Paimennusta ja tolloilua

No niin. Taas on käyty sekä paimentamassa, että agilityssa. Mukavaa elämää!

Lauantaina meillä oli viimeinen kerta kilpailuihin tähtäävästä paimennuskurssista. Ei me ihan vielä valmiita kuitenkaan olla. Oikeastaan ainoa kisan estävä asia on hakukaaren pituus. Jake ei vielä irtoa hakemaan lampaita tarpeeksi kaukaa. Poispäinajo me kyllä hanskattaisiin, vaikkei sekään toki täydellistä vielä ole. Harjoiteltiin siis molempia. Marika vähän auttoi siinä hakukaaressa, kun Jake kääntyi aina vähän ennen lampaita minua kohti. Marika seisoi siinä kohti, missä Jake kääntyi ja huomautti, jotta jatka vaan. No mutta sehän toimi vallan hyvin! Tuli taas jo kohtuu hyviä irtoamisia. Tehtiin myös poispäinajoa ja kyllä se sieltä tulee, treeniä vaan alle.

Sunnuntaina sitten mentiin Äetsän Koirakerhon kisoihin Sastamalaan. Se oli heidän ekat kisat, jotka järjestivät ja oikein hyvin sujui kaikki! Ihan kuin vanhoja tekijöitä. Kisapaikka oli tosi hyvä ja rento fiilis. Tuomarina oli yksi suosikeistani, Johanna. Enkä taaskaan pettynyt, radat olivat tosi kivoja! Eka rata meni ihan sairaan hyvin. Viimeiselle esteelle asti... Voi rähmän käpylä miten tunaroin jäämällä jumiin yhden matkalla ohitettavan esteen taakse, kun en osannut päättää kummalta puolelta sen ohitan. Mä olin niin NAINEN! Sen vuoksi olin sitten myöhässä viimeiseltä esteeltä ja Jake pyöri kuin väkkärä sen edessä, eikä tietenkään hypännyt sitä. Sitten kun ehdin siihen, Jake oli ajautunut esteen väärälle puolelle ja jotenkin luulin sen hyppäävänkin sen väärinpäin. Sen jälkeen hukkasin koko koiran. Jakea ei näkynyt missään... Eli oli aina selkäni takana siellä, mihin en katsonut. Lähdettiin pois. Jos olisin vielä hyppäyttänyt viimeisen esteen, niin tulos olisi tullut, sillä Jake ei ollut hypännyt sitä väärinpäin. Minä. Olen. Tollo.



Toinen rata oli sitten vähän hurlumheitä, jossa rimat lentelivät. Jake kävi aika kuumana, eikä keskittynyt hyppäämiseen. Tulos siitä tuli, mutta aika karmeaa se oli. Pääasia kuitenkin, että kivaa oli.

Sitten pitikin lähteä kotiin. Olisin viihtynyt noissa kisoissa paljon pidempään, mutta 3-luokka oli ollut jo edellisenä päivänä. Isäntä siellä Pron kanssa oli tekaissut yhden nollankin. Ny ne tarvis enää sen tuplan SM-kisoihin.


kisapaikka oli oikein hieno.


Jake oli rentoa poikaa kisojen jälkeen kotona. Tyytyväinen.

Niin, isäntä on käynyt treenailemassa Jaken ja Pron kanssa aina viikoilla. Meikä vaan kisaa... Pitänee ryhdistäytyä!

Tiistaina suhattiin taas Somerolle ja nyt oli Prokin mukana. Jaken kanssa saatiin ensin tehtäväksi viedä katras portin läpi ja sähkötolpan kautta häkkiin. Tehtiin poispäinajona viennit portin läpi ja sähkötolpan ympäri, lampaat menivät ihan oikein. Matka vaan taittui kovin hitaasti, koska matkalla oli niiiiiin paljon hyvää ruohoa. Aina jäi yksi jälkeen sitä mutustelemaan ja jouduin Jaken lähettämään hakemaan sen. Lampaat liikkuivat aika jähmeästi... Siirryinkin sähkötolpan jälkeen peruskuljetukseen, kun ajattelin sen olevan vähän nopeampaa. No, aika vähän... Jätin katraan ja Jaken vähän matkan päähän aitauksesta ja menin avaamaan portin. Sitten lähetin Jaken kaarelle, se kävi kerran kysymässä mitä, mutta lähti sitten hyvin katraan taakse. Häkitys sujui oikein hyvin. Toisella kerralla tehtiin hakukaaren harjoittelua paritreeninä. Jakelle tuo vasen puoli on vaan vaikea. Siltä puolelta leikkaa aivan liian aikaisin katraan eteen, eikä taakse. Oli pakko mennä puoleen väliin ohjaamaan.


Vuoron odottelua

Pron kanssa koitettiin saada hakukaarella lampaisiin vähän etäisyyttä. Ekalla kerralla Pro oli vähän muissa maailmoissa ja kävi välillä ihan jossain huitsinhapelissa haistelemassa juttuja. Viimeksi se oli niin "inessä" ja teki oikein hyvin!  Toisella kerralla sitten meni jo paljon paremmin ja kun kerran huomautin liiallisesta ryntäyksestä kaarelle mentäessä, se alkoi keskittymäänkin. Lopetin sitten treenin aika monen ihan hyvän hakukaaren ja kuljetuksen jälkeen, ettei ehtinyt kyllästys tulla.

Pro sai paimennuksessa fanin, kun yksi kanssa-paimentaja tykästyi siihen. Aussie-ihminen tietenkin. Hän teki pappa-koirallaan mielenvirkistystreenin. Kyllä se 13 v. aussiekin paimentaa! Voi kun omatkin koirat olisiva noin vireitä tuossa iässä.


Pappa-treenit

Ja loppuun vielä ilo ILO uutinen! Käytiin nimittäin tänään meidän tulevassa paratiisissa tekemässä puita talvea varten. Ja me päästään kuin päästäänkin muuttamaan sinne kesällä, vaikka ei tätä nykyistä kämppää saataisikaan myytyä ennen sitä. Oi onnea!


Tähän tulee agility-kenttä


Puita tehtiin varsin näppärästi ja nopeasti, takana siintää lammaslaitumet.

Ja vielä loppuun tämä ihana sateenkaari, joka näkyi kauniisti pihaltamme. Se on hyvä merkki :)