Rouskaisuja ja MM-karsinta huumaa

23.7. Kävimme treenimässä MM karsinta-kisarataa Maijan ja Riimin, sekä Mäkelöiden kanssa. Itse asiassa tuntui aika hyvältä tuo treeni! Jaketti jumitti tuttuihin pyörityksiin ja niistoihin -hyppään-en hyppää- hauhauh! Ne saatiin kuitenkin toimimaan. Kepeille meno (poispäin käännöksellä :D) ei kuitenkaan onnistunut, ei sitten millään. Kävin treenien välissä uittamassa Jaketin kentän takaisessa rutakossa, joka on kyllä käynyt jo kovin pieneksi... Toka kiekka oli parempi ja tuntuu kyllä hienolta, kun voi lähettää Jaken A:lle ja irrota itse jo ihan muualle. Tosin se kyllä tuli ilman lupaa kontaktilta muutaman kerran ja jouduin vähän palauttelemaan mieleen, että ilman lupaa ei tulla. Okseri oli vaikea, melkein kaikille koirille. Siihen tultiin suora putki-hyppy-okseri, joten vauhti oli kova ja jotenkin se okseri yllätti koirat ja rimat vaan lentelivät. Isäntä teki Pron kanssa melki nollan taas :). On se kova, olkoon vaan selkä ja jalka ja vaikka mitä vaan vaivoja, niin hyvin ohjaa. Mutta vaikka omat kriteerini onnistumiselle taitavat olla jo aika matalat, niin silti tuntui Jaketin kanssa menokin ihan hyvältä.

 Lämmittely/jäähdyttely niitty on täynnä mitä ihanampia kukkasia!

Ilmosinpa sitten meidät pitkästä aikaa kisoihin! Orivedelle reilun viikon päästä. Viimeksi ollaan kisattu toukokuussa...

20.7. Isäntä kävi Jaken ja Pron kanssa treenailemassa agilitya. Oli Jaken kanssa tehnty sitä hiivatin poispäinkäännöstä ja videolla todisti Jaketin menevän ihan hyvin sen :). Jälleen kerran, koira osaa (ja isäntä), tämä ohjaaja ei. 

19.7. käytiin Jepun luona paimentamassa. Myös Tanja ja Nuka & Nano tulivat - kivaa! Meillä oli oikein herkkueväät kahvin kanssa :). Ensin kuitenkin rundi ottamaan, sillä lambit odottivat jo katoksessaan.

Jaketin kanssa keskityttiin siihen, että se menisi nyt hyvin kaarelle, vaikka lähetys on kaukaakin. Jepu oli auttamassa lampaiden luona ja kyllähän se Jake sitten alkoi kiertämäänkin jo taas. Vähän jänskäsi pelottavaa Jepua, eikä meinannut aina uskaltaa mennä se ohi kaarelle. Nyt tosin sitten sillä höyrähti ihan ajamisessa... Näin sen ilmeestä jo, että nyt höyrähtää... Maahan menot olivat myös nyt aika surkeita, meni kyllä, mutta ehkä siinä kolmannen käskyn paikkeille. Tasapaino oli myös järkkynyt, joten sitä taas palauteltiin mieleen. Pron kanssa ... noh, ei oikein saatu järkeä siihen touhuun. Muutaman kerran kyllä hyvin kokosi ja haki lampaat, mutta tokalla kiekalla ei enää tajunnut ollenkaan lähteä kaarelle... Tai lähti, mutta päättikin tulla kesken pois tai kääntyä eri suuntaan. Eikä sillä ole oikein sellaista kunnollista hidastus/ajo käskyä. Pläh. Kolmannella kiekalla Jaken päänuppi sitten höyrysi jo aivan sihisten. Se ei meinannut tajuta lähetystäni ollenkaan, vaan se tuttu haukkumöykkä päälle. Otin sitten pannasta kiinni ajatuksena vähän saatella sinne oikeaan suuntaan. Niin mitä tekee Jake?! Rouskaisee minua polvesta niin, että housuissa kunnon palkeenkieli, samoin kuin polvessa. Kyllä hieman annoin palautetta asiasta, jonka jälkeen olikin kovin nöyrää poikaa. Vähän jäi epätoivoinen olo tämän reissun jälkeen, mutta onneksi kahvileivät olivat kerrassaan loistavia :D. Nano oli loistava paimentytön alku!

Isännän kuvasatoa


18.7. Jolly-polly taasen akupunktiossa. Ihan rutiinistahan tuo käy jo ja niitähän Jolly rakastaa! Tosin tästä neula-tökkimisestä se ei kyllä enää niinkään tykkää... Mutta tietää jo tasan mitä pitää missäkin vaiheessa tehdä. Neulojen ollessa kiinni, käy nätisti makaamaan ja on ihan rauhallisesti aloillaan. Punnitsin Jollyn (niin kuin joka kerta) ja nyt se painoi 18.2 kg eli vähän keventynyt. Nyt se on itse asiassa aika hyvässä kunnossa.

Jollyn kanssa odotellaan vuoroamme.

Lupa hyllyttää ja Aussie-leireilyä

11.-15.7.  Lähdettiin hyvissä ajoin Hazelmoor-leirille Hartolan Kunkkulaan. Mentiin ekan mökille saunomaan ja yöpymään. Koirat juoksivat pallon kanssa itsensä aivan naateiksi. Voi sitä riemua! Vähän myös poseerattiin mökin portailla.

Sitten jatkettiin matkaa ihanan Pulkkilan harjun kautta Hartolaan. Heti perjantaina treenattiin vähän agilitya. Koitin sitä pihkuran poispäin käännöstä, joka on vaan meikäläiselle niin vaikea. Ihan meinasi käämi palaa. Lauantaina päästiin kokeilemaan vepeä! Jakettihan hyppäsi kumiveneestä, kuin vanha tekijä, mutta sillä tuo päänuppi höyryää vedessäkin... Tiedossahan se on, jotta poju helposti sekoaa vedessä ja alkaa polskuttelemaan ja ottamaan pärskeitä kiinni samalla uiden ympyrää ja haukkuen... Ei se nyt ihan niin tehnyt, mutta tokalla kierroksella oltiin jo lähellä sitä. Tehtävänä oli tuoda lelu veneeseen rannalta uiden. Se muuttui joka kerta työläämmäksi, kun Jake meinasi lähteä uimaan ympyrää lelun kanssa ja vähän jo pärskäyttikin sitä vettä . Onneksi lopetettiin :). Kivaa oli ja siihen kuumaan päivään juuri sopiva laji treenattavaksi! Sunnuntaina taas agiliidettiin ja taas meikäläisellä oli pinna kireällä. Kummaa!

Näissä maisemissa vepeiltiin

Pro sai oikeaoppisen häntäkampauksen...

Täällä isännän ottamia kuvia reissusta.


Takaisin tullessa yövyttiin taas mökillä. Koirat saivat taas rällästää pihalla, joskin meno oli paljon rauhallisempaa, kuin tullessa. Kiva reissu oli!

6.-7.7. Agirotu ja Paluu Teivoon III. No minulle se oli vasta Paluu Teivoon II ja varmasti lupa hyllyttää :). Lauantain vietin ihan turistina paikan päällä, mutta sunnuntaina startattiin sitten joukkueessa nimeltä Hakukaaren Paimenpojat. Sattui hauskasti, että joukkueessa oli Hakukaaren kaikista neljästä pentueesta yksi jäsen. Näin siis Jaketin täysveljen Orminkin. Oli samanoloinen kaveri, vaikkakin vähän kookkaampi ja pitkäkarvaisempi. Myös Jaketin kasvattaja oli paikalla, olipas tosi kiva nähdä!!!

No, itse ratasuoritukseen... Me tehtiin ainakin monta hylkyä :D. Linnan Teemu oli tehnyt ihan kivan radan, joka näytti kauhean kimurantilta kentän laidalta katsottuna, mutta ei se niin pahalta tuntunut, kun tutustumaan pääsi. Jaketti starttasi 2. koirakkona ja kipaisin sinne radalle hyvissä ajoin asemiin Jaken jäädessä starttiviivan taa odottamaan ekan koiran maaliin tuloa. Ja höps, hyvinhän se on pysynyt - paitsi nyt :) Vähän vain vilkaisin, jotta joko menivät maaliin, niin sivusilmällä näinkin jo Jaken radalla -plääh! Ei kun takaisin starttiin ja siitä sitten saman tien lentävällä lähdöllä. Alkusuunnitelmat menivät siis pipariksi, mutta siitä selvittiin kuitenkin. Kai me siitä eka hylkäys saatiin kuitenkin. Toka tuli väärästä hypystä - huiskista vaan! Kolmas väärään päähän putkeen. Neljäs ehkä saatiin, kun tapojeni vastaisesti jatkoin kesken keppien suoritusta Jaken tullessa liian aikaisin ulos... Enkä sitten yhtään tiedä pujoteltiinko se loppu oikein vai ei :) Et semmonen sähellys, mutta kivaa oli! En kuitenkaan saanut edes eniten virhepisteitä meidän joukkueesta!

Dahlströmin Katin ottamia agi-kuvia, myös Jaketista


Osallistuttiin myös pukukulkueeseen. Mähän alan olla jo ihan Agirotu-fani, käsittämätöntä!

Rohkelikko ja neulatyyny

2.7. Jolly-polly oli jälleen akupunktiossa. Tämä oli nyt kolmas kerta ja tämän jälkeen vähän harvennetaan käyntejä. Minun urhea pieni neulatyynyni on niin nätisti tökittävänä, vaikkei selvästi tuosta touhusta enää niin tykkää... Varasin ajan myö selän seurantakuvauksiin. Samalla vilkaistaan myös lonkat.

30.6. Mentiin Jaketin ja Pron kanssa MH-kuvaukseen Kangasalle. Meikäläistä jänskätti kovin, kun oli eka kokemus moisesta. En ole edes luonnetestissä käynyt, vaikka Jimmy siellä kävikin. MH-luonnekuvauksen kuvaus aiheutti hilpeyttä etukäteen. Aaveet ja viitta-henkilöt erityisesti. Olin kuullut jo kauan sitten kehuja tästä, että on parempi, kuin luonnetesti. Koiralle "lempeämpi" ja myös kertoo enemmän ja paremmin koiran luonteesta. Kuvaus oli leirintäalueella rauhallisessa ympäristössä.

Jaketti oli ensimmäisenä tulessa. Yllätyin siitä, että poika ei lähtenyt leikkiin mukaan. Mutta jälkeenpäin videota katsoessani syy oli kyllä ilmeinen... Tuotahan me ollaan niin kovasti treenattu, että lentävän lelun saa ottaa vasta käskystä. Jake oli ihan juuri sen näköinen heitettyä lelua tuijottaessaan, että "anna nyt se käsky!". Vieheen perään ekalla kerralla Jake lähti ihan hyvin ja lähti perään ja otti suuhunkin, mutta  toisella kerralla ei huomannut koko viehettä. Se kun juuri sopivasti kääntyi katselemaan taaksepäin vieheen lähtiessä liikkeeelle. Se meni vähän myttyyn, varmasti olisi lähtenyt perään, jos olisi sen nähnyt. Jaketti osoitti myös olevansa aika rohkelikko noin pieneksi pojaksi :). Hyppäävä haalari tietysti hätkäytti, mutta ei jättänyt mitään pelkotiloja. Ääni myös hätkäytti, mutta laitetta piti heti sen jälkeen mennä haistelemaankin, eikä sen jälkeen enää kiinnostanut pätkääkään. Aaveet saivat puolustuskannalle kyllä ihan täysin. Aika pitkään haukkui oikein vakuuttavasti ja pontevasti siinä minun ja aaveiden välissä. Sitten alkoi vähän jänskättämään ja käväisi siellä hihnan mitan päässä takapuolella, mutta palasi siihen vierelleni turvaksi. Siinä se pysyikin oikein hyvin, eli ei jättänyt minua yksin aaveiden kanssa. Aika rohkelikko ;). Tuomarikin sanoi loppulauselmassa, että vakuuttava ääni noin pienellä koiralla, eikä jättänyt yksin vaaraan. Laukaukset eivät aiheuttaneet mitään reaktiota.

Jaketin MH-luonnekuvauksen tulokset.

Pro oli seuraavana. Itse ajattelin, että se olisi vielä enemmän puolustuskannalla ja salaa pelkäsin koetoimitsijoiden puolesta :). No, käsitellä se ei antanut, vaan väisti ihan täysin - se oli kyllä odotettavissa. Mutta sitten meikäläinen yllättyi sen puolustuksen laimeudesta. Tai siis kyllähän tuo puolusti, mutta välillä oli sen näköinen, että nää aaveet on jo niin nähty, vieläkö niitä pitää haukkua. Etäleikissä ei huomanut viittahahmoa ennen kuin viitta oli jo pois... eli ei reagoinut oikein mitenkään siihen. Isännän sanoja käyttäen "Pro selviytyi kokeesta hyvin Promaisesti". Laukaukset eivät myöskään tehneet mitään vaikutusta poikaan.

Pron MH-luonnekuvauksen tulokset. 

Pieniä eroja pojilla oli, mutta ei nyt mitään suuren suuria. Aika samanoloiset tapaukset. Pro nyt on rauhallisempi :) Eli pääkoppa pysyy paremmin kasassa, tämä on huomattu kyllä jo agility-treeneissäkin... Kiva testi!

29.6. Oltiin Jänesniemen Elinan agility-koulutuksessa Sastamalassa. Jaketin kanssa kotiläksyiksi poipäin-käännös ja putki-puomi erottelu... Jospa nyt sitten ihan treenaisi niitä! Jotenkin tulee nykyään ihan liikaa treenattua rataa, eikä yksittäisiä asioita. Treenin lopuksi Jake meni ihan sippiin... Säikähdin jo lämpöhalvauksen vaaraa ja kovin sitä valelin kylmällä vedellä. Kyllä se siitä tokeni. Jatkossa taas varovaisemmin. Tuohon tilaan se ei ole mennyt sen jälkeen, kun ekan kerran näin sen tapahtuvan. Ollaan treenattu aika varovasti kuumilla keleillä. Nyt oli vaan jotenkin petollinen keli, kun aurinko ei paistanut ja oli semmoinen lämpöisen kostea - ei liian kuuman tuntuinen ilma.