Omituista miten pää on suorastaa tyhjentynyt viimeisen kahden viikon tapahtumista :-o . En meinaa muistaa mitään mitä on tullut tehtyä! No, onneksi on facebookki ja kalenterit ja semmoiset vähän muistia virkistämään... Silti, perin kummallista! Oonkohan mä tehnyt mitään...
6.8. Viikkotreenit. Päätin, että Jakella keskitytään nyt ihan siihen keppien aloitukseen ja menoon, eikä mihinkään muuhun. Sen lisäksi vaihdettiin isännän kanssa koiria, koska Minna suositteli, että isäntä treenaisi ne kepit Jakella, koska se ei kuumu niin paljon silloin. Vau. Todella hienosti meni ja haki! Puuh... Minä sitten treenasin Pron kanssa jarrutuksia eri kohdissa, se kun taas meinaa hypätä liian pitkällä loikalla jarrusta huolimatta. Ihan kivasti alkoi kääntymään.
5.8. Jolly kävi selän vuoksi seurantakuvissa. Halusin tietää miltä se selkäranka nyt näyttää ja onko spondyloosa kuinka edennyt. Myös lonkat kuvattiin, koska akupunkio-lääkäri sanoi ekalla kerralla siellä käydessä, että aristaa lonkkia. No, kuvien mukaan lonkat olivat kuin nuorella tytöllä :) Lääkärin mukaan yhä lähtisivät samalla arvostelulla Kennelliittoon, eli B:nä. Selkään oli tullut luupiikkejä lisää. Onneksi kuitenkin tuonne rintarangan alueelle, joka ei siis liiku (ainakaan sillain paljon). Niitä taisi olla kolmessa tai neljässä nikamassa. Noiden lisäksi lannerangassa oli edelleen yksi, joka aiheuttanee sen Jollyn välillä kankean ylösnousun makuulta. Akupunktio on muuten auttanut siihen oikein hyvin! Huomattavasti notkeampi tyttönen :). Ei siis mikään katastrofi tuo selkä, huh huh! Täytyy vielä jossain vaiheessa käydä viemässä sinne cd-levyt, että saan kopiot itselleni kuvista.
4.8. Takkujen valmennusryhmässä. Aurinko paahtoi taas täydeltä terältä - huhhuh! Rata oli myös pitkä ja hikinen :) No, siitä sitten parhaita paloja ajattelin mennä. Kepit Marko oli laittanut siihen moneen, moneen kertaan mentäväksi ja sillain niin kuin ei mitenkään kauhean helposti... No, kuten arvasin, niin keppejähän me jäätiin tankkaamaan. Se eka väli ei vaan kerta kaikkiaan löytynyt, ellen ihan avustanut. Muita osioita saatiin jotenkuten sitten mentyä. Takaaleikkaustakin piti taas pariin otteeseen treenata, kun ei tuo meinannut taas sinne hypylle irrota ollenkaan. Kai me hyviäkin jotain pätkiä ehkä saatiin, mutta itsellä on nyt niin turhautunut olo, että ei oikein tunnu hyvältä. Mutta ilon aiheena olikin hieno uusi ominaisuus puhelimessa, jolla saa aivan makeita kuvia otettua!
3.8. Pitkästä aikaa agility-kisoissa Orivedellä. Olipas kivat kisat! Sää oli todella helteinen ja meikäläinen oli taas ihan punanahka hetken päästä. Jaken kanssa eka startti oli oikke, oikke hiano. Töpeksi itse yhden riman verran, kun muutin suunnitelmaani kesken radan, koska kuvittelin, että ehdin tekemään jotain muuta, kuin mitä aioin... No, en sitten ehtinytkään :) Seurauksena rima alas, koska tötötin siinä hyppylinjalla, mihin Jaken piti laskeutua... Plöh ja pläh. Toka rata ei mennytkään sitten ihan niin hyvin. Jake tuli nimittäin ekan esteen ohi. Kävelin takaisin lähtöön Jaken kanssa ja mietin, että otanko hylyn ja laitan sen uudelleen lähtöön. Ihihi, en malttantu tietenkään, vaan otin lentävän lähdön. No meno oli sitten juuri sen mukaista. Rimat lentelivät, jokunen kieltä, keppien aloitus jne, jne... Ja silti me saatiin tulos! Öh... sen nähdessäni vähän kadutti, etten ottanut sitä hylkyä. Isäntä meni sitten Pron kanssa ja muuten hyvin menikin! Sieltähän tuli hieno 0-tulos ja agility-serti - vautsi vau!!!
Tässä Jaken eka rata.
2.8. Luulisin, että se oli tämä päivä... kun kävin tekemässä vanhuksille esineruudut. Voi sitä intoa ja riemua! Lakikin veti ruudun aloituspaikalla niin, kuin ei ole ikinä vetänyt. Huhuh! Eka Lakille 4 lelua ruutuun (se kun on ihan pro tässä lajissa). Toi 3 ja sitä neljättä kyllä kävi nostamassa kaksikin kertaa, mutta ei tuonut... Todella säntillisesti pysyi ruudussa. No, sitten Jollylle 3 esinettä ruutuun. Eka löytyikin ihan heti, mutta sitten alkoi päämäärätön haeskelu. Ruutu olikin muuten tässä vaiheessa kasvanut muka aika isoksi :D Eli harhaili kyllä ihan siellä täällä ja tuolla... Kerran sen kutsuin takaisin, kun lähti selkäni taakse etsimään. No, löytyi lopulta toinen esine. Kolmaskin löytyi, kun vaihdoin lähetyspaikkaa ruudun sivulla. Positiivista oli se, miten sinnikkäästi Jolly kuitenkin sitä etsintää suoritti. Se kun saattaa heittää rukkaset ihan naulaan, jos ei ala löytymään. Nyt kyllä jaksoi ja jaksoi ja jaksoi. Sitten Lakille 2 esinettä ruutuun ja se olikin sitten ihan pikaruutu :) Löysi molemmat varmaan alta kahden minuutin. Sitten, koska tämä on vain korien hauskuutus ja mielenvirkistystouhu, laitoin 4 esinettä ja hain molemmat etsimään samaan aikaan niitä. Ne molemmat kyllä vähän katselivat siihen malliin, että hiivattiako tuo toinen tässä tekee. Lähtivät kuitenkin etsimään. Jolly tosin meinasi jossain vaiheessa, että istunpa tässä ja odotan, että Laki löytää ja sitten varastan sen siltä. Mutta lähtihän tuo sitten etsimäänkin. Laki löys 3 ja Jolly yhden.
1.8. Pidimme epikset ja pakko mainita, että olin ekaa kertaa ikinä tuomarin hommissa siinä. Oli oikein hyvä kokemus! Sääntöjä toki kertasin ennen epiksiä, että mistä niitä virheitä tulikaan ja mitä virheitä. Kun sitten, kun niitä pitäisi tuomita, niin ei sitä jokaista eri mahdollisuutta meinaa muistaakaan! No, joitakin missejä toki tein ja huomasin, että eipä se nyt ihan niin helppoa olekaan aina arvioida tilannetta. Huomasin myös, että mitä löysempi on, sitä vaikeampaa on tuomita tasapuolisesti. Halusin siis olla hyvin löysä kieltojen suhteen putkiluokassa. Sitten tiukensin linjaa ja homma helpottui huomattavasti! Jep, oikein opettavainen ja kiva kokemus! Oli myös kiva suunnitella radat.
28.7. Ihana veljentyttöni pääsi ripille. Juhlanhumua.
26.7. Takkujen Simon ala-jaosto, Siat ry , (eli Minna) tuli kouluttamaan meitä :) Jee! Makeeta! Paikalle oli tullut unkarilaisia vieraitakin kurkkimaan minkälaisissa puittessa ja miten täällä Suomessa agilitya treenataan. No, ehkä pientä ihmetystä saattoi aiheuttaa, kun Minna ensi töikseen puki meille jätesäkit päälle ja sitten ohjaamaan radan pätkää :D. Tarkoituksena oli siis kädetön ohjaus ja kyllähän se sai keskittymään huomattavasti paremmin a) koiraan b) kunnolla linjojen näyttämiseen c) ajoitukseen. Aateltiin, että jospa kisoissakin koittaisi :). Sitten onneksi saatiin ottaa säkit pois päältä, oli nimittäin todella hellepäivä taas ja se jätesäkki noin niinkuin vähän ehkä hiosti... Jaken kanssa jäätiin tankkamaan keppien aloitusta, joka ei nyt sitten niin millään meinannut onnistua. Ei siis millään. Minua turhautta, Jakea turhautti, Minnaa turhauttii ja varmaan kaikkia muitakin ryhmäläisiä turhautti. No, jätetttiin se sitten rauhaan ja siirryttiin muualle radalle. Ne pätkät menikin oikein hyvin. Vähän balsamia haavoille! Kiva oli treenata ja taas on ikävämpi Minnaa...
6.8. Viikkotreenit. Päätin, että Jakella keskitytään nyt ihan siihen keppien aloitukseen ja menoon, eikä mihinkään muuhun. Sen lisäksi vaihdettiin isännän kanssa koiria, koska Minna suositteli, että isäntä treenaisi ne kepit Jakella, koska se ei kuumu niin paljon silloin. Vau. Todella hienosti meni ja haki! Puuh... Minä sitten treenasin Pron kanssa jarrutuksia eri kohdissa, se kun taas meinaa hypätä liian pitkällä loikalla jarrusta huolimatta. Ihan kivasti alkoi kääntymään.
Meistä on moneksi
5.8. Jolly kävi selän vuoksi seurantakuvissa. Halusin tietää miltä se selkäranka nyt näyttää ja onko spondyloosa kuinka edennyt. Myös lonkat kuvattiin, koska akupunkio-lääkäri sanoi ekalla kerralla siellä käydessä, että aristaa lonkkia. No, kuvien mukaan lonkat olivat kuin nuorella tytöllä :) Lääkärin mukaan yhä lähtisivät samalla arvostelulla Kennelliittoon, eli B:nä. Selkään oli tullut luupiikkejä lisää. Onneksi kuitenkin tuonne rintarangan alueelle, joka ei siis liiku (ainakaan sillain paljon). Niitä taisi olla kolmessa tai neljässä nikamassa. Noiden lisäksi lannerangassa oli edelleen yksi, joka aiheuttanee sen Jollyn välillä kankean ylösnousun makuulta. Akupunktio on muuten auttanut siihen oikein hyvin! Huomattavasti notkeampi tyttönen :). Ei siis mikään katastrofi tuo selkä, huh huh! Täytyy vielä jossain vaiheessa käydä viemässä sinne cd-levyt, että saan kopiot itselleni kuvista.
4.8. Takkujen valmennusryhmässä. Aurinko paahtoi taas täydeltä terältä - huhhuh! Rata oli myös pitkä ja hikinen :) No, siitä sitten parhaita paloja ajattelin mennä. Kepit Marko oli laittanut siihen moneen, moneen kertaan mentäväksi ja sillain niin kuin ei mitenkään kauhean helposti... No, kuten arvasin, niin keppejähän me jäätiin tankkaamaan. Se eka väli ei vaan kerta kaikkiaan löytynyt, ellen ihan avustanut. Muita osioita saatiin jotenkuten sitten mentyä. Takaaleikkaustakin piti taas pariin otteeseen treenata, kun ei tuo meinannut taas sinne hypylle irrota ollenkaan. Kai me hyviäkin jotain pätkiä ehkä saatiin, mutta itsellä on nyt niin turhautunut olo, että ei oikein tunnu hyvältä. Mutta ilon aiheena olikin hieno uusi ominaisuus puhelimessa, jolla saa aivan makeita kuvia otettua!
3.8. Pitkästä aikaa agility-kisoissa Orivedellä. Olipas kivat kisat! Sää oli todella helteinen ja meikäläinen oli taas ihan punanahka hetken päästä. Jaken kanssa eka startti oli oikke, oikke hiano. Töpeksi itse yhden riman verran, kun muutin suunnitelmaani kesken radan, koska kuvittelin, että ehdin tekemään jotain muuta, kuin mitä aioin... No, en sitten ehtinytkään :) Seurauksena rima alas, koska tötötin siinä hyppylinjalla, mihin Jaken piti laskeutua... Plöh ja pläh. Toka rata ei mennytkään sitten ihan niin hyvin. Jake tuli nimittäin ekan esteen ohi. Kävelin takaisin lähtöön Jaken kanssa ja mietin, että otanko hylyn ja laitan sen uudelleen lähtöön. Ihihi, en malttantu tietenkään, vaan otin lentävän lähdön. No meno oli sitten juuri sen mukaista. Rimat lentelivät, jokunen kieltä, keppien aloitus jne, jne... Ja silti me saatiin tulos! Öh... sen nähdessäni vähän kadutti, etten ottanut sitä hylkyä. Isäntä meni sitten Pron kanssa ja muuten hyvin menikin! Sieltähän tuli hieno 0-tulos ja agility-serti - vautsi vau!!!
Tässä Jaken eka rata.
2.8. Luulisin, että se oli tämä päivä... kun kävin tekemässä vanhuksille esineruudut. Voi sitä intoa ja riemua! Lakikin veti ruudun aloituspaikalla niin, kuin ei ole ikinä vetänyt. Huhuh! Eka Lakille 4 lelua ruutuun (se kun on ihan pro tässä lajissa). Toi 3 ja sitä neljättä kyllä kävi nostamassa kaksikin kertaa, mutta ei tuonut... Todella säntillisesti pysyi ruudussa. No, sitten Jollylle 3 esinettä ruutuun. Eka löytyikin ihan heti, mutta sitten alkoi päämäärätön haeskelu. Ruutu olikin muuten tässä vaiheessa kasvanut muka aika isoksi :D Eli harhaili kyllä ihan siellä täällä ja tuolla... Kerran sen kutsuin takaisin, kun lähti selkäni taakse etsimään. No, löytyi lopulta toinen esine. Kolmaskin löytyi, kun vaihdoin lähetyspaikkaa ruudun sivulla. Positiivista oli se, miten sinnikkäästi Jolly kuitenkin sitä etsintää suoritti. Se kun saattaa heittää rukkaset ihan naulaan, jos ei ala löytymään. Nyt kyllä jaksoi ja jaksoi ja jaksoi. Sitten Lakille 2 esinettä ruutuun ja se olikin sitten ihan pikaruutu :) Löysi molemmat varmaan alta kahden minuutin. Sitten, koska tämä on vain korien hauskuutus ja mielenvirkistystouhu, laitoin 4 esinettä ja hain molemmat etsimään samaan aikaan niitä. Ne molemmat kyllä vähän katselivat siihen malliin, että hiivattiako tuo toinen tässä tekee. Lähtivät kuitenkin etsimään. Jolly tosin meinasi jossain vaiheessa, että istunpa tässä ja odotan, että Laki löytää ja sitten varastan sen siltä. Mutta lähtihän tuo sitten etsimäänkin. Laki löys 3 ja Jolly yhden.
1.8. Pidimme epikset ja pakko mainita, että olin ekaa kertaa ikinä tuomarin hommissa siinä. Oli oikein hyvä kokemus! Sääntöjä toki kertasin ennen epiksiä, että mistä niitä virheitä tulikaan ja mitä virheitä. Kun sitten, kun niitä pitäisi tuomita, niin ei sitä jokaista eri mahdollisuutta meinaa muistaakaan! No, joitakin missejä toki tein ja huomasin, että eipä se nyt ihan niin helppoa olekaan aina arvioida tilannetta. Huomasin myös, että mitä löysempi on, sitä vaikeampaa on tuomita tasapuolisesti. Halusin siis olla hyvin löysä kieltojen suhteen putkiluokassa. Sitten tiukensin linjaa ja homma helpottui huomattavasti! Jep, oikein opettavainen ja kiva kokemus! Oli myös kiva suunnitella radat.
28.7. Ihana veljentyttöni pääsi ripille. Juhlanhumua.
26.7. Takkujen Simon ala-jaosto, Siat ry , (eli Minna) tuli kouluttamaan meitä :) Jee! Makeeta! Paikalle oli tullut unkarilaisia vieraitakin kurkkimaan minkälaisissa puittessa ja miten täällä Suomessa agilitya treenataan. No, ehkä pientä ihmetystä saattoi aiheuttaa, kun Minna ensi töikseen puki meille jätesäkit päälle ja sitten ohjaamaan radan pätkää :D. Tarkoituksena oli siis kädetön ohjaus ja kyllähän se sai keskittymään huomattavasti paremmin a) koiraan b) kunnolla linjojen näyttämiseen c) ajoitukseen. Aateltiin, että jospa kisoissakin koittaisi :). Sitten onneksi saatiin ottaa säkit pois päältä, oli nimittäin todella hellepäivä taas ja se jätesäkki noin niinkuin vähän ehkä hiosti... Jaken kanssa jäätiin tankkamaan keppien aloitusta, joka ei nyt sitten niin millään meinannut onnistua. Ei siis millään. Minua turhautta, Jakea turhautti, Minnaa turhauttii ja varmaan kaikkia muitakin ryhmäläisiä turhautti. No, jätetttiin se sitten rauhaan ja siirryttiin muualle radalle. Ne pätkät menikin oikein hyvin. Vähän balsamia haavoille! Kiva oli treenata ja taas on ikävämpi Minnaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti