No nih. Ny on kisattu taas. Kisavuosi pyöräytettiin käyntiin Janakkalassa, jossa oli 3 starttia. Kauhean mukavaa oli taas kisata, vaikka tulosjuhlaa saa odottaa taas. Eka rata oli paras ja siltä tuloksena 10 virhettä. Mutta se Jaketin naama radan jälkeen, se loistaa kuin Naantalin aurinko. Ihan sama miten ne radat menee, tuo on paras palkinto minulle! Erikseen mainittava, että ko. kisojen puffaan oli leiponut joku taitava leipuri herkkuja ja kyllä söin! Harmi vaan, ettei kukaan Jankkilainen, keltä kysyin, tiennyt kuka se oli. Olisin nimittäin ihan reseptin halunnut.
Pro kisasi seuraavana päivänä isännän kanssa Janakkalassa. Meikä juoksi heti ensimmäisenä puffettiin katsomaan vieläkö olisi herkkuja jäljellä ja olihan niitä - nam! Isäntä teki aivan todella hyvät radat Pron kanssa! Kaikkiin mahtui 1 pieni juttu ja tulokset olivat 5, 5 ja hyl. Mutta oli hienoa menoa, kertakaikkiaan. Tarvii taas päästä isännän oppiin Jaken kanssa.
Sitten viime viikonloppuna kisattiin SDP-hallilla Lempäälässä. Siellä oli 2 starttia, joka tuntui kyllä oikein hyvältä määrältä. Maijan kanssa tsempattiin itseämme ja toisiamme ennen radan alkua, että muistetaan sitten liikkua ja juosta lujaa ryhdikkäästi selkä suorana. Muistin sen vielä lähtöviivalla ja sitten unohdin koko homman... Eka rata olikin minun osaltani pelkotilasta toiseen siirtymistä, joka esti liikkumisen lähes kokonaan. Tai siis että siellä oli kaksi kertaa sellainen putkesta ulostulo, joka sylkäisee koiran suoraan jalkoihin, jos ei ole ehtinyt kunnolla ohi siitä. Molemmissa kohdissa minulle tuli epäusko, että en varmasti ehdi ja Jaketti juoksee jalkoihin ja käy huonosti. Siispä pysähdyin odottamaan, että se ensin tulee putkesta ulos ja jatkoin sitten vasta matkaa... Molemmilla kerroilla olisin kyllä ehtinyt, jos olisin vaan LIIKKUNUT.
Tokalla radalla ei ollut samanlaisia pelkotiloja, mutta liikuin silti kuin täi tervassa. Hölkkäsin siinä kaikessa rauhassa, kunnes viimeisellä loppusuoralla kuulin Maijan huudon radan reunalta: LIIKU! Ai niin! Ja sitten vasta muistin juosta... Eli semmoiset viimeiset 4 estettä muistin juosta. Tämä on nyt ehdottomasti seuraavien kisojen teema: liikkuminen. Miten se nyt muka voi olla niin vaikeata?! Maija tempaisi tältä radalta Riimin kanssa nollan! Aivan mahtavaa!
Oikein mukava oli kuitenkin taas kisata. Kyllä taidan jatkossakin ilmota vain 2 radalle, vaikka olisikin enemmän tarjolla. Se tuntuu niin sopivalta määrältä meille.
No sitten pari pentujuttua! Ensinnäkin kävin katsomassa pentusia ja JJ on yksi niistä, en vaan vielä tiedä kuka. Pennut olivat 4 viikkoisia taaperoita ja vähän kävivät leluunkin jo kiinni. Aika valloittavia tapauksia olivat. Ja Lee-äiti, se on aivan ihana! Muutama kuva pennuista, en kyllä juuri koskaan saa pentukuvia onnistumaan...
Sitten se toinen pentujuttu, eli meillä oli pienimuotoiset pentutreffit täällä ranchilla, kun Kasin 2 veljeä tulivat kylään. Mahtis ja Juku nimittäin. Koiria oli muutenkin aika paljon, kun pari muutakin vierasta tulivat käymään samaan aikaan. Laskin, että parhaimmillaan oli 11 koiraa täällä. Oli vilskettä. Oli ihanaa!
Tässä yksi kokoonpano ulkona, 6 aussia ja Jake...
Sitten aseteltiin veljeksiä yhteiskuvaan.
Ja hyvin onnistui!
tiistai 27. tammikuuta 2015
tiistai 13. tammikuuta 2015
Tavoitteena nautinnon vuosi!
Niin, vuoden lopussa ja alussa kai usein pohditaan saavutuksia ja asetetaan tavotteita seuraavalle vuodelle. Viime vuodelle en asettanut kummempia tavotteita, en edes miettinyt asiaa. Saavutuksena me löydettiin hetkeksi yhteinen sävel agility-radalla Jaketin kanssa. Se oli kyllä aivan mahtava tunne! En oikein osaa sanoa mistä se tuli, enkä varsinkaan mihin se sitten taas meni :D. No, noustiin kuitenkin 2-luokkaan, kun oli sävel kohdillaan. Sitten se hävisi, kun paranneltiin tassua koko kesä. Paimennuksessa saatiin oikein hyvä viretila kohdilleen. Ehkä tällä on tekemistä myös tuon edellisen kanssa.
Tälle vuodelle nyt vähän ehkä asetan tavotteita, mutta aika vähän.
Jake: saadaan haku kuntoon ja osallistutaan paimennuskokeisiin. Kuitenkin ennen kaikkea nautitaan paimentamisesta ja agilitysta. Nautitaan siitä, että terveenä saa harrastaa. Ja oishan se kiva löytää se yhteinen sävel siellä agilityssäkin taas. Vuoden motto on kuitenkin: sohva-fiiliksellä! Eli ei yhtään ryppy-otsaisuutta mukana.
Jolly: hemmottelua ja nauttimista yhteisistä hetkistä, niitä kun ei taida enää kauhean paljon olla meillä edessä. Paljon saunomista, kahdestaan tehdään asioita - sellaisia ihan pieniä arkisia juttuja. Mutta vain Jolly mukana, se kun nauttii niistä niin kovin.
JJ: tutustutaan, opetellaan tavoille ja harrastamisen aakkosia, tietysti leikin varjolla.
Koko lauma: uudet tulokkaat hupsahtavat hyvin sisään ja löytävät paikkansa.
Pron, Lakin ja Kasin tavoitteet saa sitten isäntä asettaa itse :) Jaa no, kyllä paimennuksen osalta minäkin.
Pro: työtehtävät pienissä tiloissa kuntoon, luotettava työmies tavoitteena.
Kasi: sytyttelyä paimennukseen ja mikäli hyvältä näyttää, niin paimennuksen alkeet
Näillä mennään! Mitään tulostavotteita en aseta, ne saa meikäläisen pinnan aina kiristymään. Se taas ei koskaan tiedä mitään hyvää yhteistyön kannalta. Enkä niistä edes enää välitä. Välitän iloisesta tekemisestä ja terveydestä. Tästä tulkoon nautinnon vuosi!
Tälle vuodelle nyt vähän ehkä asetan tavotteita, mutta aika vähän.
Jake: saadaan haku kuntoon ja osallistutaan paimennuskokeisiin. Kuitenkin ennen kaikkea nautitaan paimentamisesta ja agilitysta. Nautitaan siitä, että terveenä saa harrastaa. Ja oishan se kiva löytää se yhteinen sävel siellä agilityssäkin taas. Vuoden motto on kuitenkin: sohva-fiiliksellä! Eli ei yhtään ryppy-otsaisuutta mukana.
Jolly: hemmottelua ja nauttimista yhteisistä hetkistä, niitä kun ei taida enää kauhean paljon olla meillä edessä. Paljon saunomista, kahdestaan tehdään asioita - sellaisia ihan pieniä arkisia juttuja. Mutta vain Jolly mukana, se kun nauttii niistä niin kovin.
JJ: tutustutaan, opetellaan tavoille ja harrastamisen aakkosia, tietysti leikin varjolla.
Koko lauma: uudet tulokkaat hupsahtavat hyvin sisään ja löytävät paikkansa.
Pron, Lakin ja Kasin tavoitteet saa sitten isäntä asettaa itse :) Jaa no, kyllä paimennuksen osalta minäkin.
Pro: työtehtävät pienissä tiloissa kuntoon, luotettava työmies tavoitteena.
Kasi: sytyttelyä paimennukseen ja mikäli hyvältä näyttää, niin paimennuksen alkeet
Näillä mennään! Mitään tulostavotteita en aseta, ne saa meikäläisen pinnan aina kiristymään. Se taas ei koskaan tiedä mitään hyvää yhteistyön kannalta. Enkä niistä edes enää välitä. Välitän iloisesta tekemisestä ja terveydestä. Tästä tulkoon nautinnon vuosi!
sunnuntai 4. tammikuuta 2015
Vuosi loppui ja toinen alkoi. Tervetuloa 2015!
Uusivuosi tuli ja meni. Tai siis alkoi tietenkin. Uudenvuoden aatto vietettiin Sahalahden perukoilla 9 koiran ja 5 ihmisen voimin. Tällä kertaa en hommannut Jollylle mitään rauhoittavia, kun se viime vuonnakin vain jemmasi ne poskiinsa ja seuraavana aamuna sitten löysin ne syljettynä pitkin lattioita... Eikä kyllä tarvittukaan niitä. Sisälle ei ihmiskorvin kuulunut yhtään mitään. Koirat olivat aivan rauhallisia. En vain päästänyt enää Jollya ulos, kun pauke alkoi. Kasi oli aivan cool, sitä eivät mitkään paukkeet haitanneet millään tavalla. Se ihastui kovasti Tinkaan, joka jaksoi leikkiä sen kanssa vaikka kuinka. Asunnossa pääsi menemään sellaista ympyrää ison leivinuunin ympäri ja Tinka opetti Kasille sitä leikkiä. Hauska oli seurata niiden touhuja. Kasi taisi tuumatakin, että paljon kivempi lauma olisi Tinkan ja Norriksen kanssa :).
Väsynyt juhlija. Kasi simahti lopulta niin, että kantaa täytyi.
Hiljaiseloa harrastusrintamalla ollaan vietetty. Koirat on olleet touhuissa mukana aamusta iltaan. Ulkoilla ne kyllä saavat! Tein yksi päivä tässä metsälenkin koirien kanssa ja Laki-ruona häippäsi taas kesken lenkin. Pysähdyin varmistamaan, että se pysyy porukassa mukana. No siinäpä näin, kun se ihan läheltä lähti kuono maassa kauheata vauhtia säntäämään takajäljelle. Ei reppana huomannut, että oltiin tultu ohi siitä. Koitin taputtaa kovasti ja viheltää, mutta ei tuo enää kuule mitään. Käveltiin sitten pikamarssia takaisin päin suometsään, jossa se viimeksi odotteli meitä. Eipä näkynyt. Pyysin sitten Jollya etsimään ja se tyttö etsi. Lähti sitten tietäväisen näköisenä menemään kotia kohti ja aina välillä vilkuili, että pysyn perässä. Kyllä meinaan hiki virtasi, kun niin lujaa kipitin sen perässä. No siellähän se Laki sitten oli lähellä kotia, kuitenkin metsän puolella vielä. Onneksi se lähtee tutuissa maastoissa vaan kotiin. Mutta nyt joko Laki on kiinni metsässä, tai se jää kotiin jatkossa. Ei enää tällaisia sydämen tykytyksiä kiitos!
Kasin kanssa harjoiteltiin autoon menoa ja sieltä pois tuloa. Tuota ei olla harjoiteltu ja alkaa olla ärsyttävää se autosta pois tulo. Menee muutkin sekaisin, kun Kasi koittaa sieltä heti rynnätä ulos, kun veräjän aukaisee. Oikein hyvin alkoi jo sujumaan harjoittelut. Vielä täytyy treenata koko porukallakin. Täytyy pitää niitä nameja nyt mukana, kun tulee oikea tilanne.
Kasin velipoikakin kävi kylässä. Juku asuu Nokialla, joten ei ole pitkä matka. Pojut telmivät urakalla. Kerran rähähtivät jo vähän niin kuin oikeasti... Saa nähdä kauanko enää pystyvät moista pentuleikkiä tekemään. Päivä oli kovasti kylmä, joten ulkona käytiin aika nopeasti leikkimässä muutamaan otteeseen.
Veljekset kuin ilvekset, Kasi ja Juku
Pakkaspäivänä kaunis maisema avautuu ikkunasta.
Aivan ihana päivä!
Siellä ne kaikki viipottavat... jossain.
Nyt ilmoittauduin vuoden ekoihin kisoihin. Janakkalassa startataan parin viikon päästä, kivaa!
ps. Minulle syntyi joululahja jouluaattona <3 br="">
Väsynyt juhlija. Kasi simahti lopulta niin, että kantaa täytyi.
Hiljaiseloa harrastusrintamalla ollaan vietetty. Koirat on olleet touhuissa mukana aamusta iltaan. Ulkoilla ne kyllä saavat! Tein yksi päivä tässä metsälenkin koirien kanssa ja Laki-ruona häippäsi taas kesken lenkin. Pysähdyin varmistamaan, että se pysyy porukassa mukana. No siinäpä näin, kun se ihan läheltä lähti kuono maassa kauheata vauhtia säntäämään takajäljelle. Ei reppana huomannut, että oltiin tultu ohi siitä. Koitin taputtaa kovasti ja viheltää, mutta ei tuo enää kuule mitään. Käveltiin sitten pikamarssia takaisin päin suometsään, jossa se viimeksi odotteli meitä. Eipä näkynyt. Pyysin sitten Jollya etsimään ja se tyttö etsi. Lähti sitten tietäväisen näköisenä menemään kotia kohti ja aina välillä vilkuili, että pysyn perässä. Kyllä meinaan hiki virtasi, kun niin lujaa kipitin sen perässä. No siellähän se Laki sitten oli lähellä kotia, kuitenkin metsän puolella vielä. Onneksi se lähtee tutuissa maastoissa vaan kotiin. Mutta nyt joko Laki on kiinni metsässä, tai se jää kotiin jatkossa. Ei enää tällaisia sydämen tykytyksiä kiitos!
Kasin kanssa harjoiteltiin autoon menoa ja sieltä pois tuloa. Tuota ei olla harjoiteltu ja alkaa olla ärsyttävää se autosta pois tulo. Menee muutkin sekaisin, kun Kasi koittaa sieltä heti rynnätä ulos, kun veräjän aukaisee. Oikein hyvin alkoi jo sujumaan harjoittelut. Vielä täytyy treenata koko porukallakin. Täytyy pitää niitä nameja nyt mukana, kun tulee oikea tilanne.
Kasin velipoikakin kävi kylässä. Juku asuu Nokialla, joten ei ole pitkä matka. Pojut telmivät urakalla. Kerran rähähtivät jo vähän niin kuin oikeasti... Saa nähdä kauanko enää pystyvät moista pentuleikkiä tekemään. Päivä oli kovasti kylmä, joten ulkona käytiin aika nopeasti leikkimässä muutamaan otteeseen.
Veljekset kuin ilvekset, Kasi ja Juku
Pakkaspäivänä kaunis maisema avautuu ikkunasta.
Aivan ihana päivä!
Siellä ne kaikki viipottavat... jossain.
Nyt ilmoittauduin vuoden ekoihin kisoihin. Janakkalassa startataan parin viikon päästä, kivaa!
ps. Minulle syntyi joululahja jouluaattona <3 br="">
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)