lauantai 4. maaliskuuta 2017

Mystin eka hoitopäivä

Moi äippä ja iskä!

Terkut täältä hoitopaikasta. Mulla on ollut kiva päivä!

No se alkoi kyllä vähän tyhmästi, kun toi hoitosetä lähti johonkin agility-talkoisiin ja aamuruoan ja ulkoilutuksen jälkeen laittoi mut tonne makkariin luun kanssa omaan pesään odottaan. Mut onneks sit ihan pian tuli hoitotäti kotiin ja mä pääsin heti taas ulos! Siellä oli Jake, 8 ja Tex mun kaa. Tai oli siellä välillä JJ, Jolly ja Lakikin.

Me tehtiin siinä porukalla lampola hommia. Tai siis toi Jake pääsi sinne karsinaan asti ja me muut kateltiin aidan takaa. Mä kattelin aika pitkään sitä touhua, kun se oli niin mielenkiintoisen näköistä. No mut ne teki niin kauan siellä hommia, että mun piti kyllä välillä käydä tekeen muutakin. Mä kävin tutkiin sitä pihaa, kun se on niin iso ja siellä on kaikkee kivaa. Löysin peuransarven, luun, puukalikoita, käpyjä, risuja, kengän ja kaikkee muutakin kivaa!

No sit kun ne lampola hommat oli vihdoin tehty, niin me päästiin pellolle juokseen ja lenkille. Mä juoksin ihan hullun lujaa ja melkein pysyin Texin rinnalla. Se oli kanssa kauhean hauskaa, kun hoitotäti vähän väliä huusi syömään nameja - kuvitelkaa! Me mentiin porukalla kilpaa sen luo ja mä voitin melkein aina.





Sit kun me tultiin sieltä lenkiltä, niin hoitotäti laittoi mut sinne omaan pesään ja sanoi, että pitäisi nukkumaan käydä ja antoi purutikun mukaan. Mä en kyllä oo tästä ihan samaa mieltä. Miks pitää nukkua välillä, kun olis kaikkee kivaa koko ajan tehtävänä? Voisitteks te vähän jutella ton hoitotädin kanssa tästä. No siis kyllähän mä sit nukahdin, kun oikeestaan väsytti jo kamalasti.

Sit kun mä heräsin, niin hoitotäti päästi mut heti pesästä pois ja mentiin taas ulos. Mä olin nyt Jollyn, Lakin, JJ:n ja Texin kanssa. Me mentiin tekeen risusavottaa. Mä en kyllä eka oikein tiennyt, että mitä se touhu on ja menin vähän sieltä kauempaa kattoon. Mut sit mä huomasin, että sehän on tosi kivaa! Siinä oli mm. noita käpyjä paljon ja niillä on ihan mahtavaa leikkiä.


Sit mä aloin osallistumaan hoitotädin hommiin kanssa. Osasin kuulemma tosi terhakkaasti kiskoa niitä havuja. Mä yritin viedä niitä omaan pinoon, mutta toi hoitotäti on sen verta vahva täti, että kyl se aina sai sen havun itselleen sen omaan pinoon. Kyllä mä joskus vielä voitan siinä!


No se risusavotta on kyl sit tylsää pidemmän päälle. Sanoin jo hoitotädille, että tehään jotain muuta. Ei noi kaveritkaan osallistunu siihen enää yhtään. Ne on kuulemma joutunu tekeen sitä niin paljon, ettei nappaa yhtään. Onneks se hoitotäti totteli ja sanoi, että onkin jo ruoka-aika -JES!

Mut siis voitteko kuvitella miten huolimaton toi hoitotäti on sen ruoka-asian kanssa!? Se meni sisälle laittaan sitä sapuskaa ja mä vähän ihmettelinkin, että miks mun piti jäädä pihalle odottaan. No siis sit se tuli ja meni hukkaamaan mun päivällisen metsään! Kyllä! Mun päivällinen hukkui metsään. Tästäkin voisitte kyllä jutella ton hoitotädin kanssa. Mä olin ihan järkyttynyt asiasta.

No mä sit päätin auttaa hoitotätiä ja otin mun nenän käyttöön. Onneks sitä ruokaa alkoi löytymään! Mutta kaiken hyvän lisäks se mun päivällinen olikin pilkottu moneen osaan. Enkä mä osaa laskea vasta kun kahteen, niin se kolmas purkki oli vähän vaikee löytää. No löysin mä sit senkin - huh!




Vähän mua kyl huolettaa miten ton illallisen kanssa käy, sillon on pimeetä kuitenkin jo! Onneks hoitosetä tuntuu olevan parempi tässä ruoka-asiassa. Toivottavasti se tulee kotiin ennen illallisaikaa.

Sit se hoitotäti oli niinkin huoleton, että ruoan lisäks se hukkas leluja sinne metsään. Se on kyllä vähän ehkä tohelo. Ja ainakin avun tarpeessa! No mä en siinä sit auttanut, vaan JJ ja Tex meni sit ettiin ne lelut sille. Nekin oli kyllä kanssa vähän huolissaan, että mikä sille emännälle on oikeen tullut. Ei oo kuulemma ennen tollain leluja sinne mennyt hukkaan. Tai no JJ muisteli, että on saattanut pari kertaa olla samanlainen kohtaus aiemminkin. Ehkä se menee pian ohi.

No sit me tultiin sisään ja mä olin kyllä niin ollut huolissaan tosta asiasta, että pisti ihan väsyttään. Nyt mä en ehtinyt edes pesään asti, vaan nukahdin tähän sohvalle.


Mut on täällä kivaa kuiteskin, että ei tarvii olla huolissaan musta, kyllä mä pärjään!

T. Mysti

Ei kommentteja: