tiistai 27. tammikuuta 2015

Hölkkä-agilitya ja pennun tuoksua

No nih. Ny on kisattu taas. Kisavuosi pyöräytettiin käyntiin Janakkalassa, jossa oli 3 starttia. Kauhean mukavaa oli taas kisata, vaikka tulosjuhlaa saa odottaa taas. Eka rata oli paras ja siltä tuloksena 10 virhettä. Mutta se Jaketin naama radan jälkeen, se loistaa kuin Naantalin aurinko. Ihan sama miten ne radat menee, tuo on paras palkinto minulle! Erikseen mainittava, että ko. kisojen puffaan oli leiponut joku taitava leipuri herkkuja ja kyllä söin! Harmi vaan, ettei kukaan Jankkilainen, keltä kysyin, tiennyt kuka se oli. Olisin nimittäin ihan reseptin halunnut.

Pro kisasi seuraavana päivänä isännän kanssa Janakkalassa. Meikä juoksi heti ensimmäisenä puffettiin katsomaan vieläkö olisi herkkuja jäljellä ja olihan niitä - nam! Isäntä teki aivan todella hyvät radat Pron kanssa! Kaikkiin mahtui 1 pieni juttu ja tulokset olivat 5, 5 ja hyl. Mutta oli hienoa menoa, kertakaikkiaan. Tarvii taas päästä isännän oppiin Jaken kanssa.

Sitten viime viikonloppuna kisattiin SDP-hallilla Lempäälässä. Siellä oli 2 starttia, joka tuntui kyllä oikein hyvältä määrältä. Maijan kanssa tsempattiin itseämme ja toisiamme ennen radan alkua, että muistetaan sitten liikkua ja juosta lujaa ryhdikkäästi selkä suorana. Muistin sen vielä lähtöviivalla ja sitten unohdin koko homman... Eka rata olikin minun osaltani pelkotilasta toiseen siirtymistä, joka esti liikkumisen lähes kokonaan. Tai siis että siellä oli kaksi kertaa sellainen putkesta ulostulo, joka sylkäisee koiran suoraan jalkoihin, jos ei ole ehtinyt kunnolla ohi siitä. Molemmissa kohdissa minulle tuli epäusko, että en varmasti ehdi ja Jaketti juoksee jalkoihin ja käy huonosti. Siispä pysähdyin odottamaan, että se ensin tulee putkesta ulos ja jatkoin sitten vasta matkaa... Molemmilla kerroilla olisin kyllä ehtinyt, jos olisin vaan LIIKKUNUT.

Tokalla radalla ei ollut samanlaisia pelkotiloja, mutta liikuin silti kuin täi tervassa. Hölkkäsin siinä kaikessa rauhassa, kunnes viimeisellä loppusuoralla kuulin Maijan huudon radan reunalta: LIIKU! Ai niin! Ja sitten vasta muistin juosta... Eli semmoiset viimeiset 4 estettä muistin juosta. Tämä on nyt ehdottomasti seuraavien kisojen teema: liikkuminen. Miten se nyt muka voi olla niin vaikeata?! Maija tempaisi tältä radalta Riimin kanssa nollan! Aivan mahtavaa!

Oikein mukava oli kuitenkin taas kisata. Kyllä taidan jatkossakin ilmota vain 2 radalle, vaikka olisikin enemmän tarjolla. Se tuntuu niin sopivalta määrältä meille.

No sitten pari pentujuttua! Ensinnäkin kävin katsomassa pentusia ja JJ on yksi niistä, en vaan vielä tiedä kuka. Pennut olivat 4 viikkoisia taaperoita ja vähän kävivät leluunkin jo kiinni. Aika valloittavia tapauksia olivat. Ja Lee-äiti, se on aivan ihana! Muutama kuva pennuista, en kyllä juuri koskaan saa pentukuvia onnistumaan...











Sitten se toinen pentujuttu, eli meillä oli pienimuotoiset pentutreffit täällä ranchilla, kun Kasin 2 veljeä tulivat kylään. Mahtis ja Juku nimittäin. Koiria oli muutenkin aika paljon, kun pari muutakin vierasta tulivat käymään samaan aikaan. Laskin, että parhaimmillaan oli 11 koiraa täällä. Oli vilskettä. Oli ihanaa!


Tässä yksi kokoonpano ulkona, 6 aussia ja Jake...


 Sitten aseteltiin veljeksiä yhteiskuvaan.


Ja hyvin onnistui!

Ei kommentteja: