Emännän pitäisi oppia tasapaino!

Mahtava kesä on ollut! Kelien puolesta oikein mainio ja lampaat takapihalla - viuh paimentamaan!

Agilitykenttäkin alkaa tuolla pikkuhiljaa ehkä näyttämään joltain. On siinä vielä tehtävää, kun vasta salaojaputket on paikoillaan. Pintahiekka puuttuu vielä täysin. Mutta sitten, oi onnea! Saa nähdä mitä kaikkea siellä tuleekaan treenattua... Tokoa en kyllä edelleenkään jaksa... Sitä tokohkoa kyllä voi tehdä. Eli sinnepäin-tokoa :)

Tänä kesänä on monta asiaa loksahdellut meikäläisen päänupissa paikoilleen paimennuksen suhteen, tai ainakin ajatukset menneet oikeaan suuntaan kaiketi. Siihen on tullut jotenkin järkeä ja syvyyttä ja ymmärrystä. Tietyllä tavalla sen myötä myös epätoivoa, kun alkanut päästä hajulle siitä kaikesta, mitä vielä onkaan opittavana! Nyt kuitenkin katselen paimennusta jo aivan eri silmällä, kuin aiemmin. Se on jo hyvä lähtökohta.

Jake valitettavasti ei nyt ihan tässäkään lajissa/työssä se maailman helpoin ole, varsinkaan meikäläisen kanssa. Meillä se suhde on niin lällykkä, koska minä olen niin lällykkä :) Jakella ei myös ihan kaikkia työkaluja siellä paimennuspakissa ole, mutta minun kanssani käyttää olemassa oleviakin vähän sinne päin - innokkaasti toki. Ihastuksissaan ja onnessaan se on, kun paimentamaan mennään, ei siinä mitään. Asenne vain on vähän vääränlainen. Mutta näin se on Jaketin kanssa, ei me silti luovuteta. Ymmärrän sitä nyt vain niin paljon paremmin. Syitä ja seurauksia. Lisäksi olen aina ollut sitä mieltä, että vaikeat koirat/asiat opettavat noin miljoona kertaa enemmän, kuin helpot. Tämän opetti Jimmy aikoinaan olemalla kohtuullisen  epähelppo koiranpentu :).

Pro sen sijaan on yllättänyt meikäläisen jo monesti paimennuksessa positiivisesti. Jotekin minulla menee helposti hermo sen kanssa monessa paikassa arkielämässä sen sähläyksen kanssa. Tuolla paimennellessa se sitten onkin toiminut äärettömän hyvin ja asenteella! Hyvin rauhallinen lampaiden kanssa - häh?! Mielenkiintoista, saa nähdä mihin tämä kehittyykään... Voi olla, että kohta valitsenkin Pron oikeisiin työtilanteisin Jaken sijasta.

Kasin kanssa on siirrytty myös tuolta pyöröaitauksesta pois vähän isompiin ympyröihin. Kasi on myös lampaiden kanssa järkevä ja rauhallinen. Mikä näitä ausseja vaivaa?! Arkielämässä ovat melkoisia sähliä, mutta kun oikea työ tulee, niin järkevöityvät. Olen mykistynyt ja positiivisesti suorastaan haltioitunut. No, alkutaipaleellahan Kasin kanssa toki ollaan. Se on vielä kovin pehmeä minua kohtaan ja sitä pitää ohjata lampailla pehmeällä kädellä. Varovasti ja pikkuhiljaa edetään.

JJ on ollut vasta oikeasti vain muutaman kerran lampailla, ehkä 4 tai 5. Se on innostunut niistä, mutta viime kerralla oli kyllä hyvin paljon ihan vaan rehellistä jahtaamista pelissä. En kuitenkaan voi vielä puuttua siihen kuin hyvn pehmeästi, koska JJ:kin on hyvin herkkä minulle. Eli se saa nyt kasvaa. En halua huonoja kokemuksia sille, enkä lampaille tässä vaiheessa. JJ:tä olen muuten varjellut samalta kohtalolta, kuin Jaketilla on. JJ ei ole minun sohva-kainalois-pallukka-söpöläinen. Sen kanssa tehdään, siltä vaaditaan ja toki myös vähän paijataan, mutta se ylenpalttinen lällyttäminen on jätetty nyt Jakelle ja Jollylle. Tämä on minulle niin vaikeaa! JJ:kin on niin söpö! Löytäisipä tähän nyt tasapainon, niin voisi lällytelläkin rauhassa :).

Tänään treenasin noiden kaikkien kanssa vähän eri juttuja pihalla ja kyllähän se näkyy, että nuoriso - Kasi ja JJ ovat niin innoissaan tekemässä minun kanssani asioita, mutta kuitenkin samalla jotenkin erilailla kuulolla, kuin Jake ja Jolly. Minä siis tarvitsen aina jonkun lällyttely-koiran, että voin antaa muiden koirien olla koiria...

 Hommat tehty - oli makeeta!

 Tarkasti mennään!

Mitäs me paimenkoirat!

Paimennus on pop!

Onhan se aika vierähtänyt sitten viime päivityksen! Kaikkea on tehty, ei vain ole huvittanut raportoida tekemisistä. Pääasiassa tätä tietty omaksi päväkirjaksi pidän. Ja hyvä muistinvara onkin, kun tässä iässä välillä lukee ihan uusina asioina jotain vanhoja blogi-postauksia :). Se on se muisti semmoinen veijari ja joskus on ihan hyväkin, että se on huono.

No mutta siis kisoissa käytiin Jaketin kanssa toukokuussa pariin otteeseen, ei mainittavaa menestystä, paitsi että oli himputin kivaa noin muutoin. JJ on ollut kisaturistina ja se kyllä nauttii noissa tapahtumissa patsastelua! On kuin kala vedessä.

Paimennukseen on taas panostettu. Meillä oli Lehtiön Anjan koulutus tuossa toukokuun alkupuolella ja kyllä olikin hyvä! Tajusin (ta ainakin luulen tajunneeni...) monta oleellista asiaa tästä aiheesta. Sen jälkeen onkin ollut ihan erilaista treenata. Eli ollaan Jaken, Pron, Kasin ja JJ:n kanssa treenailtu eri asioita. Ja nöyränä takaisin perusjuttuihin tietty on palattu. Näinhän se aina menee, oikotietä ei vaan ole! Kasi ja JJ nyt tietty edelleen vain pyörähtävät tutustumassa lampaisiin ja pitämässä kivaa. Sen lisäksi olen päässyt treenaamaan lainakoiria Vesaa ja Tykkiä, molemmat bc:tä. Oli aivan huippua!

Koirat on tietysti päässeet hommiin ja eritoten toukokuussa oli joka päivä lampaiden laitumelle siirtoa ja illalla taas takaisin lampolaan. Oli monta vapaaehtoista aina tulossa kaveriksi tähän hommaan!

Päästiin mukaan paimennuksen NextStep-koulutukseen, jota pitävät Lehtiön Anja ja Erosen Minna. Sanoisin, että oppia tulee oikein roppakaupalla! Kunhan vaan taas pystyisi käsittelemään kaiken sen tietotulvan ja tuomaan käytäntöön asti.

JJ:n ja Kasin kanssa on treenattu myös agi-alkeisjuttuja, kuten sylkkäri- ja poispäin-käännös kuvioita, putkea ja ohjauksen kautta palkalle menoa. Mukavaa oli, kun tuossa treenihallilla käydessämme lelu voitti namin JJ:n silmissä. Leikittiin koirien kanssa yhtäaikaa isännän kanssa, eli häiriötä riitti. Kyllä ne molemmat välillä käväisivät toisen luona, mutta pääsääntöisesti pysyivät siellä missä pitikin.

Apua, tämä kuva on toukokuun puolivälin paikkeilta ja JJ näyttää ihan kääpiöltä nykyiseen verrattuna!

Jake siirtämässä lampaita laitumelle.

Pitkä odotus palkittiin: 0!

Jaa, jaa, mitäs tässä onkaan tapahtunut Pääsiäisen jälkeen... No JJ:n silmäkulma on entistä ehompi, se parantui hyvin, eikä tötterökään menoa haitannut. Tötterö oli pois otettaessa ilmastointiteipin vuoraama... JJ sai myös toiset rokotukset ja nyt sillä on passi. Toisten rokotusten aikaa JJ painoi 10,10 kg.

Jaken kanssa kävin pitkästä aikaa Somerolla paimentamassa. Samojen asioiden kimpussa tässä treenaillaan: kaukaa hakua ja maahanmeno-sulkeisia.

Meillä oli pentutapaaminen yksi kaunis lauantai-päivä, kun JJ:n 3 veljeä ja sisko tulivat kylään. Vain yksi veli ei päässyt tulemaan. Lampaillakin käytiin, JJ ekaa kertaa. Sillä kertaa ei vielä innostunut aiheesta. Kävin sitten parin päivän päästä uudestaan, kun Maisa tuli Viiman kanssa kylään ja sitten olikin jo eri meininki. Sekä JJ, että Kasi syttyivät. Kasi oli kolmatta kertaa lampailla. Jakekin siis on päässyt vähän hommiin, kun lampaita on liikuteltu laitumelta toiselle.

Jaken kanssa käytiin myös Tuulian koulutuksessa ja siitä jäi oikein hyvä fiilis! Tein yhteen kohtaan ohjaussuunnitelman, jossa välttelin meille vaikeata poispäinkäännöstä. No, eihän se mun välttelyohjaus toiminut ollenkaan siinä ja niinpä me tehtiin poispäinkäännös! Ja vielä hyvin, Jaketti ihan yllätti! Treenattiin myös niistoa, joka myös on ollut vaikea ohjaus meille, koska Jake niin herkästi siinä tyssääkin täyden vauhdin, eikä hyppääkään. Mutta sekin meni oikein hyvin -vau! Hyviä pätkiä tuli muutenkin, mitä nyt ohjaaja unohteli rataa vähän väliä. Toi on jännä, että treeneissä helposti unohdan radan, mutta kisoissa en kyllä unohda.

Kisattiinkin Tamskin iltakisoissa Jaketin kanssa. Eka rata meni miten meni, mutta tein niiston yhteen kohtaan - onnistuneesti! Tästä olen huiman tyytyväinen. Ihan täysin en luottanut siihen, vaan jäin vähän matkan päähän hetkeksi odottamaan ja aivan turhaan. Tokalla radalla me saatiin piiiitkästä aikaa tehtyä 0-tulos, ou jee! Rata tuntuikin oikein hyvältä. Viimeisellä esteellä oli pieni jännittävä hetki, mutta menihän sekin.

Tässä se nolla-rata.

Pääsiäinen, tuo pyhistä paras!

Pääsiäinen ei pettänyt odotuksia. Se suorastaan ylitti ne!

Perjantaina käväistiin Turussa kisaamassa Jaketin kanssa parin startin verran. Molemmilta radoilta tuli 10 vp, vaikka mielestäni olisi pitänyt antaa enemmän virheitä. Jälkimmäinen rata oli aika haastava ja siitä ei montaa tulosta tainnut tullakaan. Vaikeat kohdat selvitettiin hienosti, helpoissa kämmättiin - näinhän se aina menee! No mutta oli mahottoman mukavaa kisata ja Jaketin naamavärkki loisti onnesta. Se on sitä parasta antia! JJ ja Kasi olivat mukana tietty ja pääsivät taas kisapaikkaan tutustumaan, sekä uusiin ihmisiin.

Lauantaina tulikin väkeä kylään avattiin paimennuskausi, ihanaa! Vähän pölöpäisesti suunnittelin mistä lampaat paimennusaitaukseen vien ja Jaketin kanssa tietty. No mutta... Lampaat ekaa kertaa "vapaasti" ulkona talven jäljiltä ja Jaketti ekaa kertaa ulkona paimentamassa talven jäljiltä. Siinähän sitä soppaa oli ihan riittämiin! Saatiin me lopulta lambit sinne minne haluttiin, mutta hiki tuli meikäläiselle.

Kasi pääsi tutustumaan lampaisiin ekaa kertaa pyöröaitauksessa. Vähän oli poju hämillään, mutta äärettömän rauhallinen koko ajan - mahtavaa! Vähän kiinnostui lampaista, mutta ei arvannut vielä muuta tehdä. Se riittikin meille, muuta ei vielä haettukaan. Oltiin kylä ihan kohtuullisen kuraisia paimennusrupeaman jälkeen! Kasin ööö eno? tai jotain, eli Norris oli kyllä aika pätevä paimen! Toivottavasti Kasiin on tullut sitä myös. Pron kasvis ja siskolikka olivat myös paimentelemassa.
 
Avattiin myös grillikausi ja JJ sekä Kasi saivat ekaa kertaa elämässään maistaa grillattua makkaraa, kyllä oli muuten kilttejä ja tottelevaisia pentuja meillä! Mira ja J-M toivat myös tuliaisiksi koirille maksalaatikkoa. Oli juhla-ateria koirilla. Taisivat ajatella, että noi vois muuttaa meille, kun sellaisia herkkuja saavat. Oli kyllä huippu viikonloppu kaiken kaikkiaan!


Sitten maanantaina tuli Kasin veljet, Mahtis ja Juku kylään. Veljekset saivat leikkiä sydämensä kyllyydestä, otettiin hyppytekniikkaa ja käytiin taas lampailla. Tällä kertaa vein lampaat kiltisti kauraämpärin perässä aitaukseen... Ei viitsi juoksuttaa niitä ylimääräistä ennen varsinaista paimennusta, ne kun on kohtuu liukkaita tapauksia.

 Veljekset

Kasi lampaisiin tutustumassa

Pro on hoitanut lampolassa aamuhommat ja avustanut paalin laittamisen kanssa. Jaketti pääsi tänään hommiin, kun kerinnän aikana lambit pääsivät lampolasta livahtamaan talviaitaukseen. Enpä olisi saanut takaisin sisään ilman Jakea...

Tapahtui sitä Pääsiäisenä ikäväkin tapaus, kun JJ hyppäsi nukkuvan Pron päälle ja sai välittömän palautteen asiasta. Seurauksella, että silmäkulma auki ja pitihän siihen 1 tikkikin laittaa. JJ on kyllä ollut tosi reipas poika tuon kuntoon hoitamisessa! Eläinlääkärillä kulkee kuin vanha tekijä ja tosi uteliaasti menee uusiin paikkoihin ja tilanteisiin. Tötterö ei ole haitannut menoa tuon taivaallista. Käytiin parin päivän päästä kontrollikäynnilläkin näyttämässä miten silmäkulma on alkanut parantumaan - oikein hyvin!


JJ:n kanssa odottelemassa operointia


Kotona jo ollaan maailman pienin tötterö päässä

Pro kävi myös fyssarilla, kun viimeksi kisoissa tiputteli rimoja sen verran. No ei siitä mitään kovin ihmeellistä löytynyt, toinen takasisäreisi vain oli vähän jumissa. Katsotaanpa oliko tuolla nyt vaikutusta asiaan.

Nyt on sekä lampaat, että Laki saaneet kesätukan :) Siispä kesä voi tulla!

Olisipa jo Pääsiäinen!

Viime viikko vierähti kyllä niin noissa puuhommissa, ettei muuta oikein kerennytkään. Ja niiden jälkeen on aina niin kuitti, ettei oikein jaksakaan! Vähän koitin jälkikeppien ilmaisua opettaa naksun avulla Kasille ja JJ:lle. Ihan alkutekijöissä on se touhu vielä, mutta pikkuhiljaa, ei oo meillä kiirus.


Koiralenkitkään ei ole pelkkää kävelyä, vaan välillä pysähdytään tekemään parit pinot metsässä.

Jake ja Prohan nyt pääsevät aina aamulla töihin. Olisipa muuten hienoa, kun ihmisetkin aina menisivät niin innolla töihin! JJ:n kanssa käytiin vähän lampolassa karsinan aidan takaa kurkkimassa lampaita. Kovasti se kiinnostuneena seuraili niitä. Toivottavasti hyvä merkki!


"Ai näitäkö noi isot pojat aina käy paimentamassa"

Innolla tässä odotan, sillä aiotaan aloittaa ulkopaimennukset pääsiäisenä. Laitumelle lampaita ei vielä voi jättää, mutta saahan ne lampolasta sinne ja takaisin. Tänään kävin pyöröaitauksesta loppuja jäitä rikkomassa, että sulaisi nopeammin. Ja sitten tietysti satoi lunta ja maa on ihan valkoisena. Uusi lumi - vanhan surma, tällä mennään! Mua niin kiinnostaa miten Kasi reagoi, voe mahotonta, tuskin maltan odottaa.


Talvilaidun on valitettavasti liian vaarallinen paimennustreenejä ajatellen.

Isäntä kävi kisaamassa Pron kanssa ja Kasi pääsi sinne mukaan onnenkaluksi. Pro oli kuulemma tiputellut rimoja ikävän paljon, joten taitaapa olla hierojalla tai fyssarilla käynti edessä seuraavaksi. Itsekin innostuin ilmottautumaan kisoihin pitkästä aikaa. Tässähän maaliskuu meni vallan ilman kisoja. Pääsiäisenä mennään Turkuun Jaketin kanssa. Siellä olisi ollut 4 starttia, mutta noudatan nyt sitä 2 startin "hyvältä tuntuu"-ajatusta. Kylläpä on tulossa mukava Pääsiäinen.


Jonossa mennään!

Normihommia ja maailmankansalaiseksi oppimista

Kuluneella viikolla on tullut opittua JJ:stä ja Kasista taas lisää millaisia kavereita ovat miten reagoivat eri tilanteissa. Onneksi sen verran näyttää itsellä koirakokemus olleen kasvanut, että osaa joissain tilanteissa jo itse reagoida ajoissa :). Ainahan niitä uusia tilanteita tulee, kun kaikki koirat ovat aina niin erilaisia ja jos ei ole aiemmin törmännyt vastaavaan, niin siinä vähän ihmettelyä taas.

JJ sai 12 vk rokotukset. Varasin ajan Urjalan kunnaneläinlääkäriltä, koska halusin nähdä millaista väkeä siellä on töissä, millaiset tilat jne. Rokotukset nyt on helpot, niin voi hyvin testata uutta paikkaa. JJ oli tällä kertaa reissussa ihan yksin minun kanssa. Se kyllä hanskaa nämä uudet tilanteet aika lunkisti, mikä on hyvä asia. Ainoa pikku stressistä kertova asia on hilseiden pölähtäminen pintaan, mutta käytös on järkevää (jes!). Odotushuoneessa JJ pisti vähän pötkölleenkin odotellessa. Se oli uusi asia, että edellisen potilaan tullessa toimenpiteestä (koiranpentu sekin), JJ alkoi sille murisemaan. Pääsinpä sitten ohjeistamaan sitä, että niin ei toimita. Piikkiä JJ ei edes huomannut ja eläinlääkäri oli kiva. Ellikin sanoi, jotta kylläpä hyvin ja rauhallisesti pentu toimii, kun siinä maksaessa JJ odotti nätisti, eikä sinkoillut tai piipannut, niin kuin kuulemma valtaosa pentupotilaista tekee.


Eläinlääkärille mennään, eikä pelota yhtään!


JJ painoi 7,50 kg


"No kun mulla on niin iso ja painava pää!"


Ei tapahdu mitään, siispä unoset!

Eläinlääkäriltä suunnistettiin sitten keskustaan vähän vilkkaampia vilskeitä ihmettelemään. Sepä olikin jännää ja mielenkiintoista JJn mielestä! Autoja, ihmisiä, polkupyöriä, kadunputsaus koneita, lastenvaunuja ja traktoreita nähtiin vilisemällä. Kävipä yksi ihminen lapsensa kanssa myös rapsuttelemassa. Oikein hienosti JJ hanskasi tilanteen. Ainoa vähän turhan jännä asia meinasi olla kadunputsaus kone, joka peruutti aika lähelle, mutta JJ oli silloin minun sylissä ja vaikka sylissä koitti vähän pakittaa, niin hienosti sitten selvisi siitä. Vaikka kaikkea ihmeteltiin mielenkiinnolla, niin toimintakyky ei kyllä hävinnyt. Käveltiin siinä kadunlaitaa edestakaisin ja JJ tuli reippaasti ja näytti olevan sitä mieltä, että meikäläinen on kyllä se, jota tässä kannattaa seurata - ei autot tms.

Viikonloppuna mentiin ensin selviytyjät-bileisiin yhdelle mökille, jossa koirat eivät valitettavasti saaneet juosta vapaana (luojan kiitos meillä ei ole valittavia naapureita, eikä liian lähellä..). Kasi ja JJ olivat mukana. Hyvää harjoitusta tuli autolla reissaamiseen ja siellä majailuun. Uusia ihmisiä tietty kohdattiin myös. Hyvin molemmat pojat selvisivät tästäkin. Kasihan tuppaa vähän sekoamaan sukissaan uusia ihmisiä kohdatessaan - on vähän liian ihanaa! Mutta nyt kyllä ihan hienosti meni homma, vaikka vähän liian innokas edelleen onkin. Autossa majailu onnistui myös erinomaisesti.


Kaunista oli. Ehkä oli hyväkin, ettei koirat melskanneet vapaana tuolla, niin ei tarvinnut heikkoja jäitä pelätä.

Sunnuntaina isäntä kisasi Pron kanssa Riman kisoissa. JJ ja Kasi pääsivät mukaan sinnekin. Kaikki kolme rataa olivat kyllä oikein hyviä! Tuloksina 5, 5 ja hyl. Pienestä se on aina kiinni. Pro oli tietysti onnensa kukkuloilla!

JJ ja Kasi pääsivät aika ajoin halliin ja pihapiiriin tutustumaan. Paljon taas uusia ihmisiä ja onhan tuo kisapaikan vilinä vähän taas erilaista hommaa. Kasille nyt jo tuttua, mutta JJ oli ekaa kertaa kisoissa mukana. Molemmat odottivat hienosti autossa ja hienosti myös toimivat kisapaikalla. JJ oli suorastaan kuin kala vedessä. Se selvästi nautti kaikesta uudesta!


JJ ihmettelemässä hallia


Kasi pääsi palkintojen jakoonkin


Olin ehkä liian aikainen mato, mutta en malttanut olla ostamatta :)

Jake ja Pro hoitavat lampola hommat jo kohtuudella. Ne ovat siis vuoron perään aina aamulla mukana, kun ruokin lampaat. Niiden tehtävänä on pitää lampaat poissa ruokakaukaloilta, että pääsen täyttämään ne rauhassa. Jake on edelleen vähän liian kiivas ja Pro ehkä vähän "häseltää", mutta on kuitenkin rauhallinen. Molemmat kyllä juoksevat aamulla aina kilpaa lampolalle, että pääsee hommiin.

Jake hommissa

Niin, JJ on siis tuollainen avoin kaveri, jolla kyllä omaa tahtoa löytyy roppakaupalla myös. Kuitenkin erittäin ns. "ohjaajapehmeä". Kohtuullisen itsenäinen tapaus myös, sekä sinnikäs. Se ei vähästä hätkähdä. Kaikki on mennyt sen kanssa oikein hyvin, tuntuu mukavalta kyllä!


Tämän päivän lenkiltä, kyllä ne koiratkin laiduntaa :)

Ai niin, treenattiinko me mitään?


No vähän on löysä ja väljä toi perusasento :P

Taas on rytmi hukassa

Hmmm, mulla taitaa olla ihan eri rytmi JJ:n kanssa! Mä kun alan treenaamaan, niin JJ vetelisi vaan sikeitä...


Bestikset huilaa

No, jäljet tekaisin taas kakaroille, eli namiruudut pienen jäljenpätkän kanssa. Kasi on tajunnut jo erittäin hyvin sen, että jälkeä kannattaa lähteä seuraamaan, koska sen päässä on jotain isoa ja hyvää! Sille tein kolme harjoitusta ja erittäin hyvin meni. Sen jälkeen vaikea oli saada metsästä pois...

JJ:lle tallasin taas vain yhden treenin ja menin hakemaan sitä sisältä. No pentuhan oli sillä aikaa vaipunut untenmaille. Julmasti vaan nappasin sen kainaloon ja menoksi. Eteisessä tuo raukka istui silmät puolitangossa ja taisi vähän huojuakin. Pihassa se laahusti hyvin väsyneesti. Vasta metsän reunassa alkoi valpastumista tapahtumaan. Harjoitus tehtiin taas yhtä perinpohjaisesti, kuin ekallakin kerralla. Tässä vaiheessa minä aloin väsyä odotellessa, taidan seuraavalla kerralla ottaa tuolin mukaan... Laitoin vielä paljon vähemmän nameja ruutuun ja jäljelle, kuin ensimmäisellä kerralla. No, kyllä se saatiin loppuun asti sitten ajettua. JJ:tä oli myös vaikea saada metsästä enää pois!


Kun väsyttää, niin nukutaan vaikka missä.


Taitaa olla nuo päivän touhut, jotka aina laittaa nukuttamaan!


Tänä viikonloppuna Kasi ja JJ pääsivät tutustumaan BC Novaan ja Maciin. Mac on vasta 10 kk ja kovasti oli virtaa tuolla sällillä! Leikkiä riitti ja piti jo meidän ihmisten alkaa rajoittamaan sitä.


Duracell-puput!

Myös BC Vesa oli yhden yön hoidossa ja JJ kävi pikaisesti sitäkin tervehtimässä.

Vesa haistelee uusia hajuja

Käytiin treenaamassa agilityakin. Jaketin kanssa jatkettiin irtoamis-harjoituksia ja nehän meni oikein hyvin. Kyllä irtosi - jes! Oli hyvät treenit kyllä. Ihan alkoi kisatuttamaan taas! Taitava pikku-Jake.

JJ sai palluttelua seurakavereilta ja Sanna harjoitteli leikkimistä sen kanssa. Sanna kuin Sanna voi treenata sen kanssa, ei se niin nöpön nuukaa ole. :) Sitten kun tuli JJ:n vuoro, niin pentu oli taas ihan väsähtänyt jo... Otettiin tarjoamista ja namikipolle etenemistä, eli samaa kuin viime kerrallakin. Tarjoaminen meni jo paremmin. Kovin montaa toistoa ei tehty, kun oli taas niin väsynyt pentu!

Mutta pakko sanoa, että mulle on tullut oikein hyvä fiilis JJ:stä. Se on kyllä oikein tasapainoinen ja reipas kaveri. Mitä nyt tupataan treenaamaan aina sen päikkäri-aikaan :)

Isäntä treenasi Pron kanssa ja Kasin kanssa otti myös tarjoamista. Kyllä oli mahdottoman mukavat treenit! Juuri näin pitää sunnuntai-päivää viettää. Kyllä.

Nyt ollaan jäljillä - pallit löytyi!

Päästiinpä tekemään ekat jäljet tälle vuodelle ja ekat elämässä Kasille ja JJ:lle. Kasille tein kaksi namiruutua, joista lähti sitten lyhyt jäljen pätkä. Sehän meni oikein hyvin! JJ:lle tein vain yhden vastaavan, sillä sehän päätti, että yhtä ainutta namia ei muuten metsään jätetä. Siinä sammalta jo käännettiin oikein huolella. Kauan se kesti ja ajatteli jo, ettei päästä ikinä edes namiruudusta etenemään ja vietetään loppu ilta siinä. Tuo kuitenkin suoritettiin kokonaisuudessaan ja taatusti huolellisesti! Toista en sitten viitsinyt siihen perään tehdä... Molemmilla taisi jäädä palava into asiaa kohtaan :). Sitten tein Jollylle hömpöttely-jäljen, se kun on sellainen hömpöttely-jäljestäjä, mutta omasta mielestään niin tosissaan. Ja onkin tietysti. Metsälämpäre, johon jäljet pystyy tekemään, on vain kovin pieni, joten mitään pitkää ei voitu tehdä. Jolly meni tuttuun tapaan ensin aivan liian isolla innolla, ennen kuin rauhottui kunnolla seuraamaan jälkeä - ja sitten se jo loppuikin.


Kasi pätevänä 


JJ perinpohjaisena

Muille koirille en vielä tehnyt jälkeä ja itseasiassa tuo lämpäre sopii muuten loistavasti esineruutuun. Se taitaakin tulla lopuille pojille tehtäväksi seuraavaksi.

Sitten oli oikein mukava vierailu, kun Minna tuli kylään. Siinäpä sitten löytyi JJ:n pallit, Jolly sai akupunktio-hoitoa ja kaiken päälle Jake ja JJ hyödylliset agility-treenit! JJ siis harjoitteli tarjoamista, joskin sitten päädyttiin enemmänkin namikipolle etenemiseen minun juostessa vastakkaiseen suuntaan. Jake sai nyt treenata oikein sydämen kyllyydestä! Teemana oli hypyn tarjoaminen minusta riippumatta. Se kun on vähän ongelmana meillä. Monta hyvää onnistunutta treeniä saatiin ja myös se ongelmakin esiin. Ensin Minna taisi jo luulla, ettei meillä mitään ongelmaa olekaan :) Treenattiin sitten ja täytyy käydä jatkamassa vielä.

Kasi ja JJ pääsivät myös kylillä taas käymään ja ihmettelemään ihmis- ja autohulinaa. Ettei ihan maalaistollukoiduta, nääs.

JJ:n korvamuoti lauantailta ja sunnuntailta:


Lauantaina lerputetaan


Sunnuntaina suipotetaan

Kyllä niistä pystyt taitaa tulla!


Ja poskia riittää...

Jake 6v!

Nenäpunkki-oireet on onneksi loppuneet lääkityksen ansiosta, se pitää uusia vielä pari kertaa kahden viikon välein, että varmasti ällöttävät otukset listiintyy. Karanteenissa ollaan oltu täällä, mitä nyt pentujen kanssa kävin Tokmannin pihassa ihmettelemässä touhua. Siellä ei kyllä koskaan näy muita koiria, niin eiköhän tuo ollut aika harmiton paikka. Kasi tuppaa aina kiihtyessään käyttämään ääntään, mutta nyt jo selvästi vähemmän. Palkkasin aina, kun se kiinnitti minuun huomiota, vaikka ympärillä tapahtuikin kaikkea. Vähän käveltiin siinä ja vaan oltiin katselemassa. Sitten oli JJ:n vuoro ja sitä häiritsee ympäristö selvästi vähemmän. Huomioi ja on kiinnostunut joo, mutta ei stressaannu laisinkaan. Loppuvaiheessa melkeinpä minuun vain kiinnitti enää huomiota. Ainoa inhottava asia oli lätäkkö, jonka yli piti tulla, että pääsi autolle...

Naksutellut olen jonkin verran ja kyllä sitä nyt jo sinne tasapainotyynylle hakeudutaan itsenäisesti. Seuraavaksi ajattelin opettaa noita jälkikeppejä. Tuossa pihan vieressä on metsälämpäre, jossa ei ollut enää yhtään lunta! Ehkä voisi jälkialkeita jo tänään käydä treenaamassa. Ja pikku jälki myös muille koirille. Kuudelle koiralle en kyllä kerralla taida jaksaa tehdä... Tässä vaan ollaan puuhommissa oltu aina monta tuntia päivässä ja koirat on aivan simahtaneita sen jälkeen. Nytkin kaikki makaa pitkin poikin, eikä eväkään heilahda... No, jospa parin tunnin torkkujen jälkeen jaksaisivat.

Jake täytti 6 vuotta 4.3.! Minun pikku-Jake. Synttärikekkerit pidettiin yllättäen metsässä makkara-nuotiolla. Isäntä laittoi koira puoliympyrään (paitsi JJ, joka ei vielä tajunnut mistään mitään) ja makkaranpalat maahan eteen (tämä myös JJ:lle). Sitten vapautus makkaroille. Hyvin onnistui kaikilla.


Söpö synttärisankari.


Asetutaan puoliympyrään.


Tässä jo tuli vapautus makkaroille.


Ihana aurinkokin näyttäytyi!


JJ etsii väsähtäessään pehmeän mättään kuusen alta ja ottaa tirsat töiden lomassa.


Pro ei voi nukkua, vaikka väsyttää, vaan vahtii touhuja istualleen. Tuossakin se kökötti varmaan lähemmäs tunnin...


Ihmeellisiä asioita tapahtuu, saalis tikunnokassa.

JJ ja Kasi - bestikset!

Ja taas täällä on eletty pennun lumoissa! JJ:stä ja Kasista tuli parhaat kaverukset saman tien. Kasi on tainnut olla vähän yksinäinen laumassa, kun siinä on vakiintuneet bestikset: Laki ja Pro sekä Jolly ja Jake. Nyt sai Kasikin bestiksen. JJ on tuonut eloa ihan eri tavalla, kuin Kasi tullessaan. Eli siis se on huomattavasti riiviömpi... Leikkimiseen on tarvinnut hieman puuttua, sillä JJ:llä on terävät naskalit, eikä se ymmärrä lopettaa, vaikka Kasi vinkuu kun sattuu. On se jo vähän nätimmin alkanutkin leikkimään.

Uudet bestikset

JJ:llä oli pentutreffitkin jo heti viikon päästä tulostaan. Oltiin Koirakoutsin hallilla temuamassa. Otettiin me vähän luoksetuloa ja ennenkaikkea ylipäänsä hallissa yhdessä tekemistä ja myös rauhoittumista. Oli mukava nähdä muita pentuja ja tutustua omistajiin.


Pennuista oli ihan yhtä vaikea saada kuvia, kuin aiemminkin... Ei oikein onnistuneita otoksia tullut.


Hallilla oli myös koirien pallomeri. Vähän JJ:tä jänskätti alkuun.


Mutta sitten sitä jo pulikoitiin!

Isäntä oli kisaamassa lauantaina Pron kanssa. Olivat hyviä ratoja tehneet, 0 ei kuitenkaan tullut tällä kertaa. Pitää itsekin tutkia taas kisakalenteria.

Viikonlopun jäljiltä meidän laumaan sitten iskikin nenäpunkki. Tylsää! Piti perua seuraavalta viikonlopulta mukavia tapahtumia. Popotin-treenit ja Kasin pentutreffit. Täytyy sopia nuo pian uusiksi!

Mentiin sen sijaan sitten koko lauman voimin halkosavottaan. Paistettiin makkarat ja koirat saivat juosta ja olla puuhissa mukana. Vähän joutui hätistelemään alta pois välillä. Puiden pinoaminenkin oli välillä haastavaa, kun kyykistyessäni ensin JJ kiipesi syliin ja Kasi tuli tietysti jonottamaan heti viereen... Reissun jäljiltä koirat olivat aivan simahtaneita. Kaikki nukkuivat käytännössä koko loppupäivän. Mukava päivä!

Missä on JJ? No TÄÄLLÄ!

Lauma lisääntyi eilen suloisella Bc-pojalla nimeltä JJ (Saunajaakon Prancer). Kyllä sitä olen odottanutkin! Hakumatka meni oikein hyvin, JJ nukahti n. 10 minuutin kitinän jälkeen ja nukkui koko matkan kotiin.

Kotona muu lauma otettiin pihalle ja JJ haisteltavaksi. Vähän pikku poika hämmentyi tilanteesta, ymmärrettävästi. Mutta ei lamaantunut suinkaan, vaan lähti jo haistelemaan pihapiiriä. Muiden reaktiot oli suurinpiirtein tällaiset:

Laki: "Jaa, tää on taas näitä."
Jolly: "Hei, sehän on bc! (heiluttaa häntää) Mutta kyllä opetan sinutkin sitten tavoille..."
Jake: "EI! TAAS! (menee mököttämään)
Pro: "Ihan jees oloinen kaveri, tervetuloa."
Kasi: "IHANAA!!! Tää on sit mun leikkikaveri!"

Illalla sitten Kasin kanssa jo tosi nätisti leikkivät. Kasi meni maahan makaamaan ja antoi pennun kiipeillä päällään. Se on aivan haltioissaan tulokkaasta. Jolly aloitti heti opettamaan tavoille, eli komensi pois rapistelemasta kiellettyjä paikkoja. Jake ei tullut lähellekään vaan mökötti milloin missäkin. Pro ja Laki olivat aika välinpitämättömiä. Eka yö meni hyvin, kaksi kertaa nousin viemään tarpeille, muuten oli aivan hiljaista. Varmasti väsytti kaikki muutos ja uudet kaverit.

JJ on kyllä aivan ihana pentu, näin ensivaikutelmaltaan. Aika sinnikäs ja todella luottavainen ja hakeutuu ihmiselle. Nyt se nukkuu omassa kopissaan taas.

Vähän jänskättää, mutta silti tutkitaan ympäristöä

Haluan syliin, kiitos!

Ruoka maistuu, johan sitä kaikesta tohinasta nälkä tuleekin!

Olen näin söpö

Tämän aamun pentukuva... Kyllä se siinä oli, kun painoin nappia.

 Ja sitten leikitään

Jaketin kanssa käytiin lauantaina Janakkalassa kisaamassa. Koitin keskittyä ohjausten loppuunviemiseen. Ekalla radalla onnistuinkin hyvin siinä, tuloksena oli 5 vp, yksi rima tuli alas. Toisella radalla en ihan yhtä hyvin onnistunut keskittymisessäni, mutta paremmin kuin keskiverrosti kuitenkin. Siitä tuloksena oli hyl, kun mentiin yksi ylimääräinen este. Muita virheitä radalta ei olisikaan tullut. Ei nyt mitenkään tyylipuhdasta menoa, mutta virheetöntä kuitenkin.

Maija ja Riimi tekaisivat 0 ja nousiva 3-luokkaan -huikeata! Oli siis kannattava reissu :)

Jännitys tiivistyy...

Treenaamassa on käyty muutamaan otteeseen ja kyllä on tehnyt hyvää! Jaketin kanssa olen ottanut eri kulmia kepeille ja vedätystä niillä. Tosi hyvin kyllä on mennyt treenit. Kisoissa kun se vanha keppi-peikko on vähän nostellut päätään, niin päätin selättää sen taas. Nyt ihan hyvillä mielin odotan viikonlopun kisoja!

Tamskin kisat jouduttiin jättämään väliin, kun oltiin ralli-vankeina kotosalla. Tie oli suljettuna käytännössä koko päivän. No mutta, ehtiihän sitä sitten taas kisaamaan. Katseltiin sitten ralleja vaihteeksi.

Koirat on nauttineet ulkona olosta ja lenkeistä täysin siemauksin. Melkoista leikkiä siellä ilmeneekin. Jollykin jo leikki Kasin kanssa innoissaan - vautsi! Kasi on kasvanut ihan kohinalla ja on ihan koiran kokoinen jo. Tai no vähän pienen koiran, mutta kuitenkin. Onhan se jo reilu 5kk vanhakin. Kyllä menee aika äkkiä...

Kävin taasen pentuja katsomassa ja nyt 5 vkon ikäisinä ne olivatkin jo melkoisia epeleitä! Ei kyllä vauhtia puuttunut ja hampaat oli melkoiset naskalit. Pennut olivat eilen pentutestissä ja nyt tiedän kuka on JJ! Mutta pidetään vielä jännitystä yllä :). H-hetkeen on enää alle viikko aikaa! Meilläkin taas rotutasapaino palautuu!

Kyllä innolla odotan ja vähän jännittää millainen kaveri se JJ oikein on. Kasi kun on ollut perin helppo pentu. Mitä nyt ääntään käyttää vähän turhan herkästi.

Pentukuva-pläjäys:

Vielä saa nukkua rauhassa.

Hölkkä-agilitya ja pennun tuoksua

No nih. Ny on kisattu taas. Kisavuosi pyöräytettiin käyntiin Janakkalassa, jossa oli 3 starttia. Kauhean mukavaa oli taas kisata, vaikka tulosjuhlaa saa odottaa taas. Eka rata oli paras ja siltä tuloksena 10 virhettä. Mutta se Jaketin naama radan jälkeen, se loistaa kuin Naantalin aurinko. Ihan sama miten ne radat menee, tuo on paras palkinto minulle! Erikseen mainittava, että ko. kisojen puffaan oli leiponut joku taitava leipuri herkkuja ja kyllä söin! Harmi vaan, ettei kukaan Jankkilainen, keltä kysyin, tiennyt kuka se oli. Olisin nimittäin ihan reseptin halunnut.

Pro kisasi seuraavana päivänä isännän kanssa Janakkalassa. Meikä juoksi heti ensimmäisenä puffettiin katsomaan vieläkö olisi herkkuja jäljellä ja olihan niitä - nam! Isäntä teki aivan todella hyvät radat Pron kanssa! Kaikkiin mahtui 1 pieni juttu ja tulokset olivat 5, 5 ja hyl. Mutta oli hienoa menoa, kertakaikkiaan. Tarvii taas päästä isännän oppiin Jaken kanssa.

Sitten viime viikonloppuna kisattiin SDP-hallilla Lempäälässä. Siellä oli 2 starttia, joka tuntui kyllä oikein hyvältä määrältä. Maijan kanssa tsempattiin itseämme ja toisiamme ennen radan alkua, että muistetaan sitten liikkua ja juosta lujaa ryhdikkäästi selkä suorana. Muistin sen vielä lähtöviivalla ja sitten unohdin koko homman... Eka rata olikin minun osaltani pelkotilasta toiseen siirtymistä, joka esti liikkumisen lähes kokonaan. Tai siis että siellä oli kaksi kertaa sellainen putkesta ulostulo, joka sylkäisee koiran suoraan jalkoihin, jos ei ole ehtinyt kunnolla ohi siitä. Molemmissa kohdissa minulle tuli epäusko, että en varmasti ehdi ja Jaketti juoksee jalkoihin ja käy huonosti. Siispä pysähdyin odottamaan, että se ensin tulee putkesta ulos ja jatkoin sitten vasta matkaa... Molemmilla kerroilla olisin kyllä ehtinyt, jos olisin vaan LIIKKUNUT.

Tokalla radalla ei ollut samanlaisia pelkotiloja, mutta liikuin silti kuin täi tervassa. Hölkkäsin siinä kaikessa rauhassa, kunnes viimeisellä loppusuoralla kuulin Maijan huudon radan reunalta: LIIKU! Ai niin! Ja sitten vasta muistin juosta... Eli semmoiset viimeiset 4 estettä muistin juosta. Tämä on nyt ehdottomasti seuraavien kisojen teema: liikkuminen. Miten se nyt muka voi olla niin vaikeata?! Maija tempaisi tältä radalta Riimin kanssa nollan! Aivan mahtavaa!

Oikein mukava oli kuitenkin taas kisata. Kyllä taidan jatkossakin ilmota vain 2 radalle, vaikka olisikin enemmän tarjolla. Se tuntuu niin sopivalta määrältä meille.

No sitten pari pentujuttua! Ensinnäkin kävin katsomassa pentusia ja JJ on yksi niistä, en vaan vielä tiedä kuka. Pennut olivat 4 viikkoisia taaperoita ja vähän kävivät leluunkin jo kiinni. Aika valloittavia tapauksia olivat. Ja Lee-äiti, se on aivan ihana! Muutama kuva pennuista, en kyllä juuri koskaan saa pentukuvia onnistumaan...











Sitten se toinen pentujuttu, eli meillä oli pienimuotoiset pentutreffit täällä ranchilla, kun Kasin 2 veljeä tulivat kylään. Mahtis ja Juku nimittäin. Koiria oli muutenkin aika paljon, kun pari muutakin vierasta tulivat käymään samaan aikaan. Laskin, että parhaimmillaan oli 11 koiraa täällä. Oli vilskettä. Oli ihanaa!


Tässä yksi kokoonpano ulkona, 6 aussia ja Jake...


 Sitten aseteltiin veljeksiä yhteiskuvaan.


Ja hyvin onnistui!

Tavoitteena nautinnon vuosi!

Niin, vuoden lopussa ja alussa kai usein pohditaan saavutuksia ja asetetaan tavotteita seuraavalle vuodelle. Viime vuodelle en asettanut kummempia tavotteita, en edes miettinyt asiaa. Saavutuksena me löydettiin hetkeksi yhteinen sävel agility-radalla Jaketin kanssa. Se oli kyllä aivan mahtava tunne! En oikein osaa sanoa mistä se tuli, enkä varsinkaan mihin se sitten taas meni :D. No, noustiin kuitenkin 2-luokkaan, kun oli sävel kohdillaan. Sitten se hävisi, kun paranneltiin tassua koko kesä. Paimennuksessa saatiin oikein hyvä viretila kohdilleen. Ehkä tällä on tekemistä myös tuon edellisen kanssa.

Tälle vuodelle nyt vähän ehkä asetan tavotteita, mutta aika vähän.

Jake: saadaan haku kuntoon ja osallistutaan paimennuskokeisiin. Kuitenkin ennen kaikkea nautitaan paimentamisesta ja agilitysta. Nautitaan siitä, että terveenä saa harrastaa. Ja oishan se kiva löytää se yhteinen sävel siellä agilityssäkin taas. Vuoden motto on kuitenkin: sohva-fiiliksellä! Eli ei yhtään ryppy-otsaisuutta mukana.

Jolly: hemmottelua ja nauttimista yhteisistä hetkistä, niitä kun ei taida enää kauhean paljon olla meillä edessä. Paljon saunomista, kahdestaan tehdään asioita - sellaisia ihan pieniä arkisia juttuja. Mutta vain Jolly mukana, se kun nauttii niistä niin kovin.

JJ: tutustutaan, opetellaan tavoille ja harrastamisen aakkosia, tietysti leikin varjolla.

Koko lauma: uudet tulokkaat hupsahtavat hyvin sisään ja löytävät paikkansa.

Pron, Lakin ja Kasin tavoitteet saa sitten isäntä asettaa itse :) Jaa no, kyllä paimennuksen osalta minäkin.

Pro: työtehtävät pienissä tiloissa kuntoon, luotettava työmies tavoitteena.

Kasi: sytyttelyä paimennukseen ja mikäli hyvältä näyttää, niin paimennuksen alkeet

Näillä mennään! Mitään tulostavotteita en aseta, ne saa meikäläisen pinnan aina kiristymään. Se taas ei koskaan tiedä mitään hyvää yhteistyön kannalta. Enkä niistä edes enää välitä. Välitän iloisesta tekemisestä ja terveydestä. Tästä tulkoon nautinnon vuosi!

Vuosi loppui ja toinen alkoi. Tervetuloa 2015!

Uusivuosi tuli ja meni. Tai siis alkoi tietenkin. Uudenvuoden aatto vietettiin Sahalahden perukoilla 9 koiran ja 5 ihmisen voimin. Tällä kertaa en hommannut Jollylle mitään rauhoittavia, kun se viime vuonnakin vain jemmasi ne poskiinsa ja seuraavana aamuna sitten löysin ne syljettynä pitkin lattioita... Eikä kyllä tarvittukaan niitä. Sisälle ei ihmiskorvin kuulunut yhtään mitään. Koirat olivat aivan rauhallisia. En vain päästänyt enää Jollya ulos, kun pauke alkoi. Kasi oli aivan cool, sitä eivät mitkään paukkeet haitanneet millään tavalla. Se ihastui kovasti Tinkaan, joka jaksoi leikkiä sen kanssa vaikka kuinka. Asunnossa pääsi menemään sellaista ympyrää ison leivinuunin ympäri ja Tinka opetti Kasille sitä leikkiä. Hauska oli seurata niiden touhuja. Kasi taisi tuumatakin, että paljon kivempi lauma olisi Tinkan ja Norriksen kanssa :).


Väsynyt juhlija. Kasi simahti lopulta niin, että kantaa täytyi.

Hiljaiseloa harrastusrintamalla ollaan vietetty. Koirat on olleet touhuissa mukana aamusta iltaan. Ulkoilla ne kyllä saavat! Tein yksi päivä tässä metsälenkin koirien kanssa ja Laki-ruona häippäsi taas kesken lenkin. Pysähdyin varmistamaan, että se pysyy porukassa mukana. No siinäpä näin, kun se ihan läheltä lähti kuono maassa kauheata vauhtia säntäämään takajäljelle. Ei reppana huomannut, että oltiin tultu ohi siitä. Koitin taputtaa kovasti ja viheltää, mutta ei tuo enää kuule mitään. Käveltiin sitten pikamarssia takaisin päin suometsään, jossa se viimeksi odotteli meitä. Eipä näkynyt. Pyysin sitten Jollya etsimään ja se tyttö etsi. Lähti sitten tietäväisen näköisenä menemään kotia kohti ja aina välillä vilkuili, että pysyn perässä. Kyllä meinaan hiki virtasi, kun niin lujaa kipitin sen perässä. No siellähän se Laki sitten oli lähellä kotia, kuitenkin metsän puolella vielä. Onneksi se lähtee tutuissa maastoissa vaan kotiin. Mutta nyt joko Laki on kiinni metsässä, tai se jää kotiin jatkossa. Ei enää tällaisia sydämen tykytyksiä kiitos!

Kasin kanssa harjoiteltiin autoon menoa ja sieltä pois tuloa. Tuota ei olla harjoiteltu ja alkaa olla ärsyttävää se autosta pois tulo. Menee muutkin sekaisin, kun Kasi koittaa sieltä heti rynnätä ulos, kun veräjän aukaisee. Oikein hyvin alkoi jo sujumaan harjoittelut. Vielä täytyy treenata koko porukallakin. Täytyy pitää niitä nameja nyt mukana, kun tulee oikea tilanne.

Kasin velipoikakin kävi kylässä. Juku asuu Nokialla, joten ei ole pitkä matka. Pojut telmivät urakalla. Kerran rähähtivät jo vähän niin kuin oikeasti... Saa nähdä kauanko enää pystyvät moista pentuleikkiä tekemään. Päivä oli kovasti kylmä, joten ulkona käytiin aika nopeasti leikkimässä muutamaan otteeseen.


Veljekset kuin ilvekset, Kasi ja Juku


Pakkaspäivänä kaunis maisema avautuu ikkunasta.


Aivan ihana päivä!


Siellä ne kaikki viipottavat... jossain.

Nyt ilmoittauduin vuoden ekoihin kisoihin. Janakkalassa startataan parin viikon päästä, kivaa!

ps. Minulle syntyi joululahja jouluaattona <3 br="">