Jake oikein haukahti, kun otin lelun pois. Laitoin pojan sitten maahan makuulle hetkeksi rauhoittumaan. Sitten ajettiin jälki mallikkaasti loppuun asti. Ensi kerralla kyllä laitan ne kepit... Tai jotain vähemmän kiihdyttäviä esineitä.
Pro namiruudussa
Agility-valmennusryhmä oli sitten sunnuntaina. Oi onnea! Ajatuksena oli alusta alkaen minulla, että tehdään tosi lyhyitä pätkiä niin estemäärällisesti, kuin ajallisestikin. Näin sitten tehtiinkin. Sylkkäriä tankattiin, kun se oli unohtunut oikeastaan molemmilta meiltä, että mites se menikään. Fiilis oli mahtava, oli niin huippua päästä agility-kentille pitkästä aikaa! Oltiin molemmat Jaken kanssa kovin onnellisia treenien jälkeen. Isäntä ja Pro olivat taas ihan pro-meiningillä, eli tosi hyvin menivät.
Jake treenien jälkeen onnellisena
Sitten käytiin paimentamassa Orivedellä. Jännitin vähän, että mitä tapahtuu tauon jälkeen. No ei mitään pelottavaa :) Mutta maahan-meno on nyt kyllä unohtunut tauon jälkeen kovin. Täytyy pitää sulkeiset. Tehtiin nurkka-harjoitusta, lyhyitä hakuja, peruskuljetusta, ajamista ja tasapainoon hakeutumista. Pari kertaa käytiin lampailla. Tuo Marjatan tila on niin kauniilla paikalla! Järvi vieressä, joten käytiin molempien paimennuskertojen jälkeen uimassa. Tai Jake ui, minä en. Täytyy sanoa, että Jakella silmät loisti ja koko olemus oli niiiin tyytyväinen paimennuksen jälkeen, ettei tosikaan. Siitä niin näki, että nautti, jopa enemmän, kuin agi-treenien jälkeen.
Ilmoittauduinkin sitten heti pariin agility-kisaan...
Tassu on tosiaan ihan kunnossa. Helpotuksen huoookauus! :)
Peltojälkeä tein taas yhtenä iltana Jakelle ja Prolle. Pro meni tällä kertaa oikein tarkasti nenää käyttäen ja oikein hyvin. Tein sille siis namiruutuja, jotka oli lyhyellä jäljellä yhdistetty ja lopuksi vähän pidempi suora jälki, jolla oli namipusseja. Jakelle tein n. 100 m jäljen yhdellä kulmalla. Jäljelle laitoin esineitä, kun en muistanut ottaa metsästä keppejä hajustumaan. Esineet olivat siis leluja. No sepä ei ollut kovin hyvä idea... Mä oon ihan unohtanut, että Jake saattaa edelleen höyrähtää perin helposti. Eka lelu kun löytyi ja hetki sillä leikittiin, niin johan alkoi poika olla ihan sfääreissä. Säikähdin, että siihen loppui meiltä jäljen ajo. Mutta mitäs vielä, Jake keskittyi jälkeen taas oikein hyvin, ehkä vähän vauhdikkaammin vaan jatkoi matkaa. Toinen lelu löytyi ja sitten alkoi höyry vähän nousemaan. Jake oikein haukahti, kun otin lelun pois. Laitoin pojan sitten maahan makuulle hetkeksi rauhoittumaan. Sitten ajettiin jälki mallikkaasti loppuun asti. Ensi kerralla kyllä laitan ne kepit... Tai jotain vähemmän kiihdyttäviä esineitä.
Pro namiruudussa
Agility-valmennusryhmä oli sitten sunnuntaina. Oi onnea! Ajatuksena oli alusta alkaen minulla, että tehdään tosi lyhyitä pätkiä niin estemäärällisesti, kuin ajallisestikin. Näin sitten tehtiinkin. Sylkkäriä tankattiin, kun se oli unohtunut oikeastaan molemmilta meiltä, että mites se menikään. Fiilis oli mahtava, oli niin huippua päästä agility-kentille pitkästä aikaa! Oltiin molemmat Jaken kanssa kovin onnellisia treenien jälkeen. Isäntä ja Pro olivat taas ihan pro-meiningillä, eli tosi hyvin menivät.
Jake treenien jälkeen onnellisena
Sitten käytiin paimentamassa Orivedellä. Jännitin vähän, että mitä tapahtuu tauon jälkeen. No ei mitään pelottavaa :) Mutta maahan-meno on nyt kyllä unohtunut tauon jälkeen kovin. Täytyy pitää sulkeiset. Tehtiin nurkka-harjoitusta, lyhyitä hakuja, peruskuljetusta, ajamista ja tasapainoon hakeutumista. Pari kertaa käytiin lampailla. Tuo Marjatan tila on niin kauniilla paikalla! Järvi vieressä, joten käytiin molempien paimennuskertojen jälkeen uimassa. Tai Jake ui, minä en. Täytyy sanoa, että Jakella silmät loisti ja koko olemus oli niiiin tyytyväinen paimennuksen jälkeen, ettei tosikaan. Siitä niin näki, että nautti, jopa enemmän, kuin agi-treenien jälkeen.
Ilmoittauduinkin sitten heti pariin agility-kisaan...
Tassu on tosiaan ihan kunnossa. Helpotuksen huoookauus! :)
perjantai 8. elokuuta 2014
Saikku ohi!
Nyt alkaa Jaken saikku loppumaan. Tassu on yhtä hyvä kuin ennenkin :) Eka treeni oli tällä kertaa peltojälki. Tuotahan nyt olisi voinut tehdä jo paaaaljon aiemminkin, mutta kun en nyt oikein tajunnut, että meillähän on pellot, joilla tehdä sitäkin. Oon vaan ajatellut heinää ja lampaita peltojen kanssa. Hih, Sariannan piti asiasta huomauttaa, niin meikäkin tajusi. Jakelle ja Prolle siis tein peltojälkitreenit ja aloitin varovasti namiruuduilla, joita yhdisti pieni jäljen pätkä ja viimeisestä ruudusta sitten oli vähän pidempi jälki, joka päättyi namilaatikolle. Jakehan jäljesti ihan kotiovelta asti nenä maassa koko homman, välillä vaan pysähdyttiin laittamaan valjaat päälle. Tosi taitava oli. Prolla oli vähän enemmän haihattelua, mutta ei kovin pahasti. Sen kanssa on vähemmän tuota tehtykin, joten tuommoinen nenän maassa-pysymistreeni oli ihan paikallaan. Seuraavana päivänä Sarvis tuli Tekon kanssa kaveriksi. Teko oli pätevä pieni jälkikoiran alku, jolla nuoruuden into vielä jyllää :). Tein myös vanhemmille koirille jäljet. Niille tein nyt suoraan jäljet, Jollylle ehkä n. 150 m pitkän muutamilla käännöksillä ja Lakille vähän lyhyemmän. Vanhukset oli nyt kyllä aika hutiluksia. Jolly oli ehkä liian innoissaan ja hätäinen. Vasta viimeisen käännöksen jälkeen alkoi rauhoittumaan kunnolla seuraamaan jälkeä ja sitten se loppuikin... Laki taas oli ihan kuutamolla aluksi. Ja oikeastaan koko ajan :D Sille olisi pitänyt kyllä tehdä helpompi ja namiruutuja.
Sarvis otti meistä kuvia jäljellä:
Jolly on juuri rauhoittunut ajamaan kunnolla sitä jälkeä
Laki sentään lähti jäljestämään... jotain :)
Isäntä kävi tekemässä hyppytekniikkaa nuorisolle. Jake oli ollut aivan onnessaan! Hyvin oli mennyt. Tulevana viikonloppuna onkin sitten valmennustreenit. Otetaan ne hyvin hyvin pienissä pätkissä näin alkuun.
Seuraavalla viikolla mennään paimentamaan. Tällä kertaa tohon mun kouluun kuuluu paimennusopintoja! Kiva koulu :D Mennään Orivedelle. Täytyy kyllä myöntää, että ekat paimennustreenit saikun jälkeen olisin halunnut tehdä Marikan opissa, kun vähän jännittää pitkä tauko. Mutta näillä mennään nyt. Somerolle mennään sitten muistaakseni parin viikon päästä treenimään. Voi kuinka odotan sitä!
Battuja on käyty keräilemässä
Tänä aamuna poikettiin aamulenkillä heinäladossa ihmettelemässä
Sarvis otti meistä kuvia jäljellä:
Jolly on juuri rauhoittunut ajamaan kunnolla sitä jälkeä
Laki sentään lähti jäljestämään... jotain :)
Isäntä kävi tekemässä hyppytekniikkaa nuorisolle. Jake oli ollut aivan onnessaan! Hyvin oli mennyt. Tulevana viikonloppuna onkin sitten valmennustreenit. Otetaan ne hyvin hyvin pienissä pätkissä näin alkuun.
Seuraavalla viikolla mennään paimentamaan. Tällä kertaa tohon mun kouluun kuuluu paimennusopintoja! Kiva koulu :D Mennään Orivedelle. Täytyy kyllä myöntää, että ekat paimennustreenit saikun jälkeen olisin halunnut tehdä Marikan opissa, kun vähän jännittää pitkä tauko. Mutta näillä mennään nyt. Somerolle mennään sitten muistaakseni parin viikon päästä treenimään. Voi kuinka odotan sitä!
Battuja on käyty keräilemässä
Tänä aamuna poikettiin aamulenkillä heinäladossa ihmettelemässä
tiistai 22. heinäkuuta 2014
Maalaiskoiraksi opettelua
Täällä on opeteltu maalais-koiran elämään, otettu rennosti ja tehty ihania lenkkejä lähimaastoon. Naatiskeltu ollaan oikein sielun pohjasta asti kaikki. Samalla ollaan puuhattu kaikkea ja laitettu pihamaata meille sopivaksi. Koiratarha on tuolla nyt tekeillä, sitä on pitänyt ruokota, että saadaan koirat mahtumaan vattu-puskien sijaan. Vanhaa rautalankaa on kerätty pois ja harvennettu sieltä täältä kaiken maailman pöheiköitä. Hyvä siitä tulee!
Koirat nauttii noilla lenkeillä oikein kovin! Vuoron perään piehtaroivat pehmeillä mättäillä oikein nautinnollisesti. Ja sitten taas juostaan ja säntäillään. Mustikat on kypsyneet ja niitä vetävät napaansa aina välillä. Malttamattomana odottelen, että muut marjat kypsyisivät ja pääsisi itsekin keräämään.
Jake ei enää onnu jalkaansa ja nyt voisi pikkuhiljaa ajatella jotain treenin tynkääkin. Jahka nää helteet tästä helpottaa :)
Koirilla on ollut totuttelemista, kun saa vapaasti tulla ja mennä pihalle.
Pihalla on kivaa!
Välillä koirakavereitakin käynyt
Pehmeillä mättäillä on niiin nautinnollista piehtaroida
Kukin vuorollaan
Koirat nauttii noilla lenkeillä oikein kovin! Vuoron perään piehtaroivat pehmeillä mättäillä oikein nautinnollisesti. Ja sitten taas juostaan ja säntäillään. Mustikat on kypsyneet ja niitä vetävät napaansa aina välillä. Malttamattomana odottelen, että muut marjat kypsyisivät ja pääsisi itsekin keräämään.
Jake ei enää onnu jalkaansa ja nyt voisi pikkuhiljaa ajatella jotain treenin tynkääkin. Jahka nää helteet tästä helpottaa :)
Koirilla on ollut totuttelemista, kun saa vapaasti tulla ja mennä pihalle.
Pihalla on kivaa!
Välillä koirakavereitakin käynyt
Pehmeillä mättäillä on niiin nautinnollista piehtaroida
Kukin vuorollaan
perjantai 4. heinäkuuta 2014
Kyllä siitä tassusta kalua vielä tulee!
Jahas, jahas. Jaketin jalka toipuu hyvää vauhtia! :) Tikit poistettiin kolmisen viikkoa sitten ja hyvin on mennyt. Vielä tuo poju ontuu jalkaansa ulkona, joskin en tiedä olisiko osittain sellaista "henkistä" ontumista. Haava nimittäin paranee kyllä hyvää vauhtia ja tassu on siistin näköinen. Viikko tikkien poiston jälkeen vielä ulkoiltiin hihnassa ja töppönen jalassa. Nyt mennään jo niin kuin ennenkin. Saikku jatkuu kyllä vielä pitkään, sillä haluan olla aivan varma, että antura on paksuuntunut ja parantunut entiselleen.
Tässä välissä muutettiin maalle, eikä koirat ole tarvinneet hihnoja sen jälkeen ollenkaan. Paitsi Jaketti sen yhden viikon ajan. Hyvin on sopeuduttu kaikki. Laki oli pari ekaa päivää vähän levoton ja ihmeissään sisällä ollessa. Ulkonahan nuo mennä viipottavat aivan onnessaan. Nyt on kuitenkin kaikki tyytyväisiä uuteen asumukseen. Aivan huippua, kerrassaan! Täällä on tilaa mennä ja temmeltää. Mahtavan mukavat ulkoilumaastot aivan vieressä.
Eilen tajusin, että meillähän on huippu nurmikenttä pihassa treenaamiseen... En silti sitä tokoa edelleenkään innostu treenaamaan, mutta Jakelle voisin kyllä opettaa ihan pelkkää irtoamista ja vahvistaa suuntakäskyjä. Noin niin kuin paimennusta ajatellen. Jospa huomenissa aloittelisi :)
Jospa sitten tuossa elokuussa jo pikkuhiljaa pääsisi pikku hiljaa aloittelemaan treenailemistakin. Toivottavasti!
Ihana suometsä talon lähellä
Oiva nurmikenttä treenamiseen
Peltoa on, missä juoksennella
Tässä välissä muutettiin maalle, eikä koirat ole tarvinneet hihnoja sen jälkeen ollenkaan. Paitsi Jaketti sen yhden viikon ajan. Hyvin on sopeuduttu kaikki. Laki oli pari ekaa päivää vähän levoton ja ihmeissään sisällä ollessa. Ulkonahan nuo mennä viipottavat aivan onnessaan. Nyt on kuitenkin kaikki tyytyväisiä uuteen asumukseen. Aivan huippua, kerrassaan! Täällä on tilaa mennä ja temmeltää. Mahtavan mukavat ulkoilumaastot aivan vieressä.
Eilen tajusin, että meillähän on huippu nurmikenttä pihassa treenaamiseen... En silti sitä tokoa edelleenkään innostu treenaamaan, mutta Jakelle voisin kyllä opettaa ihan pelkkää irtoamista ja vahvistaa suuntakäskyjä. Noin niin kuin paimennusta ajatellen. Jospa huomenissa aloittelisi :)
Jospa sitten tuossa elokuussa jo pikkuhiljaa pääsisi pikku hiljaa aloittelemaan treenailemistakin. Toivottavasti!
Ihana suometsä talon lähellä
Oiva nurmikenttä treenamiseen
Peltoa on, missä juoksennella
maanantai 26. toukokuuta 2014
Itku pitkästä ilosta
Jahas, tähän postaukseen sisältyy hyvää ja huonoa uutista.
Aloitetaan hyvillä uutisilla. Tamskin iltakisoissa käytiin starttailemassa ja sieltähän meille sitten tuli ensimmäinen 0-tulos 2 luokasta. Rata ei ollut ohjauksellisesti ollenkaan täydellinen, mutta Jaketti se silti teki, niin kuin lopulta halusin. Mukavoo! Tein havainnon, että ennakointini ovat myöhäisiä ja löysiä johtuen siitä, että "ennen vanhaan" Jake tuli herkästi kokonaan esteeltä pois ennakoinnin tehdessäni, joten opin sellaisen "esteelle hyppäämään kannustavan ennakoinnin". Tätä täytyy nyt hioa sitten oikeanlaiseksi, että toimii jatkossa. No, joka tapauksessa meno tuntui taas kivalta ja mikä mahtavinta - epätäydellisestä ohjauksesta huolimatta Jaken kanssa onnistuttiin!
Paimentamassa käytiin sekä Jaketin, että Pron kanssa. Mentiin ensin käymään Salossa työpaikallani ja Somerolle sieltä mennessä löydettiin aivan ihana lenkkipaikka! Treeneissä Jaken kanssa taas sitä hakukaarta koitetiin hioa ja Pron kanssa myös. Vieläkin Jakelta loppuu usko matkan ollessa liian pitkä ja se kääntyy ennen katrasta takaisin. Erityisesti vasen puoli on vaikea. Siispä treenattava kohde edelleen. Pron kanssa oltiin isolla laitumella ensin ja saatiin kyllä hyvin lampaita hallittua ja liikuteltua. Kaarelle lähtö vain oli turhan kiihkeä, joten seuraava treeni tehtiin pienemmässä aitauksessa ja keskityttiin sen saamiseen rauhallisemmaksi. Näissä treeneissä viihtyy niin hyvin! Illalla molemmat poitsut olivan ihan kanttuvei.
Ihana lenkkipaikka!
Nautinnollista piehtarointia
Kunnon paimennuskelit. Treenit pidettiin lyhyinä ja vesiletku kovassa käytössä viilennykseen.
Sitten ne itkettävän huonot uutiset. Valmennusryhmään mentiin treenailemaan sunnuntaina. Lämmittelylenkillä (Pron jäähdyttelylenkki) päästin koirat kentän vieressä olevaan pieneen vesirutakkoon uiskentelemaan. Niin kuin viime kesänäkin... No, tällä kertaa ei olisi pitänyt. Jake tuli aiemmin pois ja steppaili siinä vieressäni. Yhtäkkiä huomasin, että maassa on verta joka paikassa. Äkkiä pois rutakosta ja tutkimaan tilannetta. Jaketti-paran vasemman etujalan antura oli aivan auki ja veri vaan pulppusi sieltä. Mitään törröttäviä esineitä siinä ei näkynyt, vain haava. Äkkiä kipitettiin takaisin kentälle hoitamaan tassua. Onneksi Sanna oli paikalla ja tiesi tasan mitä haavalle kannattaa tehdä. Saatiin jalka sidottua väliaikaisesti ja sitten eläinlääkäriasemalle hoitoon. Rauhoituksessa Jakelle sitten laitettiin 6 tikkiä, haava oli kovin leveä ja syvä. Onneksi ei kuitenkaan mitkää jänteet vahingoittuneet. Nyt meillä on sitten saikkua tiedossa pitkäksi aikaa ja pieni tötteröpää taloudessa. Toivotaan, että paranee oppikirjojen mukaan tuo haava. Hoidan sitä kyllä niin hyvin, kuin mahdollista! (Jake itse on kyllä jo aivan reipas...)
Jake tikkauksesta tulleena ja heräämistä odotellessa.
Tassussa kunnon pääkallopaketti
Laitetaas loppuun vielä ennen onnettomuutta mukavia uima-kuvia, sitä ehdittiin hellepäivinä tehdä usemman kerran. Nyt tuleekin sitten taukoa tuohon touhuun, onneksi kyllä helteisiin myös!
Aloitetaan hyvillä uutisilla. Tamskin iltakisoissa käytiin starttailemassa ja sieltähän meille sitten tuli ensimmäinen 0-tulos 2 luokasta. Rata ei ollut ohjauksellisesti ollenkaan täydellinen, mutta Jaketti se silti teki, niin kuin lopulta halusin. Mukavoo! Tein havainnon, että ennakointini ovat myöhäisiä ja löysiä johtuen siitä, että "ennen vanhaan" Jake tuli herkästi kokonaan esteeltä pois ennakoinnin tehdessäni, joten opin sellaisen "esteelle hyppäämään kannustavan ennakoinnin". Tätä täytyy nyt hioa sitten oikeanlaiseksi, että toimii jatkossa. No, joka tapauksessa meno tuntui taas kivalta ja mikä mahtavinta - epätäydellisestä ohjauksesta huolimatta Jaken kanssa onnistuttiin!
Paimentamassa käytiin sekä Jaketin, että Pron kanssa. Mentiin ensin käymään Salossa työpaikallani ja Somerolle sieltä mennessä löydettiin aivan ihana lenkkipaikka! Treeneissä Jaken kanssa taas sitä hakukaarta koitetiin hioa ja Pron kanssa myös. Vieläkin Jakelta loppuu usko matkan ollessa liian pitkä ja se kääntyy ennen katrasta takaisin. Erityisesti vasen puoli on vaikea. Siispä treenattava kohde edelleen. Pron kanssa oltiin isolla laitumella ensin ja saatiin kyllä hyvin lampaita hallittua ja liikuteltua. Kaarelle lähtö vain oli turhan kiihkeä, joten seuraava treeni tehtiin pienemmässä aitauksessa ja keskityttiin sen saamiseen rauhallisemmaksi. Näissä treeneissä viihtyy niin hyvin! Illalla molemmat poitsut olivan ihan kanttuvei.
Ihana lenkkipaikka!
Nautinnollista piehtarointia
Kunnon paimennuskelit. Treenit pidettiin lyhyinä ja vesiletku kovassa käytössä viilennykseen.
Sitten ne itkettävän huonot uutiset. Valmennusryhmään mentiin treenailemaan sunnuntaina. Lämmittelylenkillä (Pron jäähdyttelylenkki) päästin koirat kentän vieressä olevaan pieneen vesirutakkoon uiskentelemaan. Niin kuin viime kesänäkin... No, tällä kertaa ei olisi pitänyt. Jake tuli aiemmin pois ja steppaili siinä vieressäni. Yhtäkkiä huomasin, että maassa on verta joka paikassa. Äkkiä pois rutakosta ja tutkimaan tilannetta. Jaketti-paran vasemman etujalan antura oli aivan auki ja veri vaan pulppusi sieltä. Mitään törröttäviä esineitä siinä ei näkynyt, vain haava. Äkkiä kipitettiin takaisin kentälle hoitamaan tassua. Onneksi Sanna oli paikalla ja tiesi tasan mitä haavalle kannattaa tehdä. Saatiin jalka sidottua väliaikaisesti ja sitten eläinlääkäriasemalle hoitoon. Rauhoituksessa Jakelle sitten laitettiin 6 tikkiä, haava oli kovin leveä ja syvä. Onneksi ei kuitenkaan mitkää jänteet vahingoittuneet. Nyt meillä on sitten saikkua tiedossa pitkäksi aikaa ja pieni tötteröpää taloudessa. Toivotaan, että paranee oppikirjojen mukaan tuo haava. Hoidan sitä kyllä niin hyvin, kuin mahdollista! (Jake itse on kyllä jo aivan reipas...)
Jake tikkauksesta tulleena ja heräämistä odotellessa.
Tassussa kunnon pääkallopaketti
Laitetaas loppuun vielä ennen onnettomuutta mukavia uima-kuvia, sitä ehdittiin hellepäivinä tehdä usemman kerran. Nyt tuleekin sitten taukoa tuohon touhuun, onneksi kyllä helteisiin myös!
sunnuntai 18. toukokuuta 2014
Se on KESÄ!
Uskaltaisko sitä uimasilleen?!
No en tiiä onko tarpeeksi lämmintä vielä?
Hijjjaaaaa!
On se hurja...
Hijjaaaa, hau hau!
Hitto, kun kesken kutsutaan pois
Miksi?!
Turkki kuivaksi sitten
Näin saadaan pieni-karvaisellekin koiralle kunnon pörhö
Hahah, mä meen taas - later loosers!
No en tiiä onko tarpeeksi lämmintä vielä?
Hijjjaaaaa!
On se hurja...
Hijjaaaa, hau hau!
Hitto, kun kesken kutsutaan pois
Miksi?!
Turkki kuivaksi sitten
Näin saadaan pieni-karvaisellekin koiralle kunnon pörhö
Hahah, mä meen taas - later loosers!
torstai 15. toukokuuta 2014
Paimennusta ja tolloilua
No niin. Taas on käyty sekä paimentamassa, että agilityssa. Mukavaa elämää!
Lauantaina meillä oli viimeinen kerta kilpailuihin tähtäävästä paimennuskurssista. Ei me ihan vielä valmiita kuitenkaan olla. Oikeastaan ainoa kisan estävä asia on hakukaaren pituus. Jake ei vielä irtoa hakemaan lampaita tarpeeksi kaukaa. Poispäinajo me kyllä hanskattaisiin, vaikkei sekään toki täydellistä vielä ole. Harjoiteltiin siis molempia. Marika vähän auttoi siinä hakukaaressa, kun Jake kääntyi aina vähän ennen lampaita minua kohti. Marika seisoi siinä kohti, missä Jake kääntyi ja huomautti, jotta jatka vaan. No mutta sehän toimi vallan hyvin! Tuli taas jo kohtuu hyviä irtoamisia. Tehtiin myös poispäinajoa ja kyllä se sieltä tulee, treeniä vaan alle.
Sunnuntaina sitten mentiin Äetsän Koirakerhon kisoihin Sastamalaan. Se oli heidän ekat kisat, jotka järjestivät ja oikein hyvin sujui kaikki! Ihan kuin vanhoja tekijöitä. Kisapaikka oli tosi hyvä ja rento fiilis. Tuomarina oli yksi suosikeistani, Johanna. Enkä taaskaan pettynyt, radat olivat tosi kivoja! Eka rata meni ihan sairaan hyvin. Viimeiselle esteelle asti... Voi rähmän käpylä miten tunaroin jäämällä jumiin yhden matkalla ohitettavan esteen taakse, kun en osannut päättää kummalta puolelta sen ohitan. Mä olin niin NAINEN! Sen vuoksi olin sitten myöhässä viimeiseltä esteeltä ja Jake pyöri kuin väkkärä sen edessä, eikä tietenkään hypännyt sitä. Sitten kun ehdin siihen, Jake oli ajautunut esteen väärälle puolelle ja jotenkin luulin sen hyppäävänkin sen väärinpäin. Sen jälkeen hukkasin koko koiran. Jakea ei näkynyt missään... Eli oli aina selkäni takana siellä, mihin en katsonut. Lähdettiin pois. Jos olisin vielä hyppäyttänyt viimeisen esteen, niin tulos olisi tullut, sillä Jake ei ollut hypännyt sitä väärinpäin. Minä. Olen. Tollo.
Toinen rata oli sitten vähän hurlumheitä, jossa rimat lentelivät. Jake kävi aika kuumana, eikä keskittynyt hyppäämiseen. Tulos siitä tuli, mutta aika karmeaa se oli. Pääasia kuitenkin, että kivaa oli.
Sitten pitikin lähteä kotiin. Olisin viihtynyt noissa kisoissa paljon pidempään, mutta 3-luokka oli ollut jo edellisenä päivänä. Isäntä siellä Pron kanssa oli tekaissut yhden nollankin. Ny ne tarvis enää sen tuplan SM-kisoihin.
kisapaikka oli oikein hieno.
Jake oli rentoa poikaa kisojen jälkeen kotona. Tyytyväinen.
Niin, isäntä on käynyt treenailemassa Jaken ja Pron kanssa aina viikoilla. Meikä vaan kisaa... Pitänee ryhdistäytyä!
Tiistaina suhattiin taas Somerolle ja nyt oli Prokin mukana. Jaken kanssa saatiin ensin tehtäväksi viedä katras portin läpi ja sähkötolpan kautta häkkiin. Tehtiin poispäinajona viennit portin läpi ja sähkötolpan ympäri, lampaat menivät ihan oikein. Matka vaan taittui kovin hitaasti, koska matkalla oli niiiiiin paljon hyvää ruohoa. Aina jäi yksi jälkeen sitä mutustelemaan ja jouduin Jaken lähettämään hakemaan sen. Lampaat liikkuivat aika jähmeästi... Siirryinkin sähkötolpan jälkeen peruskuljetukseen, kun ajattelin sen olevan vähän nopeampaa. No, aika vähän... Jätin katraan ja Jaken vähän matkan päähän aitauksesta ja menin avaamaan portin. Sitten lähetin Jaken kaarelle, se kävi kerran kysymässä mitä, mutta lähti sitten hyvin katraan taakse. Häkitys sujui oikein hyvin. Toisella kerralla tehtiin hakukaaren harjoittelua paritreeninä. Jakelle tuo vasen puoli on vaan vaikea. Siltä puolelta leikkaa aivan liian aikaisin katraan eteen, eikä taakse. Oli pakko mennä puoleen väliin ohjaamaan.
Vuoron odottelua
Pron kanssa koitettiin saada hakukaarella lampaisiin vähän etäisyyttä. Ekalla kerralla Pro oli vähän muissa maailmoissa ja kävi välillä ihan jossain huitsinhapelissa haistelemassa juttuja. Viimeksi se oli niin "inessä" ja teki oikein hyvin! Toisella kerralla sitten meni jo paljon paremmin ja kun kerran huomautin liiallisesta ryntäyksestä kaarelle mentäessä, se alkoi keskittymäänkin. Lopetin sitten treenin aika monen ihan hyvän hakukaaren ja kuljetuksen jälkeen, ettei ehtinyt kyllästys tulla.
Pro sai paimennuksessa fanin, kun yksi kanssa-paimentaja tykästyi siihen. Aussie-ihminen tietenkin. Hän teki pappa-koirallaan mielenvirkistystreenin. Kyllä se 13 v. aussiekin paimentaa! Voi kun omatkin koirat olisiva noin vireitä tuossa iässä.
Pappa-treenit
Ja loppuun vielä ilo ILO uutinen! Käytiin nimittäin tänään meidän tulevassa paratiisissa tekemässä puita talvea varten. Ja me päästään kuin päästäänkin muuttamaan sinne kesällä, vaikka ei tätä nykyistä kämppää saataisikaan myytyä ennen sitä. Oi onnea!
Tähän tulee agility-kenttä
Puita tehtiin varsin näppärästi ja nopeasti, takana siintää lammaslaitumet.
Ja vielä loppuun tämä ihana sateenkaari, joka näkyi kauniisti pihaltamme. Se on hyvä merkki :)
Lauantaina meillä oli viimeinen kerta kilpailuihin tähtäävästä paimennuskurssista. Ei me ihan vielä valmiita kuitenkaan olla. Oikeastaan ainoa kisan estävä asia on hakukaaren pituus. Jake ei vielä irtoa hakemaan lampaita tarpeeksi kaukaa. Poispäinajo me kyllä hanskattaisiin, vaikkei sekään toki täydellistä vielä ole. Harjoiteltiin siis molempia. Marika vähän auttoi siinä hakukaaressa, kun Jake kääntyi aina vähän ennen lampaita minua kohti. Marika seisoi siinä kohti, missä Jake kääntyi ja huomautti, jotta jatka vaan. No mutta sehän toimi vallan hyvin! Tuli taas jo kohtuu hyviä irtoamisia. Tehtiin myös poispäinajoa ja kyllä se sieltä tulee, treeniä vaan alle.
Sunnuntaina sitten mentiin Äetsän Koirakerhon kisoihin Sastamalaan. Se oli heidän ekat kisat, jotka järjestivät ja oikein hyvin sujui kaikki! Ihan kuin vanhoja tekijöitä. Kisapaikka oli tosi hyvä ja rento fiilis. Tuomarina oli yksi suosikeistani, Johanna. Enkä taaskaan pettynyt, radat olivat tosi kivoja! Eka rata meni ihan sairaan hyvin. Viimeiselle esteelle asti... Voi rähmän käpylä miten tunaroin jäämällä jumiin yhden matkalla ohitettavan esteen taakse, kun en osannut päättää kummalta puolelta sen ohitan. Mä olin niin NAINEN! Sen vuoksi olin sitten myöhässä viimeiseltä esteeltä ja Jake pyöri kuin väkkärä sen edessä, eikä tietenkään hypännyt sitä. Sitten kun ehdin siihen, Jake oli ajautunut esteen väärälle puolelle ja jotenkin luulin sen hyppäävänkin sen väärinpäin. Sen jälkeen hukkasin koko koiran. Jakea ei näkynyt missään... Eli oli aina selkäni takana siellä, mihin en katsonut. Lähdettiin pois. Jos olisin vielä hyppäyttänyt viimeisen esteen, niin tulos olisi tullut, sillä Jake ei ollut hypännyt sitä väärinpäin. Minä. Olen. Tollo.
Toinen rata oli sitten vähän hurlumheitä, jossa rimat lentelivät. Jake kävi aika kuumana, eikä keskittynyt hyppäämiseen. Tulos siitä tuli, mutta aika karmeaa se oli. Pääasia kuitenkin, että kivaa oli.
Sitten pitikin lähteä kotiin. Olisin viihtynyt noissa kisoissa paljon pidempään, mutta 3-luokka oli ollut jo edellisenä päivänä. Isäntä siellä Pron kanssa oli tekaissut yhden nollankin. Ny ne tarvis enää sen tuplan SM-kisoihin.
kisapaikka oli oikein hieno.
Jake oli rentoa poikaa kisojen jälkeen kotona. Tyytyväinen.
Niin, isäntä on käynyt treenailemassa Jaken ja Pron kanssa aina viikoilla. Meikä vaan kisaa... Pitänee ryhdistäytyä!
Tiistaina suhattiin taas Somerolle ja nyt oli Prokin mukana. Jaken kanssa saatiin ensin tehtäväksi viedä katras portin läpi ja sähkötolpan kautta häkkiin. Tehtiin poispäinajona viennit portin läpi ja sähkötolpan ympäri, lampaat menivät ihan oikein. Matka vaan taittui kovin hitaasti, koska matkalla oli niiiiiin paljon hyvää ruohoa. Aina jäi yksi jälkeen sitä mutustelemaan ja jouduin Jaken lähettämään hakemaan sen. Lampaat liikkuivat aika jähmeästi... Siirryinkin sähkötolpan jälkeen peruskuljetukseen, kun ajattelin sen olevan vähän nopeampaa. No, aika vähän... Jätin katraan ja Jaken vähän matkan päähän aitauksesta ja menin avaamaan portin. Sitten lähetin Jaken kaarelle, se kävi kerran kysymässä mitä, mutta lähti sitten hyvin katraan taakse. Häkitys sujui oikein hyvin. Toisella kerralla tehtiin hakukaaren harjoittelua paritreeninä. Jakelle tuo vasen puoli on vaan vaikea. Siltä puolelta leikkaa aivan liian aikaisin katraan eteen, eikä taakse. Oli pakko mennä puoleen väliin ohjaamaan.
Vuoron odottelua
Pron kanssa koitettiin saada hakukaarella lampaisiin vähän etäisyyttä. Ekalla kerralla Pro oli vähän muissa maailmoissa ja kävi välillä ihan jossain huitsinhapelissa haistelemassa juttuja. Viimeksi se oli niin "inessä" ja teki oikein hyvin! Toisella kerralla sitten meni jo paljon paremmin ja kun kerran huomautin liiallisesta ryntäyksestä kaarelle mentäessä, se alkoi keskittymäänkin. Lopetin sitten treenin aika monen ihan hyvän hakukaaren ja kuljetuksen jälkeen, ettei ehtinyt kyllästys tulla.
Pro sai paimennuksessa fanin, kun yksi kanssa-paimentaja tykästyi siihen. Aussie-ihminen tietenkin. Hän teki pappa-koirallaan mielenvirkistystreenin. Kyllä se 13 v. aussiekin paimentaa! Voi kun omatkin koirat olisiva noin vireitä tuossa iässä.
Pappa-treenit
Ja loppuun vielä ilo ILO uutinen! Käytiin nimittäin tänään meidän tulevassa paratiisissa tekemässä puita talvea varten. Ja me päästään kuin päästäänkin muuttamaan sinne kesällä, vaikka ei tätä nykyistä kämppää saataisikaan myytyä ennen sitä. Oi onnea!
Tähän tulee agility-kenttä
Puita tehtiin varsin näppärästi ja nopeasti, takana siintää lammaslaitumet.
Ja vielä loppuun tämä ihana sateenkaari, joka näkyi kauniisti pihaltamme. Se on hyvä merkki :)
sunnuntai 4. toukokuuta 2014
Rengas ja lammaskatras räjähti, mutta edistyneesti.
Tiistaina suunnattiin nokka kohti Someroa taasen ja kyydissä Jaken lisäksi Pro. Jaken kanssa jatkettiin hakukaaren treenaamista, että saataisiin matkaa lisää hakuihin. Ihan hyviä hakuja tuli jo. Pro yllätti olemalla oikein pätevä! Sen kanssa siis keskityttiin siihen, että osaisi lukea lampaita ja pitäisi niitä kasassa itsenäisesti. No niinhän tuo teki vallan kätevästi! Kaareen saatiin vähän lisää etäisyyttä myös. Oikein hyvä treeni.
Lauantaina sitten lähdettiin Maijan ja Riimin kanssa porukalla Janakkalaan kisailemaan. Siellä oli oikein mini-kisat, kun oli niin vähän osallistujia. Riimi starttasi eka ykkösissä ja tosi hyvät radat olivat ja hienoa menoa! Harmittava yksi herpaantuminen molemmilla radoilla johtivat väärälle esteelle. Jaketin kanssa sitten kakkosissa startattiin. Eka rata meni oikke hyvin, joskin Jake lähti A:lta ilman lupaa ja tuli vähän kiire, jonka seurauksena yksi rima tipahti. Muuten olikin ihan puhdasta menoa. Se rata sitten voitettiinkin. Tokalla radalla taas meikäläisellä tuli pieni black-out yhdessä kohdassa, kun yhtäkkiä en ollutkaan enää varma pitikö mennä keinulle vai sittenkin muurille. Siinä sitten olin pysähtyneenä ja jotain tehdäkseni tarjoilin keinua Jakelle. Sinnehän se meni ja saman tien palautui meikäläisenkin muisti, oikein oltiin menossa. Keinun jälkeinen rengas kuitenkin räjäytettiin siihen malliin, että hylky napsahti siitä. Säikähdin vähän ja koitin siinä samalla katsoa, että kävikö Jakelle mitään. Ohjaus oli semmoista hidastettua, mutta oikeaa rataa silti mentiin. Hyvin meni loppu.
Eka rata
Toka rata
Nää oli nyt meidän ekat kokonaiset kakkosten kisat. Olipa mukavoo ja radat oli kivoja.
Sunnuntaina hurautettiin taas Somerolle paimentamaan. Jaketin kisaamaan tähtäävä kurssi jatkui. Treenattiin eka parityönä Arttu-koiran kanssa ja haettiin lampaita toisiltamme. Toi on kyllä tosi kiva treeni! Koitettiin niin, että koira kiertäisi lampaat hakiessaan myös tolppa-koiran ohjaajineen. Sepä olikin Jaketille jännä paikka, ei meinannut uskaltaa mennä. Jake myös kuumeni tässä treenissä vähän enempi. Kerran se pärähti keskelle lammaspakkaa ja kun topakasti komensin maahan, se putosi niille jalansijoilleen ja lampaat vaan räjähtivät joka suuntaan... No, se erotteli ne :). Tokalla kerralla otettiin poispäin ajoa ja nyt Jake meni ekaa kertaa aivan eri ilmeellä, kuin ikinä ennen! Vaude, se oli oikeasti hommissa ja katsoi lampaita. Tähän astihan se on ollut hämillään ja koko ajan minulta "kysellyt", että mitäs nyt. Tässä myös lampaat meinasivat karata, mutta Jakehan haki ne aika kaukaa itse - oo! Edistymistä on tapahtunut. Olenpa iloinen!
Komea keli oli paimentaa, joskin vähän kylmä.
Isäntä oli Pron kanssa Seinäjoella kisaamassa, kun me paimennettiin. Kotiintuomisina heillä oli 0 (jee!), 5 ja hyl. Hyviä ratoja oli ollut. On ne taitava pari.
Lauantaina sitten lähdettiin Maijan ja Riimin kanssa porukalla Janakkalaan kisailemaan. Siellä oli oikein mini-kisat, kun oli niin vähän osallistujia. Riimi starttasi eka ykkösissä ja tosi hyvät radat olivat ja hienoa menoa! Harmittava yksi herpaantuminen molemmilla radoilla johtivat väärälle esteelle. Jaketin kanssa sitten kakkosissa startattiin. Eka rata meni oikke hyvin, joskin Jake lähti A:lta ilman lupaa ja tuli vähän kiire, jonka seurauksena yksi rima tipahti. Muuten olikin ihan puhdasta menoa. Se rata sitten voitettiinkin. Tokalla radalla taas meikäläisellä tuli pieni black-out yhdessä kohdassa, kun yhtäkkiä en ollutkaan enää varma pitikö mennä keinulle vai sittenkin muurille. Siinä sitten olin pysähtyneenä ja jotain tehdäkseni tarjoilin keinua Jakelle. Sinnehän se meni ja saman tien palautui meikäläisenkin muisti, oikein oltiin menossa. Keinun jälkeinen rengas kuitenkin räjäytettiin siihen malliin, että hylky napsahti siitä. Säikähdin vähän ja koitin siinä samalla katsoa, että kävikö Jakelle mitään. Ohjaus oli semmoista hidastettua, mutta oikeaa rataa silti mentiin. Hyvin meni loppu.
Eka rata
Toka rata
Nää oli nyt meidän ekat kokonaiset kakkosten kisat. Olipa mukavoo ja radat oli kivoja.
Sunnuntaina hurautettiin taas Somerolle paimentamaan. Jaketin kisaamaan tähtäävä kurssi jatkui. Treenattiin eka parityönä Arttu-koiran kanssa ja haettiin lampaita toisiltamme. Toi on kyllä tosi kiva treeni! Koitettiin niin, että koira kiertäisi lampaat hakiessaan myös tolppa-koiran ohjaajineen. Sepä olikin Jaketille jännä paikka, ei meinannut uskaltaa mennä. Jake myös kuumeni tässä treenissä vähän enempi. Kerran se pärähti keskelle lammaspakkaa ja kun topakasti komensin maahan, se putosi niille jalansijoilleen ja lampaat vaan räjähtivät joka suuntaan... No, se erotteli ne :). Tokalla kerralla otettiin poispäin ajoa ja nyt Jake meni ekaa kertaa aivan eri ilmeellä, kuin ikinä ennen! Vaude, se oli oikeasti hommissa ja katsoi lampaita. Tähän astihan se on ollut hämillään ja koko ajan minulta "kysellyt", että mitäs nyt. Tässä myös lampaat meinasivat karata, mutta Jakehan haki ne aika kaukaa itse - oo! Edistymistä on tapahtunut. Olenpa iloinen!
Komea keli oli paimentaa, joskin vähän kylmä.
Isäntä oli Pron kanssa Seinäjoella kisaamassa, kun me paimennettiin. Kotiintuomisina heillä oli 0 (jee!), 5 ja hyl. Hyviä ratoja oli ollut. On ne taitava pari.
sunnuntai 27. huhtikuuta 2014
Makiaa, makiaa ja hulluna on hyvä olla!
Siinä ne on, nollat kasassa 2-luokkaa varten!
Jyväskylässä käytiin kipaisemassa lauantaina ja heti ekalla radalla onnistuttiin. Jännitystä toki oli matkassa mukana. Jätin Jaketin lähtöön ja kävelin radalle suunnittelemaani omaan aloituspaikkaan. Kun käännyin, oli Jake hinuroinut itsensä aivan ekaan esteeseen kiinni. Siitä jos olisin kutsunut, niin ali olisi tullut. Kysäisin kiltisti tuomarilta, saanko käydä korjaamassa. Sain luvan ja ei kun takaisin laittamaan koiraa lähtötelineisiin. Tokalla kerralla pysyi ihan hyvin ja päästiin matkaan. Rata oli kiva, sujuva ja helppo. Se sujui oikein hyvin ja nollan kera tultiin sitten maaliin asti.
Toka rata, eli hyppäri, sitten startattiinkin jo 2-luokassa. Sekin sujui ihan hyvin, mutta pieni rytmitysvirhe ennen keppejä ajoi Jaken kepeille liian lujaa. Kepeille tultiin putken ja hypyn kautta, jolloin vauhti oli kova. Rytmitin liian myöhään, joten sillä ei ollut enää vaikutusta Jaken vauhtiin. Otettiin kepit sitten parikin kertaa uudestaan, ennen kuin lähti menemään oikein. Yksi rima vielä tipahti, mutta tulos tuli kuitenkin.
Noi nolla tuli sitten aika lähekkäisissä kisoissa, jotka startattiin. Vaikka eka on viime vuoden puolelta, niin sen jälkeen startattiin vain kerran ennen pidempää taukoa. Nyt voi kai todeta, että on alkanut se yhteinen tekemisen meininkin löytymään.
0-rata (voitettiinkin)
Pitkä päivä oli Jyväskylässä, sillä isäntä kisasi Pron kanssa sitten vielä 3 starttia 3 luokille. Ne oli aussie-mestaruudet ja ratkottiin kahdessa viimeisessä startissa. Ei tullut mestaruutta meille, kaksi ekaa rataa taisivat olla hylkyjä, viimeisellä tipahti yksi riman-vihulainen. Pirkanmaalle se kuitenkin tuli, kun Eeva ja Ruu tempaisivat tupla nollan. Onnee!
Seuraavana päivänä taas aamutuimaan liikenteeseen ja tällä kertaa nokka kohti Someroa ja paimennuskurssia. Eli lisää ihanuutta viikonlopulle, oikein makeaa mahan täydeltä! Sekä Jakelle, että minulle. Yksi paikalla olevista paimentajista tuumi, että "koiraharrastajat eivät kyllä ole ihan täysjärkistä sakkia". Siinä sitten yhdessä muotoiltiin asia niin, että "hulluna on hyvä olla". :)
Teorialla aloitettiin ja sitten tehtiinkin pop-up kisa! Marika tuomaroi ja uskaliaimmat tekivät koko radan läpi. Me ei vielä voida tehdä, koska Jake ei vielä hae niin kaukaa lampaita. Otettiin sitten tolpankierto, porttien läpi ajo ja häkitys. Tolpankierrossa oli vähän häsläystä, Jaketti ampaisi vähän liian innokkaasti liikkeelle ja lampaat singahtivat jalkoihin. Niitä sitten koiran kanssa irroittelin itsestäni ja saatiin ne kiertämään tolppa (jes). Sitten lähdettiin ekaa porttia kohti. Linjat on tärkeitä ja koitinkin saada lampaat pysymään siinä. Poispäin kuljetusta ei olla ehditty treenaamaan tarpeeksi ja se olikin vähän haastavaa. Jake lähti väkisin kiertämään, eikä meinannut ajaa niitä suoraan ollenkaan. Välillä saatiin vähän sen näköistä aikaan. Lampaat saatiin kuitenkin kulkemaan aika hyvin linjassa. Molemman portitkin mentiin läpi. Häkityksessä sitten lampaat jäivät himppasen liian kauaksi Jaken taitoihin nähden. Menin avaamaan portin ja koitin saada Jaken lähtemään hakemaan lampaat. Pöh se ymmärtänyt yhtäkkiä mitään moisesta. Jouduin sitten menemään lähemmäksi lampaita, että saatiin ne mukaan. Sen jälkeen saatiin ne kyllä ihan nätisti häkkiin ja sitten sieltä pois myös. Sen verran pitää olla vähän ylpeä itsestä, että taisin ekaa kertaa tarkkailla lampaita sillain rauhallisesti ja koko ajan. Eli sinänsä en Jakea laittanut turhaan tekemään mitään ylimääräistä.
Arvostelut osioista, mitä tehtiin Jaken kanssa.
Tämän jälkeen treenattiinkin sitten lampaiden hakemista. Jaketin kanssa keskityttiin siihen, että se irtoaisi minusta. Vuoron perään lähetettiin hakukaarelle Molly-koiran ja Jaken kanssa. Se oli hauska harjoitus! Samalla tuli treenattua sitä, että koira odottaa rauhallisesti, vaikka toinen koira tekee töitä siinä nokan edessä. Saatiin muutama oikein hyvä irtoaminen! Ehkä se tästä alkaa lutviutumaan. Kivaa! Jake oli onnellinen ja niin minäkin. Kotiuduttua se onkin nukkunut koko ajan. No, piti meikäläisenkin pikku päikkärit ottaa... Hulluna olo väsyttää :P.
Tämmöinen hommattiin tulevaisuutta varten - jännää!
tiistai 22. huhtikuuta 2014
Kisavalmius hakusessa ja niin myös ostajat
Kilpailuihin tähtäävä paimennuskurssi jatkui. Tehtiin ekana kilpailun osioista tolpalta haku ja kuljetus yhden portin läpi. Siinä tuli niin esille se, että Jake ei osaa vielä hakea kauhean kaukaa ja että poispäin kuljetus on sille perin käsittämätöntä. Toisin sanoen ihan perustreeniä tarvitaan edelleen. Seuraavaksi otettiin häkitys ja sieltä lampaiden poisotto. Se sujui yllättävän hyvin! Ekalla kerralla Jaketti hämmentyi, kun astuin aitauksesta ulos ja lähetin lampaiden taakse aidan takaa. Mutta tokalla kerralla jo meni ihan hyvin. Haku ja aitauksesta ulostulon jälkeinen kokoaminen sujuivat oikein hyvin. Tästä on hyvä jatkaa :) Ja edelleen ihastelen Jaken asennetta lampailla - ei höyryä.
Käytiin tekemässä myös hyppytekniikkatreeniä Hervannan kentällä. Henna ja Myy olivat myös mukana ja oli kiva nähdä heidän menoaan. Myy muistuttaa niin paljon Jakea nuorena. Ei siis ulkoisesti, vaan tekemisen meiningissä. Jake meni treenin hyvin, mutta meikäläinen oli aivan jäässä ja sorruin jani-petteri -ohjaukseenkin...
Jäähdyttely lenkille mentiin ihanan keväiseen metsään. Tässä aika perinteinen sinivuokko-kuva...
Tässä koiratouhujen ohessa yritän myydä kolme asiaa:
1. Auto-häkki
2. Moottoripyörä
3. Asunto
http://www.etuovi.com/kohde/9820138
Ostakee joku!
Käytiin tekemässä myös hyppytekniikkatreeniä Hervannan kentällä. Henna ja Myy olivat myös mukana ja oli kiva nähdä heidän menoaan. Myy muistuttaa niin paljon Jakea nuorena. Ei siis ulkoisesti, vaan tekemisen meiningissä. Jake meni treenin hyvin, mutta meikäläinen oli aivan jäässä ja sorruin jani-petteri -ohjaukseenkin...
Jäähdyttely lenkille mentiin ihanan keväiseen metsään. Tässä aika perinteinen sinivuokko-kuva...
Tässä koiratouhujen ohessa yritän myydä kolme asiaa:
1. Auto-häkki
2. Moottoripyörä
3. Asunto
http://www.etuovi.com/kohde/9820138
Ostakee joku!
sunnuntai 13. huhtikuuta 2014
Paimennuskokeet tähtäimessä ja paljasjalka-agilitya
Paimentamassa taas oltiin. Ensin tiistaina Jaken ja Pron kanssa ja sitten lauantaina Jaken kanssa. Tiistainan Jaketin kanssa jatkettiin hakukaaren parantamista ja koitettiin saada hakumatkaan lisää välimatkaa. Kyllä se jo kauimpaa hakikin, mitä tähän mennessä. Pron kanssa koitettiin saada se vähän lukemaan katrasta itsenäisesti. Lauantaina alkoi paimennuskokeisiin tähtäävä kurssi, jolla olen siis Jaketin kanssa. Olipa mielenkiintoista kuulla miten ne kokeet menee ja mitä niissä oikein pitää osata. On meillä vielä treenattavaa... Teorian jälkeen treenattiin hakukaarta ja poispäinkuljetusta. Kuljetusta otettiin sisätiloissa viimeksi ja nyt Jake oli vähän ihmeissään, että mitä tässä nyt oikein on tarkoitus tehdä. Tähän väliin pakko hehkuttaa, että vaikka Jake ei ymmärtänyt mitä siltä halutaan, se ei höyrähtänyt! Jes :)
Jake yllätti menemällä tilan koiran viereen ihan kiinni odottelemaan.
Tänään oli sitten agilityn vuoro. Oltiin Mouhijärvellä valmennusryhmässä Markon opissa. Ihan hyyviä pätkiä saatiin aikaiseksi, mutta ei kauhean pitkiä ehjiä pätkiä. Unohdin sitten kengät kotiin, joten kipitin avojaloin. Sepäs olikin hauska kokemus. Mukava treeni oli kyllä taas!
Ai niin, olipas kiva ilmoittautua kisoihin, kun sai ruksitella luokkanousumahdollisuudet :)
Jake yllätti menemällä tilan koiran viereen ihan kiinni odottelemaan.
Tänään oli sitten agilityn vuoro. Oltiin Mouhijärvellä valmennusryhmässä Markon opissa. Ihan hyyviä pätkiä saatiin aikaiseksi, mutta ei kauhean pitkiä ehjiä pätkiä. Unohdin sitten kengät kotiin, joten kipitin avojaloin. Sepäs olikin hauska kokemus. Mukava treeni oli kyllä taas!
Ai niin, olipas kiva ilmoittautua kisoihin, kun sai ruksitella luokkanousumahdollisuudet :)
sunnuntai 6. huhtikuuta 2014
Kyseenalainen, mutta ei sentään turha NOLLA.
Riihimäen kisareissu takana. Me tehtiin taas NOLLA! :) Joskin mielestäni se on kyseenalainen ja itse annoin itselleni ja Jaketille 5 vp. Mutta virallisiin tuloksiin se kirjattiin ihan nollana. Kiva ja lempeä tuomari meillä. Nolla tuli heti ekalta radalta ja sit vähän jänskättikin, että ei kai toivottavasti vaan enempää tule. Nimittäin se ekakin nolla on samalta tuomarilta, jotenka luokkanousua ei olisi ollut tiedossa noista kisoista kuitenkaan. Olisi saattanut ehkä harmittaakin turhat nollat.
No eipä hätää, toka rata, josta muuten tykkäsin kaikin puoli eniten, oli hylky. Mutta se oli tosi kiva ja meno tuntui häikäisevän hienolta. Kolmas rata oli hyppäri ja siihen tein ihan tyhmän ohjaussuunnitelman, joten ansaitsinkin sen kaiken tupelluksen ja räpellyksen. Mutta ei siitä sen enempää, olen jo unohtanut koko radan. Kylläpäs tuntui hyvältä kisata. Siis tosi hyvältä!
Eka rata, jolta tuli (kyseenalainen) nolla:
Toka rata, joka on mun suosikki:
Toiseksi tultiin ja hymy oli herkässä
No eipä hätää, toka rata, josta muuten tykkäsin kaikin puoli eniten, oli hylky. Mutta se oli tosi kiva ja meno tuntui häikäisevän hienolta. Kolmas rata oli hyppäri ja siihen tein ihan tyhmän ohjaussuunnitelman, joten ansaitsinkin sen kaiken tupelluksen ja räpellyksen. Mutta ei siitä sen enempää, olen jo unohtanut koko radan. Kylläpäs tuntui hyvältä kisata. Siis tosi hyvältä!
Eka rata, jolta tuli (kyseenalainen) nolla:
Toka rata, joka on mun suosikki:
Toiseksi tultiin ja hymy oli herkässä
tiistai 1. huhtikuuta 2014
Laavulla lempikin leimahti
Jolly on nyt saanut 3 kerran laserhoito-kuurinsa. Ekan kerran jälkeen se oli aika kipeän oloinen, kuten Elina varoittelikin. Mutta toisen kerran jälkeen selvästi notkeamman ja parempivointisen oloinen. Oli taas niin ihanaa nähdä, kun se nautinnollisesti venytteli takapäätään. Tänään käytiin justiinsa se viimeinen kerta, joten siitä ei vielä voi sanoa mitään. Uusitaan n. kuukauden päästä, jos on tarvetta. Ja luulen kyllä, että on.
Viime aikoina on ollut aivan ihanat kelit! Aurinko on meitä hellinyt ja ihan keväinen fiilis. Käytiin yhtenä päivänä laavulla nautiskelemassa keleistä. Useampi tunti siellä vietettiin makkaraa paistellen ja kahvia juoden. Laki sai jonkun ihme ahaa-elämyksen, että haluaa kovasti leikkiä Jaken kanssa. Ja sitten se leikki vähän muuttui ja Laki koitti kovasti astua Jakea. Laki oli jotenkin niin ihastunut, että ei meinannut nahoissaa pysyä. Jake ihan joutui huomauttamaan asiasta ja sen jälkeen leikki-into unohtui. Jake oli kylläkin vähän järkyttynyt. Ensinnäkin ylipäänsä Lakin halusta leikkiä sen kanssa ja toisekseen siitä, kun joutui huomauttamaan asiasta. Olin kyllä hyvin yllättynyt, että uskalsi huomauttaa Lakille liiallisesta innokkuudesta. Pöhköjä koiria.
Laavulla käynti ajoittui Jollyn ekan laseroinnin jälkeiselle päivälle, joten typykkä oli kyllä kovin kipeän oloinen reissun jäljiltä. Annoin sille särkylääkkeen ja haudoin selkää lämpimällä kauratyynyllä. Sitten back-on-track loimi päälle ja nukkumaan.
Lauantaina käytiin Turussa, kun isäntä kisasi Pron kanssa. Tuomarina oli SM-kisoissakin tuomaroiva Kroatialainen Alen Marekovic. Kovin oli tiukan ihanneajan hyppärille määrännyt. Mutta Prohan sen alitti kyllä. Hyvä rata oli, harmittavasti vain 1 rima tuli alas. Seuraavat kaksi agilityrataa olivat vähän löysemmillä ihanneajoilla, niissä kuitenkin väärä rata molemmista ja hylkäys.
Jollya liikuttelin usein, ettei sen tarvitse puutua paikalleen autossa. Toin sen sisälle halliinkin pitkästä aikaa. Ja voi kun se oli innoissaan ja onnessaan! Hitsi.... miksi en ole tuota nyt sitten tehnyt taas. Jatkossa täytyy kyllä Jollynkin aina päästä haistelemaan kisatunnelmaa. Jolly sai pötkötellä myös yksin takapenkillä, että on enemmän tilaa ympärillä. Hyvin meni reissu.
Isäntä kävi kaverinsa kanssa toistamiseen laavulla ja nyt jätettiin Jolly minun seuraksi kotiin. Ihan siksi, ettei rasitu liikaa taas monen tunnin lenkillä. Kävin sitten kaksin sen kanssa lenkillä ja taas se oli ihan onnessaan. Laatuaikaa mamman kanssa.
Menin isännän vetämään agilityryhmään kuokkimaan Jaken kanssa. Pitkästä aikaa treenaamaan siis! Olipas se kivaa! Tehtiin sellaista hauskaa 15 esteen radanpätkää. Ei tällä kertaa ihan 0 pystytty, mutta hyviä pätkiä oli ja meno tuntui mukavalta. Jaketin pää meinasi höyrähtää ja heti rimat roiskahtelivat. Huomautuksen jälkeen keskittyi taas tekemiseen. Mukavat treenit!
Viime aikoina on ollut aivan ihanat kelit! Aurinko on meitä hellinyt ja ihan keväinen fiilis. Käytiin yhtenä päivänä laavulla nautiskelemassa keleistä. Useampi tunti siellä vietettiin makkaraa paistellen ja kahvia juoden. Laki sai jonkun ihme ahaa-elämyksen, että haluaa kovasti leikkiä Jaken kanssa. Ja sitten se leikki vähän muuttui ja Laki koitti kovasti astua Jakea. Laki oli jotenkin niin ihastunut, että ei meinannut nahoissaa pysyä. Jake ihan joutui huomauttamaan asiasta ja sen jälkeen leikki-into unohtui. Jake oli kylläkin vähän järkyttynyt. Ensinnäkin ylipäänsä Lakin halusta leikkiä sen kanssa ja toisekseen siitä, kun joutui huomauttamaan asiasta. Olin kyllä hyvin yllättynyt, että uskalsi huomauttaa Lakille liiallisesta innokkuudesta. Pöhköjä koiria.
Laavulla käynti ajoittui Jollyn ekan laseroinnin jälkeiselle päivälle, joten typykkä oli kyllä kovin kipeän oloinen reissun jäljiltä. Annoin sille särkylääkkeen ja haudoin selkää lämpimällä kauratyynyllä. Sitten back-on-track loimi päälle ja nukkumaan.
Lauantaina käytiin Turussa, kun isäntä kisasi Pron kanssa. Tuomarina oli SM-kisoissakin tuomaroiva Kroatialainen Alen Marekovic. Kovin oli tiukan ihanneajan hyppärille määrännyt. Mutta Prohan sen alitti kyllä. Hyvä rata oli, harmittavasti vain 1 rima tuli alas. Seuraavat kaksi agilityrataa olivat vähän löysemmillä ihanneajoilla, niissä kuitenkin väärä rata molemmista ja hylkäys.
Jollya liikuttelin usein, ettei sen tarvitse puutua paikalleen autossa. Toin sen sisälle halliinkin pitkästä aikaa. Ja voi kun se oli innoissaan ja onnessaan! Hitsi.... miksi en ole tuota nyt sitten tehnyt taas. Jatkossa täytyy kyllä Jollynkin aina päästä haistelemaan kisatunnelmaa. Jolly sai pötkötellä myös yksin takapenkillä, että on enemmän tilaa ympärillä. Hyvin meni reissu.
Isäntä kävi kaverinsa kanssa toistamiseen laavulla ja nyt jätettiin Jolly minun seuraksi kotiin. Ihan siksi, ettei rasitu liikaa taas monen tunnin lenkillä. Kävin sitten kaksin sen kanssa lenkillä ja taas se oli ihan onnessaan. Laatuaikaa mamman kanssa.
Menin isännän vetämään agilityryhmään kuokkimaan Jaken kanssa. Pitkästä aikaa treenaamaan siis! Olipas se kivaa! Tehtiin sellaista hauskaa 15 esteen radanpätkää. Ei tällä kertaa ihan 0 pystytty, mutta hyviä pätkiä oli ja meno tuntui mukavalta. Jaketin pää meinasi höyrähtää ja heti rimat roiskahtelivat. Huomautuksen jälkeen keskittyi taas tekemiseen. Mukavat treenit!
tiistai 25. maaliskuuta 2014
Taas me tehtiin 0! Mutta lampaat karkasi.
Isäntä kävi Jaketin kanssa kisaamassa yhden startin verran, kun itse kulutin koulunpenkkiä. Kätevää oli kyllä sieltä koulunpenkiltä katsella startti netin kautta. Tamskilla kun on toi online-video näkösällä kisoistaan. Olispa kaikilla! Se on ihan huippujuttu! Tosi hyvä radan vetäisivätkin. Ihan henkeä sai pidätelle, mutta sitten yksi rima tipahti, olikohan kolmanneksi viimeinen este. Hieno oli meno, en itsekään osaisi paremmin :P.
Sitten saatiin vieras Simosta, kun Minna tuli taas etelän turneelle. Kuula ja uusi pentu Shotti mukanaan. Kivanoloin pentukoira kyllä! Ensin vietettiin mukavaa iltaa syömällä hyvää ruokaa ja koska vain agility-porukkaa oli paikalla (Maija), tietysti käytiin läpi Minnan ja Kuulan treenirata alkupaloiksi.
Ratapiirros - ne miniatyyriesteet olisi kyllä jokaisen agilitaajan käsilaukun vakiovaruste...
Seuraavana päivänä vääntäydyttiin Takkulaan treenaamaan. Minna nopsasti suunnitteli sellaisen 1-luokan radan meille ja kas, kas, me tehtiin se nollana (0)! Vau, tulipa hyvä mieli :) Sitten vielä treenattiin vähän vippausta, jota en ole tehnyt oikeastaan ikinä. Tulin siihen tulokseen, että illanvietto taitavien agilityohjaajien kanssa siivittää meikäläisenkin uudelle taitavuusasteelle.
Mukavia lenkkikelejä on nyt piisannut taasen. Metsässä ei ole enää yhtään lunta ja lämmin tulee... Ehkä voisi kohta ottaa ne välihousut pois...
Jolly kävi laser-hoidossa Elinassa. Ensin lasersuihkulla käytiin selkä läpi ja sitten vielä akupisteet laserkynän kanssa. Jolly on oireillut selkäänsä nyt jo viime syksystä. Sen on niin kovin vaikea nousta lattialta makuulta ylös. Sitten kun pääsee ylös, niin homma ihan ok taas. Ostin tuon back-on-track alustan sille syksyllä, mutta ei siitä juuri tunnu apua olevan. Sen sijaan Jollylla on nykyään back-on-track verkkoloimi usein päällä oloasuna ja yöpukuna ja siitä kyllä tuntuu olevan apua. Käydään nyt lyhyellä aikavälillä kolme kertaa laserissa ja katsotaan sen teho. Harmiksi se akupunktio-lääkäri, jonka luona ollaan käyty, oli lähtenyt pois. Nyt pitää etsiä uusi. Elina tosin lohdutti, että en vielä ole kipeätä koiraa nähnytkään...
Tänään oltiin taas paimentamassa. Oltiin ekaa kertaa ulkona tälle... hmmm... keväälle? Ja heti muuttui niin kovin vaikeaksi. Jake meinasi väkisin leikata liian aikaisin katraaseen. Sitä sitten kitkettiin pois. Tokalla kiekalla mentiin vähän pienempään aitaukseen, jossa se jo kohtalaisen hyvin sitten ottikin tilaa kaariinsa. Mutta vielä pitää parantaa. Maahan menot myös olivat vähän hakusessa nyt. Pro on edelleen ihanan rauhallinen lampaiden kanssa. Ei tarvii ainakaan lampaiden puolesta jännittää :). Harjoiteltiin Pron kanssa lampaiden portista ulos ja sisään viemistä. Mulle tuli vähän hätä, kun piti niin nopeasti toimia ja Prolle tuli hämmennys. Ja niin lampaat kirmasivat suurelle pellolle meidän jäädessä nielemään pölyä... tai kuraa. No, taitava Venja ne sieltä sitte toi takaisin meille ja harjoittelu jatkui. Pro-parka ei tunnista suuntakäskyjä ollenkaan. Eli se ottaa ne minun liikkeestä ja kenties kepin ohjauksesta. Nyt täytyy harjoitella niitä. Mukavaa oli taas!
Jake odottelee vuoroaan
kuten myös Pro :)
Taitava Venja auttoi meitä tunareita
Ai niin! Nyt minullakin on ABC-ympärijuoksijat ranneke.
Sitten saatiin vieras Simosta, kun Minna tuli taas etelän turneelle. Kuula ja uusi pentu Shotti mukanaan. Kivanoloin pentukoira kyllä! Ensin vietettiin mukavaa iltaa syömällä hyvää ruokaa ja koska vain agility-porukkaa oli paikalla (Maija), tietysti käytiin läpi Minnan ja Kuulan treenirata alkupaloiksi.
Ratapiirros - ne miniatyyriesteet olisi kyllä jokaisen agilitaajan käsilaukun vakiovaruste...
Seuraavana päivänä vääntäydyttiin Takkulaan treenaamaan. Minna nopsasti suunnitteli sellaisen 1-luokan radan meille ja kas, kas, me tehtiin se nollana (0)! Vau, tulipa hyvä mieli :) Sitten vielä treenattiin vähän vippausta, jota en ole tehnyt oikeastaan ikinä. Tulin siihen tulokseen, että illanvietto taitavien agilityohjaajien kanssa siivittää meikäläisenkin uudelle taitavuusasteelle.
Mukavia lenkkikelejä on nyt piisannut taasen. Metsässä ei ole enää yhtään lunta ja lämmin tulee... Ehkä voisi kohta ottaa ne välihousut pois...
Jolly kävi laser-hoidossa Elinassa. Ensin lasersuihkulla käytiin selkä läpi ja sitten vielä akupisteet laserkynän kanssa. Jolly on oireillut selkäänsä nyt jo viime syksystä. Sen on niin kovin vaikea nousta lattialta makuulta ylös. Sitten kun pääsee ylös, niin homma ihan ok taas. Ostin tuon back-on-track alustan sille syksyllä, mutta ei siitä juuri tunnu apua olevan. Sen sijaan Jollylla on nykyään back-on-track verkkoloimi usein päällä oloasuna ja yöpukuna ja siitä kyllä tuntuu olevan apua. Käydään nyt lyhyellä aikavälillä kolme kertaa laserissa ja katsotaan sen teho. Harmiksi se akupunktio-lääkäri, jonka luona ollaan käyty, oli lähtenyt pois. Nyt pitää etsiä uusi. Elina tosin lohdutti, että en vielä ole kipeätä koiraa nähnytkään...
Tänään oltiin taas paimentamassa. Oltiin ekaa kertaa ulkona tälle... hmmm... keväälle? Ja heti muuttui niin kovin vaikeaksi. Jake meinasi väkisin leikata liian aikaisin katraaseen. Sitä sitten kitkettiin pois. Tokalla kiekalla mentiin vähän pienempään aitaukseen, jossa se jo kohtalaisen hyvin sitten ottikin tilaa kaariinsa. Mutta vielä pitää parantaa. Maahan menot myös olivat vähän hakusessa nyt. Pro on edelleen ihanan rauhallinen lampaiden kanssa. Ei tarvii ainakaan lampaiden puolesta jännittää :). Harjoiteltiin Pron kanssa lampaiden portista ulos ja sisään viemistä. Mulle tuli vähän hätä, kun piti niin nopeasti toimia ja Prolle tuli hämmennys. Ja niin lampaat kirmasivat suurelle pellolle meidän jäädessä nielemään pölyä... tai kuraa. No, taitava Venja ne sieltä sitte toi takaisin meille ja harjoittelu jatkui. Pro-parka ei tunnista suuntakäskyjä ollenkaan. Eli se ottaa ne minun liikkeestä ja kenties kepin ohjauksesta. Nyt täytyy harjoitella niitä. Mukavaa oli taas!
Jake odottelee vuoroaan
kuten myös Pro :)
Taitava Venja auttoi meitä tunareita
Ai niin! Nyt minullakin on ABC-ympärijuoksijat ranneke.
tiistai 18. maaliskuuta 2014
Papua ranteeseen!
Laitanpa ihan Tanjaa varten tähän mun kuntosali-ohjelman näytille. Katotaan mitä se sanoo :)
Ohjelma:
- kuntopyörällä alkulämmöt 10 min
- vatsarutistus 3 x 15, paino 35 kg
- selkäpenkki 2 x 15
- tommonen pulley-mikälie 2 x 15, paino 20 - 25 kg
- etureidet 3 x 15, paino 10 kg (ei vaan pysyt isompaa vielä)
- vinot vatsalihakset 3 x 15, paino 25 - 30 kg
-jalkaprässi 2 eri asennossa, molemmat 3 x 15, paino 70 kg
- pakarat 3 x 15, paino 35 kg
- tommonen 2 x 15, paino 20 kg
- rintalihakset 2 x 15, paino 20 kg
- allit 2 x 12, 6 kg kahvakuulalla
- kuntopyörällä loppuun 10 min
- loppuvenyttely
Noi kuvat ei oo missään järjestyksessä. Yleensä aloitan vatsalihaksista, sitten jalat + selkä ja lopuksi noi käsi-lihakset. Painot kasvaa sitä myöten, kuin lihakset kehittyy - paitsi noissa käsilihas jutuissa pysyn pienissä painoissa, kun toi hauis tuppaa kasvamaan ihan noillakin.
Ja ettei totuus unohtuisi ja elämä vaikuttaisi liian terveelliseltä, pakko tunnustaa, jotta viime viikonlopun kisoissa Jaketin kanssa kisasin pienessä kohmelossa alle 2 tunnin yöunet takana. Ilostutin kanssa-kisaajia löyhkäämällä siltä, miltä nyt kostean baari-illan jälkeen löyhkätään. Hyi minua, tein taas sen, jota ei ikinä enää pitänyt tehdä! En tee sitä enää ikinä.
No, oloon nähden kuitenkin pysyin kohtalaisesti kartalla radalla ja saatiin sentään 2 tulosta 3sta startista. 10 ja 20. Toi 20 oli hyppäriltä, jossa tapahtui kaikkea. 10 tuli agi-radalta, jolta tuli 2 rimaa alas, muuten ihan kohtuullinen rata. Hyl-radalla oli PÖYTÄ! Vau, mutta me selvittiin siitä ihan hyvin. Sitten vaan jäi pari estettä väliin, kun tuli niin kiire putkeen... Kiva oli kisata ja meidän ekat kisat tänä vuonna.
Tänään sitten oltiin paimentamassa. Molempien kanssa otettiin poispäin-ajoa, joka oli molemmille vähän vaikeata. Jakelle sen vuoksi, että koitti väkisin lähteä kaarrattamaan, mutta saatiin sitten hyvä pätkä aikaiseksi lopuksi. Prolle siksi, että se vaan ei jotenkin nyt meinannut saada niitä lambeja liikkeelle ja meinasi vaan tulla meikäläisen selän takana. Mutta sai sekin hyviä pätkiä aikaiseksi aluksi, loppua kohti sitten hyytyi. Sitten otettiin molemmille kaarelle lähtöä ilman mitään vartaloapuja. Jake alkoi menemään oikeinkin hyvin. Pro sen sijaan keskittyi nyt minuun liikaa lampaiden sijaan, joten otettiin sillä sitten enempi semmoista vapaata liikkumista lampaiden kanssa. Siitä sai jo ohjattuakin ihan hyvin sitten kaaren ja kuljetusta. Pro myös selvästi vapautui ja alkoi olla kiinnostunut lampaista enemmän, kuin minusta. Hienoa! Kyllä siitä vielä hyvä tulee, täytyy vaan erilailla sitä opettaa, kuin Jakea.
Ohjelma:
- kuntopyörällä alkulämmöt 10 min
- vatsarutistus 3 x 15, paino 35 kg
- selkäpenkki 2 x 15
- tommonen pulley-mikälie 2 x 15, paino 20 - 25 kg
- etureidet 3 x 15, paino 10 kg (ei vaan pysyt isompaa vielä)
- vinot vatsalihakset 3 x 15, paino 25 - 30 kg
-jalkaprässi 2 eri asennossa, molemmat 3 x 15, paino 70 kg
- pakarat 3 x 15, paino 35 kg
- tommonen 2 x 15, paino 20 kg
- rintalihakset 2 x 15, paino 20 kg
- allit 2 x 12, 6 kg kahvakuulalla
- kuntopyörällä loppuun 10 min
- loppuvenyttely
Noi kuvat ei oo missään järjestyksessä. Yleensä aloitan vatsalihaksista, sitten jalat + selkä ja lopuksi noi käsi-lihakset. Painot kasvaa sitä myöten, kuin lihakset kehittyy - paitsi noissa käsilihas jutuissa pysyn pienissä painoissa, kun toi hauis tuppaa kasvamaan ihan noillakin.
Ja ettei totuus unohtuisi ja elämä vaikuttaisi liian terveelliseltä, pakko tunnustaa, jotta viime viikonlopun kisoissa Jaketin kanssa kisasin pienessä kohmelossa alle 2 tunnin yöunet takana. Ilostutin kanssa-kisaajia löyhkäämällä siltä, miltä nyt kostean baari-illan jälkeen löyhkätään. Hyi minua, tein taas sen, jota ei ikinä enää pitänyt tehdä! En tee sitä enää ikinä.
No, oloon nähden kuitenkin pysyin kohtalaisesti kartalla radalla ja saatiin sentään 2 tulosta 3sta startista. 10 ja 20. Toi 20 oli hyppäriltä, jossa tapahtui kaikkea. 10 tuli agi-radalta, jolta tuli 2 rimaa alas, muuten ihan kohtuullinen rata. Hyl-radalla oli PÖYTÄ! Vau, mutta me selvittiin siitä ihan hyvin. Sitten vaan jäi pari estettä väliin, kun tuli niin kiire putkeen... Kiva oli kisata ja meidän ekat kisat tänä vuonna.
Tänään sitten oltiin paimentamassa. Molempien kanssa otettiin poispäin-ajoa, joka oli molemmille vähän vaikeata. Jakelle sen vuoksi, että koitti väkisin lähteä kaarrattamaan, mutta saatiin sitten hyvä pätkä aikaiseksi lopuksi. Prolle siksi, että se vaan ei jotenkin nyt meinannut saada niitä lambeja liikkeelle ja meinasi vaan tulla meikäläisen selän takana. Mutta sai sekin hyviä pätkiä aikaiseksi aluksi, loppua kohti sitten hyytyi. Sitten otettiin molemmille kaarelle lähtöä ilman mitään vartaloapuja. Jake alkoi menemään oikeinkin hyvin. Pro sen sijaan keskittyi nyt minuun liikaa lampaiden sijaan, joten otettiin sillä sitten enempi semmoista vapaata liikkumista lampaiden kanssa. Siitä sai jo ohjattuakin ihan hyvin sitten kaaren ja kuljetusta. Pro myös selvästi vapautui ja alkoi olla kiinnostunut lampaista enemmän, kuin minusta. Hienoa! Kyllä siitä vielä hyvä tulee, täytyy vaan erilailla sitä opettaa, kuin Jakea.
sunnuntai 9. maaliskuuta 2014
Pikkupojat on jo isoja pikkupoikia!
Paimentamassa käyttin ja sekä Jake, että Pro mahtuivat mukaan. Hurautettiin sinne Hämeenlinnan kautta, sillä kävin ensin osallistumassa lammastalouden talouspienryhmään. Hyvä tehdä vähän kannattavuuslaskelmia. Ruokiksella koirien kanssa tein lenkin siinä lähistöllä. Sitten matka jatkui Somerolle ja hyvinpä nuo taas paimensivat.
Pro on yllättävän rauhallinen. Eihän se ole sellainen oikeasti ollenkaan! Agilityssä painaa menemään, kuin viitapiru. Paimennuksessa sen sijaan aina välillä mietin, että onko sillä ihan kiinnostus kohdallaan. Kyllä se paimentaa, mutta jotenkin tuntuu, että tekee sitä enemmänkin mun mieliksi vain. Osaa se laumaakin lukea, sillä varmistelee kyllä, ettei kukaan poikkea porukasta. No, saa nähdä mitä siitä tulee. Toisaalta se on minusta ihanan rauhallinen niiden kanssa. Hyvä setti saatiin tehtyä ja kuljetus ynnä pysähtyminen toimi hyvin.
Jaken kanssa jatkettiin poispäinajon opettelua. Nyt kun oli vähän pidempi tauko edellisestä paimennuskerrasta, niin ihan ekana lampailla oli sitä intoa taas vähän liikaa. Nauratti meikäläistä kovin, kun se sillain häntä ylhäällä kaarella lähti kiertämään lampaita ja vähän kröhäisin huomautusta asiasta, niin häntä tippui salamana alas ja keskittymistä tuli heti peliin. Pari kertaa näin jouduin tekemään ja sitten se jo muistikin miten lampaiden kanssa ollaan. Poispäin ajossa vielä meinaa kovasti lähteä kierrättämään, eikä ihan suoraan aja. No, treenaillaan!
Tällä hetkellä ajattelen, että Pron kanssa haluan toimia lampolassa, koska se on niin rauhallinen. Jake taas saa sitten painaa siellä laitumella laajemmissa tiloissa.
Jaken ilmoitin paimennuskokeeseen tähtäävälle kurssille, joka alkaa huhtikuussa.
Agilityakin on tehty! Meikäläisen nilkka-perhana vaan meinaa vihoitella. Valmennusryhmässä Markon opissa oltiin. Olin alkuun huolissani itsestäni, sillä jotenkin menomatkalla tuntui, että ihan sama vaikka joku muu menisi Jaken kanssa. Mutta kyllä se kipinä heti roihahti liekkeihin, kun sitten Jaken kanssa mentiin. Oli tosi kivat treenit ja hyviä pätkiä saatiin aikaiseksi. Isäntä tietty pääsi sen koko harjoituksen loppuun asti kevyesti, olikohan siinä jotain 36 estettä. Itse tutustuin alkuun vain numeroon 20 asti, koska ajattelin, ettei me sinne asti edes tulla pääsemään. Ja mitä vielä! Me päästiin monta estettä yli sen! Nyt kisakalenteria tutkimaan, ihan alkoi innostuttamaan!
Jake muuten täytti 5 vuotta 4.3. vähän meni pitkäksi, ennen kuin tajusin. Sekoitin nimittäin Jollyn synttärit tähän ja muistin, että vasta 15. päivä... Pro täytti 4 vuotta. Voe... pikkupojat on jo isoja pikkupoikia.
Jostapa tulikin mieleeni, että Pron pentujen treffitkin tässä oli. Siellä oli monta pentua, oliskohan ollut 6. Kaikki eivät päässeet paikalle sillä kertaa. Takkulassa oltiin ja isäntä pennuille hyppytekniikkaa teetti. Nekin epelit on jo vuoden ikäisiä. Näin noiden pentutreffeillä olleiden pentujen lisäksi sitten seuraavana viikonloppuna meidän omissa kisoissa vielä yhden pennuista, Jaren. Se oli oikein komean näköinen!
Ja tänään lenkillä tein hienon huomion: metsässä ei ole enää lunta -> jälkikausi avaukseen!
Pro on yllättävän rauhallinen. Eihän se ole sellainen oikeasti ollenkaan! Agilityssä painaa menemään, kuin viitapiru. Paimennuksessa sen sijaan aina välillä mietin, että onko sillä ihan kiinnostus kohdallaan. Kyllä se paimentaa, mutta jotenkin tuntuu, että tekee sitä enemmänkin mun mieliksi vain. Osaa se laumaakin lukea, sillä varmistelee kyllä, ettei kukaan poikkea porukasta. No, saa nähdä mitä siitä tulee. Toisaalta se on minusta ihanan rauhallinen niiden kanssa. Hyvä setti saatiin tehtyä ja kuljetus ynnä pysähtyminen toimi hyvin.
Jaken kanssa jatkettiin poispäinajon opettelua. Nyt kun oli vähän pidempi tauko edellisestä paimennuskerrasta, niin ihan ekana lampailla oli sitä intoa taas vähän liikaa. Nauratti meikäläistä kovin, kun se sillain häntä ylhäällä kaarella lähti kiertämään lampaita ja vähän kröhäisin huomautusta asiasta, niin häntä tippui salamana alas ja keskittymistä tuli heti peliin. Pari kertaa näin jouduin tekemään ja sitten se jo muistikin miten lampaiden kanssa ollaan. Poispäin ajossa vielä meinaa kovasti lähteä kierrättämään, eikä ihan suoraan aja. No, treenaillaan!
Tällä hetkellä ajattelen, että Pron kanssa haluan toimia lampolassa, koska se on niin rauhallinen. Jake taas saa sitten painaa siellä laitumella laajemmissa tiloissa.
Jaken ilmoitin paimennuskokeeseen tähtäävälle kurssille, joka alkaa huhtikuussa.
Agilityakin on tehty! Meikäläisen nilkka-perhana vaan meinaa vihoitella. Valmennusryhmässä Markon opissa oltiin. Olin alkuun huolissani itsestäni, sillä jotenkin menomatkalla tuntui, että ihan sama vaikka joku muu menisi Jaken kanssa. Mutta kyllä se kipinä heti roihahti liekkeihin, kun sitten Jaken kanssa mentiin. Oli tosi kivat treenit ja hyviä pätkiä saatiin aikaiseksi. Isäntä tietty pääsi sen koko harjoituksen loppuun asti kevyesti, olikohan siinä jotain 36 estettä. Itse tutustuin alkuun vain numeroon 20 asti, koska ajattelin, ettei me sinne asti edes tulla pääsemään. Ja mitä vielä! Me päästiin monta estettä yli sen! Nyt kisakalenteria tutkimaan, ihan alkoi innostuttamaan!
Jake muuten täytti 5 vuotta 4.3. vähän meni pitkäksi, ennen kuin tajusin. Sekoitin nimittäin Jollyn synttärit tähän ja muistin, että vasta 15. päivä... Pro täytti 4 vuotta. Voe... pikkupojat on jo isoja pikkupoikia.
Jostapa tulikin mieleeni, että Pron pentujen treffitkin tässä oli. Siellä oli monta pentua, oliskohan ollut 6. Kaikki eivät päässeet paikalle sillä kertaa. Takkulassa oltiin ja isäntä pennuille hyppytekniikkaa teetti. Nekin epelit on jo vuoden ikäisiä. Näin noiden pentutreffeillä olleiden pentujen lisäksi sitten seuraavana viikonloppuna meidän omissa kisoissa vielä yhden pennuista, Jaren. Se oli oikein komean näköinen!
Ja tänään lenkillä tein hienon huomion: metsässä ei ole enää lunta -> jälkikausi avaukseen!
Metsä on lumeton!
sunnuntai 16. helmikuuta 2014
Lammastelua
Olen ollut oppimassa lampolan arkea ja mitä karitsoinnissa tarvitsee tehdä. Tämä on ollut huippu oppi! Ja jatkuu vielä, sillä karitsointi on edennyt hitaasti - uuhet vaan syö ja möllöttää. Pukkaisivat nyt ne karitsat jo maailmaan vähän tiheämmällä tahdilla! Koirat saivat tuliaisina ison kasan lampaan luita. Kyllä kelpasi.
Isäntä on nyt hoidellut koirat sitten. Ovat käyneet treenaamassakin ja tänään Pro pääsi kisatauon jälkeen kisakentille kirmaamaan. Hyvinpä nuo kirmasivat, kun kotiintuliaisina oli 0 ja SERT. Vau! Muutkin radat olivat olleet hyviä ja jouhevia, tulokset olivat 5 (rima) ja toinen hyl.
Nyt ilmoittauduin taas paimennuksiin, joten homma alkaa jatkumaan taasen - kivaaaaaaa! On ollut suorastaan ikävä koiria, kun olen vaan siellä lampolassa ollut. Voi kuinka odotan sitä, että saadaan se oma paikka ja omat lampaat. Sitten saa koirat olla touhuissa mukana koko ajan.
pikku-karitsat on kyllä aivan ylisöpöjä..
paikassa, jonne muutetaan, on tilaa juosta.
Isäntä on nyt hoidellut koirat sitten. Ovat käyneet treenaamassakin ja tänään Pro pääsi kisatauon jälkeen kisakentille kirmaamaan. Hyvinpä nuo kirmasivat, kun kotiintuliaisina oli 0 ja SERT. Vau! Muutkin radat olivat olleet hyviä ja jouhevia, tulokset olivat 5 (rima) ja toinen hyl.
Nyt ilmoittauduin taas paimennuksiin, joten homma alkaa jatkumaan taasen - kivaaaaaaa! On ollut suorastaan ikävä koiria, kun olen vaan siellä lampolassa ollut. Voi kuinka odotan sitä, että saadaan se oma paikka ja omat lampaat. Sitten saa koirat olla touhuissa mukana koko ajan.
pikku-karitsat on kyllä aivan ylisöpöjä..
paikassa, jonne muutetaan, on tilaa juosta.
keskiviikko 5. helmikuuta 2014
Toiminnan tammikuu ja muutosten vuosi
Jahas, jahas tämä vuosi näköjään korkataan vähän viiveellä blogi-päiviysten suhteen. Tammikuussa on tapahtunut paljon! Oikea toiminnan tammikuu. Ja muutosten vuosi on alkanut. Ensinnäkin jäin vuoden alusta opintovapaalle, joten nyt on aikaa puuhata kaikkea - ihanaa! Kelitkin muuttui juuri sopivan ihaniksi, aurinkoisiksi, joskin perin kylmiksi. Lenkkeily on kuitenkin aivan mahtavaa ollut, kun valoisan aikaan on voinut koiren kanssa taapertaa.
Agilityssä on pidetty nyt taukoa, jotain ihan pientä on käyty hallilla ottamassa ja vanhusten kanssa "esineruutua" siellä. Eli leluja piilotellaan halliin ja sitten nuo etsivät ihan innoissaan. Sen verran Jaketin kanssa käytiin "oikeata agilitya" tekemässä, että Myyn ja Hennan kanssa otettiin yksäri ProCanikselta Markon opissa. Voi sentään, kun Jake ja Myy ovat kuin kaksi marjaa mitä noin niinkuin kiihkeyteen tulee :D. Kivat treenit oli!
Mutta muuten olenkin laittanut paukkuja yllättäen paimennukseen. Hommasin sarjakortin Woollandiaan ja siellä olen nyt useamman kerran käynyt sekä Jaken, että Pron kanssa. Heti alettiinkin saada edistymistä aikaan. Jakella saatiin vire kohdilleen siellä ja vaikka vauhdikasta sen paimennus edelleen onkin, niin ei enää mene kuppi nurin pikkupojalla. Mahtavaa! Pro on huomattavasti rauhallisempi ja sitä ehkä pitääkin vähän päinvastoin sitten nostattaa. Yhdelle kerralla tuli Ilona Kirin kanssa myös mukaan ja kyllä meillä olikin rattoisa reissu. Tämän lisäksi ollaan käyty Vantaalla ja Launosten Kartanolla paimentamassa. Vantaan reissu oli Pron kasvatti-kokoontumisajot ja mukavaa se on tuossa porukassa tehdä mitä vaan! Launosten reissu taas oli morsmaikun-katsastus reissu :D Tai no, se oli kyllä toisinpäin, koska Pro on kiinnostava uros ja se haluttiin nähdä. Ilmeisesti oli ihan vakuuttava sulhasehdokas.
Pro töissä
Hyvin lambit liikkuu
Nyt on pieni tauko meneillään paimennuksestakin, sillä odottelen tässä kuumeisesti, että pääsen eräälle lammastilalle karitsointi-avuksi. Näillä näppäimillä on alkamassa, joten jatketaan paimennusta taas, kun tietää vähän noita aikatauluja. Paimennuksessa on kyllä tavoitteena ensi kesänä osallistua paimennuskokeeseenkin. Ainakin Jaken kanssa, ehkä myös Pron.
Kävin kuuntelemassa Tommy Wirenin erittäin mielenkiintoisen luennon ja löysin sieltä myös aarteita paimennusta ajatellen.
Sokerina pohjalla... Tadaa! Me muutetaan maalle!!! Löydettiin kuin löydettiinkin oma pieni paratiisi.
Voi kun pääsisi jo muuttamaan!
Agilityssä on pidetty nyt taukoa, jotain ihan pientä on käyty hallilla ottamassa ja vanhusten kanssa "esineruutua" siellä. Eli leluja piilotellaan halliin ja sitten nuo etsivät ihan innoissaan. Sen verran Jaketin kanssa käytiin "oikeata agilitya" tekemässä, että Myyn ja Hennan kanssa otettiin yksäri ProCanikselta Markon opissa. Voi sentään, kun Jake ja Myy ovat kuin kaksi marjaa mitä noin niinkuin kiihkeyteen tulee :D. Kivat treenit oli!
Mutta muuten olenkin laittanut paukkuja yllättäen paimennukseen. Hommasin sarjakortin Woollandiaan ja siellä olen nyt useamman kerran käynyt sekä Jaken, että Pron kanssa. Heti alettiinkin saada edistymistä aikaan. Jakella saatiin vire kohdilleen siellä ja vaikka vauhdikasta sen paimennus edelleen onkin, niin ei enää mene kuppi nurin pikkupojalla. Mahtavaa! Pro on huomattavasti rauhallisempi ja sitä ehkä pitääkin vähän päinvastoin sitten nostattaa. Yhdelle kerralla tuli Ilona Kirin kanssa myös mukaan ja kyllä meillä olikin rattoisa reissu. Tämän lisäksi ollaan käyty Vantaalla ja Launosten Kartanolla paimentamassa. Vantaan reissu oli Pron kasvatti-kokoontumisajot ja mukavaa se on tuossa porukassa tehdä mitä vaan! Launosten reissu taas oli morsmaikun-katsastus reissu :D Tai no, se oli kyllä toisinpäin, koska Pro on kiinnostava uros ja se haluttiin nähdä. Ilmeisesti oli ihan vakuuttava sulhasehdokas.
Pro töissä
Hyvin lambit liikkuu
Nyt on pieni tauko meneillään paimennuksestakin, sillä odottelen tässä kuumeisesti, että pääsen eräälle lammastilalle karitsointi-avuksi. Näillä näppäimillä on alkamassa, joten jatketaan paimennusta taas, kun tietää vähän noita aikatauluja. Paimennuksessa on kyllä tavoitteena ensi kesänä osallistua paimennuskokeeseenkin. Ainakin Jaken kanssa, ehkä myös Pron.
Kävin kuuntelemassa Tommy Wirenin erittäin mielenkiintoisen luennon ja löysin sieltä myös aarteita paimennusta ajatellen.
Sokerina pohjalla... Tadaa! Me muutetaan maalle!!! Löydettiin kuin löydettiinkin oma pieni paratiisi.
Voi kun pääsisi jo muuttamaan!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)