24.11. Tamskin kisoissa pari starttia kisattiin. Eka rata oli hyppäri, jolta tuli tulokseksi 10 vp omista hömelöistä mokista johtuen. Eka kielto tuli ihan sen takia, kun LUOTIN KÄTEEN, perhana! Pitää ne kädet nyt yrittää todellakin jättää lähes kokonaan pois. Auttaiskohan amputointi? Eli muu ruumis liikkui liikaa eteenpäin, koska luotin, jotta käsi ohjaa oikealle esteelle. Jake tuli sitten muun ruumiin perässä, eikä kättä katsonutkaan. Toisessa kohdassa tuli kielto, koska tein valssin myöhässä, koska en luottanut että Jake menee oikein. Siis varmistelin! Mutta rata oli kyllä kokonaisuutena oikein hyvä!
Ja sitten me tehtiin se!!! Agi-radalta tehtiin kuin tehtiinkin NOLLA (0)!!! Me tehtiin ihmeitä :) Keskityin todella Jaken kanssa tekemiseen, eikä tällä kertaa mielessä käynytkään mitkään ylimääräiset ajatukset, kuten Janakkalassa taannoin. Ihan huippu fiilis sen jälkeen, ja naama ei osannut lakata hymyilemästä. Ai niin ja vielä voitettiinkin sillä sitten. Oiih!
Tähän vielä yhdeltä iltalenkiltä kuva :) Törmättiin myös kettuun.
23.11. Nyt mentiin Äetsään Elinan oppiin. Jälleen keskityin omaan fiilikseen ja siihen, että en kiristy missään vaiheessa. Nyt oli vaikea treenirata, joten keskittyä todella pitikin. Jäätiin tankkaamaan poispäin-käännöstä, joka ei ole ikinä sujunut meillä. Siinä Jake aina pyörähtää tai alkaa juurikin haukkumaan minulle, eikä etene. Pidettiin tauko ja sain tehtäväksi kuivaharjoitella sitä ulkona. Näin tehtiin. Onhan tuota kuivaharjoiteltu monesti ja äkkiä se taas muistui Jaken mieleen. Sen jälkeen otettiin uusi kiekka radalla ja nythän se alkoikin sitten sujumaan :). Vaikka siis tankkasimme Jakelle vaikeata asiaa, sen päänuppi ei höyrähtänyt kertaakaan yli, niin kuin aiemmin aina. Oma mielentilani vaikuttaa siihen niin paljon! Myös semmoinen huomio, että joudun Jaken kanssa tekemään poispäinkäännöksen yhdellä kädellä, koska heti kun yritän toista kättä ottaa mukaan, se kääntyy katsomaan mitä oikein huidon. Sain myös Elinalta ohjeeksi ohjata ilman käsiä :) Mun kädet on näköjään vaan tiellä! Jake toimi taas paremmin ilman niitä...
20.11. Käytiin ProCaniksella Jaken kanssa treenimässä Markon opissa pitkästä aikaa. Nyt keskityin olemaan oma kiva itseni Jaken kanssa, enkä mikään muka-jämäkkä-tiukkis sotamarsalkka siellä radalla. Ja sehän menikin hyvin! Jakella ei kertaakaan noussut höyry nuppiin liiaksi ja saatiin hyviä pätkiä aikaiseksi. Rata oli helppo, kun oli mölli-tasoa, mutta oli siinäkin tekemistä ja sitä suuremmalla syyllä saatiin oikein kiva mielenharjoitus-treeni. Kyllä me siinäkin muutamaa kohtaa tankattiin ja lopulta Marko käski ohjata ilman käsiä.
keskiviikko 27. marraskuuta 2013
maanantai 18. marraskuuta 2013
Hyvä veto pahalla karmalla
On ollunna hilijasta nyt treenirintamalla meikäläisellä! Isäntä on käynyt koirien kanssa treenaamassa, mutta meikä ei oo päässyt :(. Ei siis olla nyt missään viikkotreeniryhmässä, joten ei oikein ehdi milloinkaan mennä sinne, paitsi päivällä ehtis. No, vuodenvaihteen jälkeen tämä tilanne onneksi helpottaa! Aamukampa jo hankinnassa :).
Pakko avautua vähän tuosta lenkkeilystä tähän aikaan vuodesta. Kun mähän tykkään mennä ihan umpimetsään. Sinne, missä ei ole edes polkuja eikä mitään. Siellä saa normaalisti kohtuullisen rauhassa tallustaa. PAITSI kun tulee syksy. Ensin siellä juoksee mummoja pylly pystyssä ämpäreiden kanssa. Ei täältä seudulta niin korpea löydykään, etteikö sinne joku marjoja tulisi poimimaan. Ei siinä mitään, kyllähän marjoja saa ja pitää kerätä, mutta tekisivät sen siihen aikaan, kun mä en oo siellä :P. No, sitten kun siitä on selvitty, alkaa vielä pahempi vitsaus: metsästys. Jepu jee, marjamummot on vielä ihan harmittomia ja vaarattomia tapauksia. Mutta metsästyksen aikaan vilahtelee mielessä nää vahingonlaukaus-lehti jutut yms. semmoiset kivat. Enemmän kuitenkin koirien takia pelkään, koska mua todennäköisesti ammuttaisiin vain vahingossa, mutta koirat saattaisivat saada tarkoituksella luotia niskaan. Siispä kaikin keinoin yritän välttää metsästäjiä. Mutta kun ne valtaa koko hemmetin metsän kerralla. En uskois, että nämä sanat tulee mun suusta, mutta kyllä ne vaan tulee: onneksi illalla on pimeätä yhä aikaisemmin! Silloin siellä ei ole ketään. Koko metsä itsellä taas :)
No, käytiinhän sitä sentään kisaamassa Janakkalassa vuoropäivinä isännän kanssa. Lauantaina oli siis Pron vuoro ja kyllä oli hyvin mennyt, kun nollankin pukkasi! Harmi, kun ei videolle tullut. Jaketti sitten sunnuntaina vuorossa. Eka rata oli mölö, mutta toka rata jo ihan kiva. Koin kyllä Karman Lain siinäkin, koska juuri käväisi ajatus mielessä "ei yhtään virhettä vielä", niin seuraavalla esteellä tuli. Ehkä ajattelin kaksi kertaa niin, sillä sitäkin seuraavalla sitten vielä. Tai sitten se karma oli vaan hyvin paha. No, 10 vp ja kuitenkin ihan nätti rata. Mukavvoo oli!
Auringonnousu oli huikaiseva kisapaikalle ajellessa. (Katoin mä välillä tietäkin)
Siinä se on :) Se ihan hyvä veto pahalla karmalla.
Kisoissa muuten keskityin omaan mielentilaan kovasti. Hain semmoista "sohva-mielentilaa". No, itse asiassa kisoissa meillä on ollut jo hyvät vireet Jaken kanssa, joten täytyy seuraavissa treeneissä sitten hakea tuo mielentila.
Pakko avautua vähän tuosta lenkkeilystä tähän aikaan vuodesta. Kun mähän tykkään mennä ihan umpimetsään. Sinne, missä ei ole edes polkuja eikä mitään. Siellä saa normaalisti kohtuullisen rauhassa tallustaa. PAITSI kun tulee syksy. Ensin siellä juoksee mummoja pylly pystyssä ämpäreiden kanssa. Ei täältä seudulta niin korpea löydykään, etteikö sinne joku marjoja tulisi poimimaan. Ei siinä mitään, kyllähän marjoja saa ja pitää kerätä, mutta tekisivät sen siihen aikaan, kun mä en oo siellä :P. No, sitten kun siitä on selvitty, alkaa vielä pahempi vitsaus: metsästys. Jepu jee, marjamummot on vielä ihan harmittomia ja vaarattomia tapauksia. Mutta metsästyksen aikaan vilahtelee mielessä nää vahingonlaukaus-lehti jutut yms. semmoiset kivat. Enemmän kuitenkin koirien takia pelkään, koska mua todennäköisesti ammuttaisiin vain vahingossa, mutta koirat saattaisivat saada tarkoituksella luotia niskaan. Siispä kaikin keinoin yritän välttää metsästäjiä. Mutta kun ne valtaa koko hemmetin metsän kerralla. En uskois, että nämä sanat tulee mun suusta, mutta kyllä ne vaan tulee: onneksi illalla on pimeätä yhä aikaisemmin! Silloin siellä ei ole ketään. Koko metsä itsellä taas :)
No, käytiinhän sitä sentään kisaamassa Janakkalassa vuoropäivinä isännän kanssa. Lauantaina oli siis Pron vuoro ja kyllä oli hyvin mennyt, kun nollankin pukkasi! Harmi, kun ei videolle tullut. Jaketti sitten sunnuntaina vuorossa. Eka rata oli mölö, mutta toka rata jo ihan kiva. Koin kyllä Karman Lain siinäkin, koska juuri käväisi ajatus mielessä "ei yhtään virhettä vielä", niin seuraavalla esteellä tuli. Ehkä ajattelin kaksi kertaa niin, sillä sitäkin seuraavalla sitten vielä. Tai sitten se karma oli vaan hyvin paha. No, 10 vp ja kuitenkin ihan nätti rata. Mukavvoo oli!
Auringonnousu oli huikaiseva kisapaikalle ajellessa. (Katoin mä välillä tietäkin)
Siinä se on :) Se ihan hyvä veto pahalla karmalla.
Kisoissa muuten keskityin omaan mielentilaan kovasti. Hain semmoista "sohva-mielentilaa". No, itse asiassa kisoissa meillä on ollut jo hyvät vireet Jaken kanssa, joten täytyy seuraavissa treeneissä sitten hakea tuo mielentila.
torstai 7. marraskuuta 2013
Treeniä vaan aina kaivataan!
3.11. Valmennusryhmän treenit pitkästä aikaa. Meitä koulutti Maria, teemana ohjaus ilman käsiä. No aika kädetöntä olikin! Jaketti oli nyt vähän sillä tuulella, että hau-hau vaan... Ei oikein irronnut ja haukkui meikäläiselle kovasti. Ehkä sitä häiritsi tuo kädettömyys... Myös mustan putken pään haku takavinkkelistä oli jotain aivan käsittämätöntä... Nyt jäämme pohtimaan taas tätä pääkopan sisäistä elämää ja virettä - sekä ohjaajalla, että koiralla.
Tässä nyt joku pätkä, jossa jopa vähän edettiin...
Mutta kun se on niin söpö! :D
2.11. Mentiin Pron kasvistädin ja sedän ynnä sisarusten kanssa treenaamaan Janakkalaan. Meillä oli taas herkkuja enemmän kuin tarpeeksi! Keskityinkin ensin tankkaukseen pienempien pentujen tehdessä hyppytekniikka-treeniä. Sitten rakennettiin rata ja eikun menoksi! Sieltä sain ihan hyviä pätkiä tehtyä, mutta oli kyllä vaikeaakin... yhdessä kohdassa en sitten millään ehtinyt tekemään suunnittelemaani saksalaista, joten jäin jälkeen kovasti... Mutta kivvoo oli ja tyytyväinen olen.
Bea harjoittelee siivekkeen kiertämistä
Kukahan sienne putkeen oikein menee :)
Pulma kiertää siivekettä kuin vanha tekijä.
1.11. Siirrettiin esteet Hervannan kentältä Takkulaan. Tai jäihän tuonne Hervantaankin vino pino esteitä, jos keliä vaan piisaa :). Meillä oli tylsää, kun odoteltiin Takkulasta päin uusien kontaktiesteiden siirtymistä Hervantaan ensi kesää odottelemaan. Järkättiin sitten omaa kivaa ja pidettiin Takkujen paras narttu-kisa :D Tuomarina toimi Skän poika, joten tulos oli kyllä aika arvattavissa jo etukäteen.
Tässä nyt joku pätkä, jossa jopa vähän edettiin...
Mutta kun se on niin söpö! :D
2.11. Mentiin Pron kasvistädin ja sedän ynnä sisarusten kanssa treenaamaan Janakkalaan. Meillä oli taas herkkuja enemmän kuin tarpeeksi! Keskityinkin ensin tankkaukseen pienempien pentujen tehdessä hyppytekniikka-treeniä. Sitten rakennettiin rata ja eikun menoksi! Sieltä sain ihan hyviä pätkiä tehtyä, mutta oli kyllä vaikeaakin... yhdessä kohdassa en sitten millään ehtinyt tekemään suunnittelemaani saksalaista, joten jäin jälkeen kovasti... Mutta kivvoo oli ja tyytyväinen olen.
Bea harjoittelee siivekkeen kiertämistä
Kukahan sienne putkeen oikein menee :)
Pulma kiertää siivekettä kuin vanha tekijä.
1.11. Siirrettiin esteet Hervannan kentältä Takkulaan. Tai jäihän tuonne Hervantaankin vino pino esteitä, jos keliä vaan piisaa :). Meillä oli tylsää, kun odoteltiin Takkulasta päin uusien kontaktiesteiden siirtymistä Hervantaan ensi kesää odottelemaan. Järkättiin sitten omaa kivaa ja pidettiin Takkujen paras narttu-kisa :D Tuomarina toimi Skän poika, joten tulos oli kyllä aika arvattavissa jo etukäteen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)