20.10. Pienenä matkan peruuntumislohdutuksena menin koirien kanssa metsään ja tein niille esineruudut. Isäntä lähti Pron kanssa Jänesniemen koulutukseen, jonne minunkin alunperin piti mennä. Mutta siis matkan vuoksi jouduin sen paikan myymään eteenpäin. Onneksi Katilla ja Tujulla oli ollut oikein hyvät treenit sen sijaan :)
Mutta siis, esineruutu. Laki teki sen tuttuun tyyliinsä ja nosti neljästä esineestä kolme ennen kuin kyllästyi. Tajusin sen hakiessa ekaa esinettä, että ei helkkari! Tää koira toimii namipalkalla tässä asiassa, eikä tietenkään yhtään namia mukana... Onneksi lelupussissa oli puruluu, joten iskin sen Lakin suuhun palkaksi, kun esine tuli :D. Oli se ehkä vähän hämmentynyt. No, seuraavat pari esinettä samalla tyylillä, mutta sitten into lopahti. Itse asiassa se kyllä löysi sen neljännenkin esineen, mutta ei tuonut. Haistoi vain.
Sitten Jolly kehiin. Jollylle oli kolme esinettä piilotettu ruutuun. Oikein iloisella tarmolla tyttö lähti niitä hakemaan ja kaikki sieltä toikin. Siinä etsiessä vaan se ruutu vähän niin kuin laajenee :) Etsintäalue on aikas laaja... kaikki tosiaan kuitenkin löytyi ja kaikki tuotiin hyvin.
Jake kehiin. Tämä oli itseasiassa eka kerta, kun Jaken kanssa tällain oikeasti teen esineruutua. Ihan pienenä pentuna jotain hyvin pientä, mistä se ei tajunnut mitään vielä silloin. Sitten Juhannuksena kannuksessa ihan pientä. Nyt kuitenkin rohkeasti vein kolme esinettä ruutuun tosin niin, että Jake näki kun vein ne. Sitten vaan poju irti ja etsimään. Ja VAU! Sehän haki kuin vanha tekijä! Vähän kuumui siinä lelun luovutuksen yhteydessä, mutta lähti sitten hakemaan taas uutta esinettä ja ihan nenä maassa haisteli! Tuotahan se ei meinaa jäljelläkään tehdä, kun ilmahajulla haluaisi vaan mennä eteenpäin. Kaikki kolme toi kuin ei mitään. On se poika!
19.10. No niin, meikäläisen piti lähteä työreissulle Kiinaan ja Usaan. Mutta lentokentällä sainkin sitten niin kovan allergiakohtauksen ruokailun jälkeen, etten uskaltanut jäädä koneeseen. Ehdin siis jo mennä sisään, mutta boardauksen loputtua halusin pois... Ovet oli siis jo laitettu kiinni, mutta ei onneksi vielä mitään muuta. Ei kun ovet auki ja ulos. Sain sitten vähän lääkitystä ambulanssi-miehiltä ja isäntä tuli hopealla ratsulla meikäläisen pelastamaan kotiin :)
15.10. Nyt kunnostauduin ja menin treeneihin. Ja kylläpä ne olivatkin ihan älyttömän hauskat treenit! Mira ja Nappis tulivat myös meidän kanssa treenimään ja mehän innostuttiin vaihtelemaan koiria ihan ristiin. Pääsin menemään Jaken lisäksi Ainolla, Norriksella ja Prolla. Ihan huippua! Jaketti pääsi Nappiksen ja Miran ohjattavaksi. Oli tosi kiva nähdä sen menoa muiden kanssa. Isäntä oli tekaissut radan meille ja siinä oli hyvin ärsyttävä ja turhauttava A-putki erottelu. Pitää siis treenata sitä taas...
Jake treenien jälkeen
13.10. Lisää uutisia Markon onnettomuudesta tuli heti seuraavana päivänä ja kyllä oli miehellä suojelusenkelit matkassa kyllä! Ulosajon vakavuuteen nähden pienillä vammoilla selvisi. Agility-väki kunnostatutui todella laajasti uutisen kuultuaan ja korvaavat kouluttajat löytyivät apuun. Järjestimme agility-epikset myös tukea antaaksemme. Kisat oli oikein lämminhenkiset. Meidän piti isännän kanssa kisata ristiin Jaken ja Pron kanssa, mutta oli toimistossa töissä ja niin hektisessä tilassa, etten mä mitään kisata kyennyt. Isäntä meni sitten rundin molemmilla.
Tässä tapahtuneesta kirjoitettu kuvaus lainattuna OneMind Dogs - FB-ryhmästä:
"
Agility connects people and Facebook creates power!
Last week (9th October 2013) we received sad news informing that Marko, one of the nicest and most energetic agility coach & handler in Finland, had been involved in a serious car accident and was in hospital at the intensive care unit.
Marko and his family have a dog school, several dogs of their own and in addition they have horses, cats, chicken etc to take care of. Their friends all around Finland understood immediately that the situation was serious and his family needs support; both in practice and also financially.
In only 24 hours his friends gathered over 50 agility trainers and coaches (even from distance of 300km!) to volunteer teaching in training classes, which Marko was not able to teach for the next weeks. Due to this massive and immediate volunteering action, they did not need to cancel any of the classes at their dog school!
In addition: friends of Marko organized last Sunday an unofficial agility competition only within 4 days after the accident! The competition had about 250 attenders and plenty of prizes donated by companies.
We all believe in that all the positive attitude and kindness that Marko has shared over the years has created so much positive energy around him that this all was possible.
The last news, though the best!
We received great news from the hospital stating that Marko has recovered from the seriously hazardous car crash with no major injures and he is now been able to arrive home to his family!
All this was possible due to the power of agility community and Facebook!
We wish all the best for Marko and his family! We wish to see Marko back in agility as soon as possible!
Epis-tunnelmaa
12.10. Käytiin risusavotassa Pron kasvattajien luona. Sinne tulee ensi kesänä lampaita, joten metsää on hakattu laitumen tieltä pois. Sitä sitten raivattiin porukalla. Mukavaa oli! Ja ihana taivas takasin ajellessa.
Tähän se lammasaitaus sitten laitetaan
Väsyneet kanssa-talkoolaiset :)
Kerrassaan upea taivas takaisin ajellessa.
8.10. No nyt sitten kipaisin Frendtex-kutsuille ja lähetin taas isännän treeneihin myös Jaketin kanssa. (Hyi mua, tästähän tulee tapa!). Kotiuduttuani olikin aikamoisia uutisia. Jollyn kasvattaja-setä oli joutunut auto-onnettomuuteen, eikä tiedetty muuta, kuin että vakavaa on. Kyllä oli sydän syrjällään, kun odotettiin lisää uutisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti