lauantai 4. maaliskuuta 2017

Mystin eka hoitopäivä

Moi äippä ja iskä!

Terkut täältä hoitopaikasta. Mulla on ollut kiva päivä!

No se alkoi kyllä vähän tyhmästi, kun toi hoitosetä lähti johonkin agility-talkoisiin ja aamuruoan ja ulkoilutuksen jälkeen laittoi mut tonne makkariin luun kanssa omaan pesään odottaan. Mut onneks sit ihan pian tuli hoitotäti kotiin ja mä pääsin heti taas ulos! Siellä oli Jake, 8 ja Tex mun kaa. Tai oli siellä välillä JJ, Jolly ja Lakikin.

Me tehtiin siinä porukalla lampola hommia. Tai siis toi Jake pääsi sinne karsinaan asti ja me muut kateltiin aidan takaa. Mä kattelin aika pitkään sitä touhua, kun se oli niin mielenkiintoisen näköistä. No mut ne teki niin kauan siellä hommia, että mun piti kyllä välillä käydä tekeen muutakin. Mä kävin tutkiin sitä pihaa, kun se on niin iso ja siellä on kaikkee kivaa. Löysin peuransarven, luun, puukalikoita, käpyjä, risuja, kengän ja kaikkee muutakin kivaa!

No sit kun ne lampola hommat oli vihdoin tehty, niin me päästiin pellolle juokseen ja lenkille. Mä juoksin ihan hullun lujaa ja melkein pysyin Texin rinnalla. Se oli kanssa kauhean hauskaa, kun hoitotäti vähän väliä huusi syömään nameja - kuvitelkaa! Me mentiin porukalla kilpaa sen luo ja mä voitin melkein aina.





Sit kun me tultiin sieltä lenkiltä, niin hoitotäti laittoi mut sinne omaan pesään ja sanoi, että pitäisi nukkumaan käydä ja antoi purutikun mukaan. Mä en kyllä oo tästä ihan samaa mieltä. Miks pitää nukkua välillä, kun olis kaikkee kivaa koko ajan tehtävänä? Voisitteks te vähän jutella ton hoitotädin kanssa tästä. No siis kyllähän mä sit nukahdin, kun oikeestaan väsytti jo kamalasti.

Sit kun mä heräsin, niin hoitotäti päästi mut heti pesästä pois ja mentiin taas ulos. Mä olin nyt Jollyn, Lakin, JJ:n ja Texin kanssa. Me mentiin tekeen risusavottaa. Mä en kyllä eka oikein tiennyt, että mitä se touhu on ja menin vähän sieltä kauempaa kattoon. Mut sit mä huomasin, että sehän on tosi kivaa! Siinä oli mm. noita käpyjä paljon ja niillä on ihan mahtavaa leikkiä.


Sit mä aloin osallistumaan hoitotädin hommiin kanssa. Osasin kuulemma tosi terhakkaasti kiskoa niitä havuja. Mä yritin viedä niitä omaan pinoon, mutta toi hoitotäti on sen verta vahva täti, että kyl se aina sai sen havun itselleen sen omaan pinoon. Kyllä mä joskus vielä voitan siinä!


No se risusavotta on kyl sit tylsää pidemmän päälle. Sanoin jo hoitotädille, että tehään jotain muuta. Ei noi kaveritkaan osallistunu siihen enää yhtään. Ne on kuulemma joutunu tekeen sitä niin paljon, ettei nappaa yhtään. Onneks se hoitotäti totteli ja sanoi, että onkin jo ruoka-aika -JES!

Mut siis voitteko kuvitella miten huolimaton toi hoitotäti on sen ruoka-asian kanssa!? Se meni sisälle laittaan sitä sapuskaa ja mä vähän ihmettelinkin, että miks mun piti jäädä pihalle odottaan. No siis sit se tuli ja meni hukkaamaan mun päivällisen metsään! Kyllä! Mun päivällinen hukkui metsään. Tästäkin voisitte kyllä jutella ton hoitotädin kanssa. Mä olin ihan järkyttynyt asiasta.

No mä sit päätin auttaa hoitotätiä ja otin mun nenän käyttöön. Onneks sitä ruokaa alkoi löytymään! Mutta kaiken hyvän lisäks se mun päivällinen olikin pilkottu moneen osaan. Enkä mä osaa laskea vasta kun kahteen, niin se kolmas purkki oli vähän vaikee löytää. No löysin mä sit senkin - huh!




Vähän mua kyl huolettaa miten ton illallisen kanssa käy, sillon on pimeetä kuitenkin jo! Onneks hoitosetä tuntuu olevan parempi tässä ruoka-asiassa. Toivottavasti se tulee kotiin ennen illallisaikaa.

Sit se hoitotäti oli niinkin huoleton, että ruoan lisäks se hukkas leluja sinne metsään. Se on kyllä vähän ehkä tohelo. Ja ainakin avun tarpeessa! No mä en siinä sit auttanut, vaan JJ ja Tex meni sit ettiin ne lelut sille. Nekin oli kyllä kanssa vähän huolissaan, että mikä sille emännälle on oikeen tullut. Ei oo kuulemma ennen tollain leluja sinne mennyt hukkaan. Tai no JJ muisteli, että on saattanut pari kertaa olla samanlainen kohtaus aiemminkin. Ehkä se menee pian ohi.

No sit me tultiin sisään ja mä olin kyllä niin ollut huolissaan tosta asiasta, että pisti ihan väsyttään. Nyt mä en ehtinyt edes pesään asti, vaan nukahdin tähän sohvalle.


Mut on täällä kivaa kuiteskin, että ei tarvii olla huolissaan musta, kyllä mä pärjään!

T. Mysti

keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

Emännän pitäisi oppia tasapaino!

Mahtava kesä on ollut! Kelien puolesta oikein mainio ja lampaat takapihalla - viuh paimentamaan!

Agilitykenttäkin alkaa tuolla pikkuhiljaa ehkä näyttämään joltain. On siinä vielä tehtävää, kun vasta salaojaputket on paikoillaan. Pintahiekka puuttuu vielä täysin. Mutta sitten, oi onnea! Saa nähdä mitä kaikkea siellä tuleekaan treenattua... Tokoa en kyllä edelleenkään jaksa... Sitä tokohkoa kyllä voi tehdä. Eli sinnepäin-tokoa :)

Tänä kesänä on monta asiaa loksahdellut meikäläisen päänupissa paikoilleen paimennuksen suhteen, tai ainakin ajatukset menneet oikeaan suuntaan kaiketi. Siihen on tullut jotenkin järkeä ja syvyyttä ja ymmärrystä. Tietyllä tavalla sen myötä myös epätoivoa, kun alkanut päästä hajulle siitä kaikesta, mitä vielä onkaan opittavana! Nyt kuitenkin katselen paimennusta jo aivan eri silmällä, kuin aiemmin. Se on jo hyvä lähtökohta.

Jake valitettavasti ei nyt ihan tässäkään lajissa/työssä se maailman helpoin ole, varsinkaan meikäläisen kanssa. Meillä se suhde on niin lällykkä, koska minä olen niin lällykkä :) Jakella ei myös ihan kaikkia työkaluja siellä paimennuspakissa ole, mutta minun kanssani käyttää olemassa oleviakin vähän sinne päin - innokkaasti toki. Ihastuksissaan ja onnessaan se on, kun paimentamaan mennään, ei siinä mitään. Asenne vain on vähän vääränlainen. Mutta näin se on Jaketin kanssa, ei me silti luovuteta. Ymmärrän sitä nyt vain niin paljon paremmin. Syitä ja seurauksia. Lisäksi olen aina ollut sitä mieltä, että vaikeat koirat/asiat opettavat noin miljoona kertaa enemmän, kuin helpot. Tämän opetti Jimmy aikoinaan olemalla kohtuullisen  epähelppo koiranpentu :).

Pro sen sijaan on yllättänyt meikäläisen jo monesti paimennuksessa positiivisesti. Jotekin minulla menee helposti hermo sen kanssa monessa paikassa arkielämässä sen sähläyksen kanssa. Tuolla paimennellessa se sitten onkin toiminut äärettömän hyvin ja asenteella! Hyvin rauhallinen lampaiden kanssa - häh?! Mielenkiintoista, saa nähdä mihin tämä kehittyykään... Voi olla, että kohta valitsenkin Pron oikeisiin työtilanteisin Jaken sijasta.

Kasin kanssa on siirrytty myös tuolta pyöröaitauksesta pois vähän isompiin ympyröihin. Kasi on myös lampaiden kanssa järkevä ja rauhallinen. Mikä näitä ausseja vaivaa?! Arkielämässä ovat melkoisia sähliä, mutta kun oikea työ tulee, niin järkevöityvät. Olen mykistynyt ja positiivisesti suorastaan haltioitunut. No, alkutaipaleellahan Kasin kanssa toki ollaan. Se on vielä kovin pehmeä minua kohtaan ja sitä pitää ohjata lampailla pehmeällä kädellä. Varovasti ja pikkuhiljaa edetään.

JJ on ollut vasta oikeasti vain muutaman kerran lampailla, ehkä 4 tai 5. Se on innostunut niistä, mutta viime kerralla oli kyllä hyvin paljon ihan vaan rehellistä jahtaamista pelissä. En kuitenkaan voi vielä puuttua siihen kuin hyvn pehmeästi, koska JJ:kin on hyvin herkkä minulle. Eli se saa nyt kasvaa. En halua huonoja kokemuksia sille, enkä lampaille tässä vaiheessa. JJ:tä olen muuten varjellut samalta kohtalolta, kuin Jaketilla on. JJ ei ole minun sohva-kainalois-pallukka-söpöläinen. Sen kanssa tehdään, siltä vaaditaan ja toki myös vähän paijataan, mutta se ylenpalttinen lällyttäminen on jätetty nyt Jakelle ja Jollylle. Tämä on minulle niin vaikeaa! JJ:kin on niin söpö! Löytäisipä tähän nyt tasapainon, niin voisi lällytelläkin rauhassa :).

Tänään treenasin noiden kaikkien kanssa vähän eri juttuja pihalla ja kyllähän se näkyy, että nuoriso - Kasi ja JJ ovat niin innoissaan tekemässä minun kanssani asioita, mutta kuitenkin samalla jotenkin erilailla kuulolla, kuin Jake ja Jolly. Minä siis tarvitsen aina jonkun lällyttely-koiran, että voin antaa muiden koirien olla koiria...


 Hommat tehty - oli makeeta!


 Tarkasti mennään!

Mitäs me paimenkoirat!

torstai 11. kesäkuuta 2015

Paimennus on pop!

Onhan se aika vierähtänyt sitten viime päivityksen! Kaikkea on tehty, ei vain ole huvittanut raportoida tekemisistä. Pääasiassa tätä tietty omaksi päväkirjaksi pidän. Ja hyvä muistinvara onkin, kun tässä iässä välillä lukee ihan uusina asioina jotain vanhoja blogi-postauksia :). Se on se muisti semmoinen veijari ja joskus on ihan hyväkin, että se on huono.

No mutta siis kisoissa käytiin Jaketin kanssa toukokuussa pariin otteeseen, ei mainittavaa menestystä, paitsi että oli himputin kivaa noin muutoin. JJ on ollut kisaturistina ja se kyllä nauttii noissa tapahtumissa patsastelua! On kuin kala vedessä.

Paimennukseen on taas panostettu. Meillä oli Lehtiön Anjan koulutus tuossa toukokuun alkupuolella ja kyllä olikin hyvä! Tajusin (ta ainakin luulen tajunneeni...) monta oleellista asiaa tästä aiheesta. Sen jälkeen onkin ollut ihan erilaista treenata. Eli ollaan Jaken, Pron, Kasin ja JJ:n kanssa treenailtu eri asioita. Ja nöyränä takaisin perusjuttuihin tietty on palattu. Näinhän se aina menee, oikotietä ei vaan ole! Kasi ja JJ nyt tietty edelleen vain pyörähtävät tutustumassa lampaisiin ja pitämässä kivaa. Sen lisäksi olen päässyt treenaamaan lainakoiria Vesaa ja Tykkiä, molemmat bc:tä. Oli aivan huippua!

Koirat on tietysti päässeet hommiin ja eritoten toukokuussa oli joka päivä lampaiden laitumelle siirtoa ja illalla taas takaisin lampolaan. Oli monta vapaaehtoista aina tulossa kaveriksi tähän hommaan!

Päästiin mukaan paimennuksen NextStep-koulutukseen, jota pitävät Lehtiön Anja ja Erosen Minna. Sanoisin, että oppia tulee oikein roppakaupalla! Kunhan vaan taas pystyisi käsittelemään kaiken sen tietotulvan ja tuomaan käytäntöön asti.

JJ:n ja Kasin kanssa on treenattu myös agi-alkeisjuttuja, kuten sylkkäri- ja poispäin-käännös kuvioita, putkea ja ohjauksen kautta palkalle menoa. Mukavaa oli, kun tuossa treenihallilla käydessämme lelu voitti namin JJ:n silmissä. Leikittiin koirien kanssa yhtäaikaa isännän kanssa, eli häiriötä riitti. Kyllä ne molemmat välillä käväisivät toisen luona, mutta pääsääntöisesti pysyivät siellä missä pitikin.

Apua, tämä kuva on toukokuun puolivälin paikkeilta ja JJ näyttää ihan kääpiöltä nykyiseen verrattuna!

Jake siirtämässä lampaita laitumelle.

lauantai 2. toukokuuta 2015

Pitkä odotus palkittiin: 0!

Jaa, jaa, mitäs tässä onkaan tapahtunut Pääsiäisen jälkeen... No JJ:n silmäkulma on entistä ehompi, se parantui hyvin, eikä tötterökään menoa haitannut. Tötterö oli pois otettaessa ilmastointiteipin vuoraama... JJ sai myös toiset rokotukset ja nyt sillä on passi. Toisten rokotusten aikaa JJ painoi 10,10 kg.

Jaken kanssa kävin pitkästä aikaa Somerolla paimentamassa. Samojen asioiden kimpussa tässä treenaillaan: kaukaa hakua ja maahanmeno-sulkeisia.

Meillä oli pentutapaaminen yksi kaunis lauantai-päivä, kun JJ:n 3 veljeä ja sisko tulivat kylään. Vain yksi veli ei päässyt tulemaan. Lampaillakin käytiin, JJ ekaa kertaa. Sillä kertaa ei vielä innostunut aiheesta. Kävin sitten parin päivän päästä uudestaan, kun Maisa tuli Viiman kanssa kylään ja sitten olikin jo eri meininki. Sekä JJ, että Kasi syttyivät. Kasi oli kolmatta kertaa lampailla. Jakekin siis on päässyt vähän hommiin, kun lampaita on liikuteltu laitumelta toiselle.

Jaken kanssa käytiin myös Tuulian koulutuksessa ja siitä jäi oikein hyvä fiilis! Tein yhteen kohtaan ohjaussuunnitelman, jossa välttelin meille vaikeata poispäinkäännöstä. No, eihän se mun välttelyohjaus toiminut ollenkaan siinä ja niinpä me tehtiin poispäinkäännös! Ja vielä hyvin, Jaketti ihan yllätti! Treenattiin myös niistoa, joka myös on ollut vaikea ohjaus meille, koska Jake niin herkästi siinä tyssääkin täyden vauhdin, eikä hyppääkään. Mutta sekin meni oikein hyvin -vau! Hyviä pätkiä tuli muutenkin, mitä nyt ohjaaja unohteli rataa vähän väliä. Toi on jännä, että treeneissä helposti unohdan radan, mutta kisoissa en kyllä unohda.

Kisattiinkin Tamskin iltakisoissa Jaketin kanssa. Eka rata meni miten meni, mutta tein niiston yhteen kohtaan - onnistuneesti! Tästä olen huiman tyytyväinen. Ihan täysin en luottanut siihen, vaan jäin vähän matkan päähän hetkeksi odottamaan ja aivan turhaan. Tokalla radalla me saatiin piiiitkästä aikaa tehtyä 0-tulos, ou jee! Rata tuntuikin oikein hyvältä. Viimeisellä esteellä oli pieni jännittävä hetki, mutta menihän sekin.

Tässä se nolla-rata.


perjantai 10. huhtikuuta 2015

Pääsiäinen, tuo pyhistä paras!

Pääsiäinen ei pettänyt odotuksia. Se suorastaan ylitti ne!

Perjantaina käväistiin Turussa kisaamassa Jaketin kanssa parin startin verran. Molemmilta radoilta tuli 10 vp, vaikka mielestäni olisi pitänyt antaa enemmän virheitä. Jälkimmäinen rata oli aika haastava ja siitä ei montaa tulosta tainnut tullakaan. Vaikeat kohdat selvitettiin hienosti, helpoissa kämmättiin - näinhän se aina menee! No mutta oli mahottoman mukavaa kisata ja Jaketin naamavärkki loisti onnesta. Se on sitä parasta antia! JJ ja Kasi olivat mukana tietty ja pääsivät taas kisapaikkaan tutustumaan, sekä uusiin ihmisiin.

Lauantaina tulikin väkeä kylään avattiin paimennuskausi, ihanaa! Vähän pölöpäisesti suunnittelin mistä lampaat paimennusaitaukseen vien ja Jaketin kanssa tietty. No mutta... Lampaat ekaa kertaa "vapaasti" ulkona talven jäljiltä ja Jaketti ekaa kertaa ulkona paimentamassa talven jäljiltä. Siinähän sitä soppaa oli ihan riittämiin! Saatiin me lopulta lambit sinne minne haluttiin, mutta hiki tuli meikäläiselle.

Kasi pääsi tutustumaan lampaisiin ekaa kertaa pyöröaitauksessa. Vähän oli poju hämillään, mutta äärettömän rauhallinen koko ajan - mahtavaa! Vähän kiinnostui lampaista, mutta ei arvannut vielä muuta tehdä. Se riittikin meille, muuta ei vielä haettukaan. Oltiin kylä ihan kohtuullisen kuraisia paimennusrupeaman jälkeen! Kasin ööö eno? tai jotain, eli Norris oli kyllä aika pätevä paimen! Toivottavasti Kasiin on tullut sitä myös. Pron kasvis ja siskolikka olivat myös paimentelemassa.
 
Avattiin myös grillikausi ja JJ sekä Kasi saivat ekaa kertaa elämässään maistaa grillattua makkaraa, kyllä oli muuten kilttejä ja tottelevaisia pentuja meillä! Mira ja J-M toivat myös tuliaisiksi koirille maksalaatikkoa. Oli juhla-ateria koirilla. Taisivat ajatella, että noi vois muuttaa meille, kun sellaisia herkkuja saavat. Oli kyllä huippu viikonloppu kaiken kaikkiaan!


Sitten maanantaina tuli Kasin veljet, Mahtis ja Juku kylään. Veljekset saivat leikkiä sydämensä kyllyydestä, otettiin hyppytekniikkaa ja käytiin taas lampailla. Tällä kertaa vein lampaat kiltisti kauraämpärin perässä aitaukseen... Ei viitsi juoksuttaa niitä ylimääräistä ennen varsinaista paimennusta, ne kun on kohtuu liukkaita tapauksia.

 Veljekset

Kasi lampaisiin tutustumassa

Pro on hoitanut lampolassa aamuhommat ja avustanut paalin laittamisen kanssa. Jaketti pääsi tänään hommiin, kun kerinnän aikana lambit pääsivät lampolasta livahtamaan talviaitaukseen. Enpä olisi saanut takaisin sisään ilman Jakea...

Tapahtui sitä Pääsiäisenä ikäväkin tapaus, kun JJ hyppäsi nukkuvan Pron päälle ja sai välittömän palautteen asiasta. Seurauksella, että silmäkulma auki ja pitihän siihen 1 tikkikin laittaa. JJ on kyllä ollut tosi reipas poika tuon kuntoon hoitamisessa! Eläinlääkärillä kulkee kuin vanha tekijä ja tosi uteliaasti menee uusiin paikkoihin ja tilanteisiin. Tötterö ei ole haitannut menoa tuon taivaallista. Käytiin parin päivän päästä kontrollikäynnilläkin näyttämässä miten silmäkulma on alkanut parantumaan - oikein hyvin!


JJ:n kanssa odottelemassa operointia


Kotona jo ollaan maailman pienin tötterö päässä

Pro kävi myös fyssarilla, kun viimeksi kisoissa tiputteli rimoja sen verran. No ei siitä mitään kovin ihmeellistä löytynyt, toinen takasisäreisi vain oli vähän jumissa. Katsotaanpa oliko tuolla nyt vaikutusta asiaan.

Nyt on sekä lampaat, että Laki saaneet kesätukan :) Siispä kesä voi tulla!

maanantai 30. maaliskuuta 2015

Olisipa jo Pääsiäinen!

Viime viikko vierähti kyllä niin noissa puuhommissa, ettei muuta oikein kerennytkään. Ja niiden jälkeen on aina niin kuitti, ettei oikein jaksakaan! Vähän koitin jälkikeppien ilmaisua opettaa naksun avulla Kasille ja JJ:lle. Ihan alkutekijöissä on se touhu vielä, mutta pikkuhiljaa, ei oo meillä kiirus.


Koiralenkitkään ei ole pelkkää kävelyä, vaan välillä pysähdytään tekemään parit pinot metsässä.

Jake ja Prohan nyt pääsevät aina aamulla töihin. Olisipa muuten hienoa, kun ihmisetkin aina menisivät niin innolla töihin! JJ:n kanssa käytiin vähän lampolassa karsinan aidan takaa kurkkimassa lampaita. Kovasti se kiinnostuneena seuraili niitä. Toivottavasti hyvä merkki!


"Ai näitäkö noi isot pojat aina käy paimentamassa"

Innolla tässä odotan, sillä aiotaan aloittaa ulkopaimennukset pääsiäisenä. Laitumelle lampaita ei vielä voi jättää, mutta saahan ne lampolasta sinne ja takaisin. Tänään kävin pyöröaitauksesta loppuja jäitä rikkomassa, että sulaisi nopeammin. Ja sitten tietysti satoi lunta ja maa on ihan valkoisena. Uusi lumi - vanhan surma, tällä mennään! Mua niin kiinnostaa miten Kasi reagoi, voe mahotonta, tuskin maltan odottaa.


Talvilaidun on valitettavasti liian vaarallinen paimennustreenejä ajatellen.

Isäntä kävi kisaamassa Pron kanssa ja Kasi pääsi sinne mukaan onnenkaluksi. Pro oli kuulemma tiputellut rimoja ikävän paljon, joten taitaapa olla hierojalla tai fyssarilla käynti edessä seuraavaksi. Itsekin innostuin ilmottautumaan kisoihin pitkästä aikaa. Tässähän maaliskuu meni vallan ilman kisoja. Pääsiäisenä mennään Turkuun Jaketin kanssa. Siellä olisi ollut 4 starttia, mutta noudatan nyt sitä 2 startin "hyvältä tuntuu"-ajatusta. Kylläpä on tulossa mukava Pääsiäinen.


Jonossa mennään!

maanantai 23. maaliskuuta 2015

Normihommia ja maailmankansalaiseksi oppimista

Kuluneella viikolla on tullut opittua JJ:stä ja Kasista taas lisää millaisia kavereita ovat miten reagoivat eri tilanteissa. Onneksi sen verran näyttää itsellä koirakokemus olleen kasvanut, että osaa joissain tilanteissa jo itse reagoida ajoissa :). Ainahan niitä uusia tilanteita tulee, kun kaikki koirat ovat aina niin erilaisia ja jos ei ole aiemmin törmännyt vastaavaan, niin siinä vähän ihmettelyä taas.

JJ sai 12 vk rokotukset. Varasin ajan Urjalan kunnaneläinlääkäriltä, koska halusin nähdä millaista väkeä siellä on töissä, millaiset tilat jne. Rokotukset nyt on helpot, niin voi hyvin testata uutta paikkaa. JJ oli tällä kertaa reissussa ihan yksin minun kanssa. Se kyllä hanskaa nämä uudet tilanteet aika lunkisti, mikä on hyvä asia. Ainoa pikku stressistä kertova asia on hilseiden pölähtäminen pintaan, mutta käytös on järkevää (jes!). Odotushuoneessa JJ pisti vähän pötkölleenkin odotellessa. Se oli uusi asia, että edellisen potilaan tullessa toimenpiteestä (koiranpentu sekin), JJ alkoi sille murisemaan. Pääsinpä sitten ohjeistamaan sitä, että niin ei toimita. Piikkiä JJ ei edes huomannut ja eläinlääkäri oli kiva. Ellikin sanoi, jotta kylläpä hyvin ja rauhallisesti pentu toimii, kun siinä maksaessa JJ odotti nätisti, eikä sinkoillut tai piipannut, niin kuin kuulemma valtaosa pentupotilaista tekee.


Eläinlääkärille mennään, eikä pelota yhtään!


JJ painoi 7,50 kg


"No kun mulla on niin iso ja painava pää!"


Ei tapahdu mitään, siispä unoset!

Eläinlääkäriltä suunnistettiin sitten keskustaan vähän vilkkaampia vilskeitä ihmettelemään. Sepä olikin jännää ja mielenkiintoista JJn mielestä! Autoja, ihmisiä, polkupyöriä, kadunputsaus koneita, lastenvaunuja ja traktoreita nähtiin vilisemällä. Kävipä yksi ihminen lapsensa kanssa myös rapsuttelemassa. Oikein hienosti JJ hanskasi tilanteen. Ainoa vähän turhan jännä asia meinasi olla kadunputsaus kone, joka peruutti aika lähelle, mutta JJ oli silloin minun sylissä ja vaikka sylissä koitti vähän pakittaa, niin hienosti sitten selvisi siitä. Vaikka kaikkea ihmeteltiin mielenkiinnolla, niin toimintakyky ei kyllä hävinnyt. Käveltiin siinä kadunlaitaa edestakaisin ja JJ tuli reippaasti ja näytti olevan sitä mieltä, että meikäläinen on kyllä se, jota tässä kannattaa seurata - ei autot tms.

Viikonloppuna mentiin ensin selviytyjät-bileisiin yhdelle mökille, jossa koirat eivät valitettavasti saaneet juosta vapaana (luojan kiitos meillä ei ole valittavia naapureita, eikä liian lähellä..). Kasi ja JJ olivat mukana. Hyvää harjoitusta tuli autolla reissaamiseen ja siellä majailuun. Uusia ihmisiä tietty kohdattiin myös. Hyvin molemmat pojat selvisivät tästäkin. Kasihan tuppaa vähän sekoamaan sukissaan uusia ihmisiä kohdatessaan - on vähän liian ihanaa! Mutta nyt kyllä ihan hienosti meni homma, vaikka vähän liian innokas edelleen onkin. Autossa majailu onnistui myös erinomaisesti.


Kaunista oli. Ehkä oli hyväkin, ettei koirat melskanneet vapaana tuolla, niin ei tarvinnut heikkoja jäitä pelätä.

Sunnuntaina isäntä kisasi Pron kanssa Riman kisoissa. JJ ja Kasi pääsivät mukaan sinnekin. Kaikki kolme rataa olivat kyllä oikein hyviä! Tuloksina 5, 5 ja hyl. Pienestä se on aina kiinni. Pro oli tietysti onnensa kukkuloilla!

JJ ja Kasi pääsivät aika ajoin halliin ja pihapiiriin tutustumaan. Paljon taas uusia ihmisiä ja onhan tuo kisapaikan vilinä vähän taas erilaista hommaa. Kasille nyt jo tuttua, mutta JJ oli ekaa kertaa kisoissa mukana. Molemmat odottivat hienosti autossa ja hienosti myös toimivat kisapaikalla. JJ oli suorastaan kuin kala vedessä. Se selvästi nautti kaikesta uudesta!


JJ ihmettelemässä hallia


Kasi pääsi palkintojen jakoonkin


Olin ehkä liian aikainen mato, mutta en malttanut olla ostamatta :)

Jake ja Pro hoitavat lampola hommat jo kohtuudella. Ne ovat siis vuoron perään aina aamulla mukana, kun ruokin lampaat. Niiden tehtävänä on pitää lampaat poissa ruokakaukaloilta, että pääsen täyttämään ne rauhassa. Jake on edelleen vähän liian kiivas ja Pro ehkä vähän "häseltää", mutta on kuitenkin rauhallinen. Molemmat kyllä juoksevat aamulla aina kilpaa lampolalle, että pääsee hommiin.

Jake hommissa

Niin, JJ on siis tuollainen avoin kaveri, jolla kyllä omaa tahtoa löytyy roppakaupalla myös. Kuitenkin erittäin ns. "ohjaajapehmeä". Kohtuullisen itsenäinen tapaus myös, sekä sinnikäs. Se ei vähästä hätkähdä. Kaikki on mennyt sen kanssa oikein hyvin, tuntuu mukavalta kyllä!


Tämän päivän lenkiltä, kyllä ne koiratkin laiduntaa :)

Ai niin, treenattiinko me mitään?


No vähän on löysä ja väljä toi perusasento :P