Tuhkimoagilitya

Sitä samaa, sitä samaa täällä - mitäpä sitä ihanampaa olisikaan :)

Paimennettu on kotosalla. Huomasin, jotta olen epähuomiossa opettanut Jaketin kiertämään meikäläisen takaa oikealle mentäessä. No sehän on ihan tyhmä juttu se. Täytyy opettaa pois tuo... Hankaloittaa nimittäin turhaan toimintaa. Pron kanssa on menty pyöröaitauksessa ja häkitetty lambuleita. Pro vaatii nyt vahvistusta menoon. Sitä alkaa jänskäämään, kun lammas tuumaa, että otetaanpa koirasta mittaa. Olen sitä sitten kovin auttanut tuossa asiassa. Jakella ei tuommoista ongelmaa enää ole, se hyvin nätisti ja napakasti huomauttaa niskoittelijoille, että tehän menette. Lampaat liikkuu jo oikein hyvin koirien avulla. Myös katraan pysäytys onnistuu mainiosti. Yhdellä kertaa tosin otin liian vaikeita treenejä ja lopputuloksena oli vain kirmaavien lampaiden peräpeilin katselu ja meikäläisen hermojen meno. Ei ollut hyvät treenit ne, onneksi tajusin lopulta lopettaa... Kohta pitää valitettavasti lampaat ottaa sisätiloihin.

Agilityrintamalla on kisattu. Käytiinpä Hyvinkäällä kisaamassa kolmen startin verran. Maijan kanssa mentiin ja yhtäkkiä menomatkalla päähäni välähti ajatus, että en kyllä ottanut kenkiä mukaan... No näinhän se olikin asian laita. Jalassa oli semmoiset klohmot vaelluskengät. Ei niillä kyllä agilitya juosta. No, onneksi on Maija! Meillä oli vain muutama koirakko välissä, mutta aina maaliin tullessa Maija heitti äkkiä kengät jalastaan ja meikä nappasi ne omiini pikavauhtia. Nopeat kengät olivatkin! Ehdin helposti paikkoihin, joihin piti vähän kiirettä :) Onneksi oli samankokoiset jalat meillä, olin valmistautunut paljain jaloin jo pinkomaan, mutta ei tarvinunna. Tulospuoli noissa kisoissa ei ollut mairitteleva, oli kaikennäköistä tapahtumaa radalla. Höyryä ja hötkyilyä sekä koiralla, että ohjaajalla. Mutta minä niin rakastan sitä Jaken katsetta ja olemusta aina radan jälkeen. Se on niin onnellinen pieni koira! Ja onneksi terve.

Seuraavissa kisoissa sitten taas koitetaan!


Pro hommissa


Nyt ne on siinä, mitäs sitten tehdään?


Välillä on koirat saaneet olla sienihommissa. En kyllä itsekseni löytäisi yhtään.

Takapiha-paimennusta ja ankkakävelyä tiedossa

Nyt on paimennettu kotosalla. Ollaan siis joka päivä totutettu lampaita paimennettaviksi. Ihan on kiva kyllä, että tohon vaan "takapihalle" kävelee paimentelemaan. Hyvin on alkanutkin jo toimimaan. Jake on ollut oikein hyvä ja se on alkanut irtoamaan nyt ihan eri tavalla. Vielä on toki kovin erilaisia lampaita paimentaa, kuin mitä Somerolla on totuttu. Nämä meidän lampaat ei vielä tule ihmiselle. Sen vuoksi esim. häkitys tai sieltä poisotto on hyvin vaikeaa, ne kun eivät oikein uskalla vielä tulla ihmisen ohi. Mutta hyvällä mallilla kuitenkin jo ollaan siihen nähden, mistä aloitettiin. Ja oikeisiin töihinkin nuo molemmat pääsivät, kun keritsijä kävi. Paimennettiin ne pyöröaitaukseen ja karsinoihin, joihin piti saada vain osa lampaista kerrallaan. Yksi lammas pääsi livahtamaan kerintäpaikalta aitauksen ulkopuolelle ja Pron kanssa se sitten paimennettiin takaisin kavereiden luokse. Noissa oikeissa töissä kyllä huomaa, että harjoiteltavaa on edelleen molemmilla koirilla. Samalla alkaa ymmärtämään sillain oikeasti, että miksi mikäkin asia on tärkeää osata - sekä koiralla, että ohjaajalla. Lampaita olen oppinut jonkin verran jo lukemaan, mutta työtä sekin vielä teettää. Kovin mukavaa on kyllä ollut!

Agilityssa meillä oli tänään Markon valmennusryhmä-treenit. Aloitettiin ne piip-harjoituksella, jossa kai testattiin ohjaajan kuntoa ja kestävyyttä. Siinä sitten pingottiin edestakaisin kentällä ja huomenna oletettavasti kävelen kuin ankka!

Treeneissä Jaketti yllätti kaksikin kertaa oikein positiivisesti! Nimittäin, oli kaksi kohtaa, joissa tein ohjaussuunnitelmat ihan vain välttääkseni ohjauksia, joiden ajattelin ennalta epäonnistuvan. Ne kuitenkin olisivat olleet ne sopivimmat ohjaukset niihin kohtiin. Kuitenkin sitten luontevasti päädyin tekemään ne, koska ne vaan sopivat niihin kohtiin. No mutta mehän osattiin ne! Nimittäin sylkkäri ja poispäinkäännös. Nyt en enää välttele noita ohjauksia. piste. Päällejuoksuissa rimat (ja välillä siivekekkin) lenteli... Tarvinnee niitä taas treenata vähän enemmän. Juteltiin taas myös omasta hmmm... musta-valkoisuudesta / harmaudesta koiraa kohtaan. Se musta-valkoinen olis kova juttu, mutta näin hellämielisenä naisena tuppaa oleen paljon niitä harmaan sävyjä tässä asiassa. Pitäis lopettaa se liika "ymmärtäminen". Kivat oli treenit ja positiivisen hyvä mieli jäi, vaikka huomenna kävelenkin kuin ankka.


Vanhukset oli treeneissä mukana ja Jolly-tyttönenkin pääsi fiilistelemään kentän laidalle.




Kovin oli tohkeissaan, varsinkin kun rataantutustumisessa pääsi ihan juoksentelemaankin kentälle.

Hei, me ollaan treenattu!

Mehän ollaan treenattu! Käytiin agi-treeneissä tekemässä putki-kontakti erottelua. Lähtökohtaisesti oma odotusarvo oli, että tämä on taas Jakelle uusi juttu, vaikka tätä on harjoiteltu monta kertaa. Kuitenkin joka treeneissä se on ollut ihan kuin uusi juttu taas kerran... No, tällä kertaa Jake yllätti oikein positiivisesti ja hommahan oli ihan klaari jo heti. Hienosti haki kontaktin erittäin vaikeassakin harjoituksessa. Oli aivan mahtava fiilis treenien jälkeen - kivaa treenata!

Sitten oli Elinan koulutus ja siinäkin oikein, oikein hienoja pätkiä saatiin aikaan. Yhtä välistävetoa tankattiin monta kertaa, kun meikäläisen kroppa ei toiminut siinä ollenkaan. Tai siis että toistuvasti unohdin ohjata niin, kuin olin tarkoittanut ja pyhästi päättänyt. Tää on just niin tätä! Varmaan tuttu juttu aika monelle :) Eli kun sitten viimein sain jotenkin tehtyä sen mitä piti, niin toimihan se Jake hienosti. Niinhän se menee, kuin ohjaakin. Jalan käyttöä muisteltiin monesti treenin aikana ja se tuli tarpeeseen, kun tauon aikana se on taas unohtunut. Todettiin, että Jake tarvitsee sivu-irtoamis-treenejä. Sen lisäksi saatiin kaikki läksyksi treenata välistävetoja niin, että 5 estettä menee heittämällä... huhhuh! No mutta sitten treenataan.

Lampaiden koirauttamisen olen aloittanut. On ollut erittäin mielenkiintoista nähdä miten tuollaiset lampaat toimii, joita ei ole ennen paimennettu. Tosi päällekäyviä ovat sinänsä. Pro onkin yllättäen tuossa hommassa loistopoika. Se kun ei hätkähdä. Sen kanssa lampaat liikkuivat jo hyvinkin. Jakea pitää vähän kannustaa. Tosi hienot kaaret tekee näillä lampailla. Pikku hiljaa, pikku hiljaa. Vanhuksia lampaat väistävät heti. Tosin niiden kanssa ei siis ole lampailla käyty, mutta tuossa aidan takana kun tulevat kohti, niin lampaat poistuvat liukkaasti aidalta poispäin. Tällä viikolla pitäisi jo vähän ihan työkoiran hommat onnistua, sillä matolääkkeet pitää antaa ja sitä varten lampaat täytyy ajaa pyöröaitaukseen. Mielenkiintoista!



Lampaat pitää yleensä välimatkan Jollyyn ja Lakiin



Harvinainen tilanne, että uskalsivat tulla aidan viereen Jollya haistelemaan (ensimmäinen laatuaan)

Ohjaus hukassa... Löytöpalkkio!

Huppelista, mites mä tänne unohdin kirjailla päiväkirjaa meidän tekemisistä :)

Ollaan käyty sekä kisailemassa, että paimentamassa. Mutta ei toki treenaamassa agilitya...

Kisoissa käytiin Hattulassa ja Nokialla. Pakko todeta, että tää kesän tauko on vaikuttanut meikäläiseen huonolla tavalla. Mulla on jotenkin kaikki taas unohtunut. Virtuaalikoira, rytmi, ettei saa luottaa vain käteen... Hattulassa oli hurjaa menoa, enkä rataan tutustuessa osannut yhtään aavistaa missä kohti Jaketti olisi menossa. Olisin sitten ehtinyt moneen paikkaan, mitä ajattelin etten ehdi. Ajauduin väärälle radalle välillä, kaikkea ihmeellistä tapahtui! Hyllyjä siis kaikki radat. Nokialla sitten koitin korjata virtuaalikoiran vauhtia ja kuvittelin ehtiväni paikkoihin, joihin en todellakaan ehtinyt... Eka rata oli ihan kamala! Seuraavilta saatiin jo sentään tulokset, vaikkei se mitään kaunista ollutkaan. Seuraavana päivänä vielä osallistuttiin PM-joukkueeseen ja siinä ekan kerran tuntui, että vähän pääsin taas jyvälle ohjauksesta. Tulos oli 15, mutta keskityin taas Jaken menoon hyvin. Huhhuijaa! Jospa se tästä...

Paimennellessa Jaketti oli alussa vähän taas höyrypäinen. Otettiin sitten yhdellä kerralla maahanmeno-sulkeiset, kun se falskasi ihan täysin. Marika käväisi siinä kanssa Jakea vähän ohjeistamassa ja sehän tipahti kuin kivi paikalleen ekasta käskystä :D. Viime kerta oli sitten jo parempi viretilan puolesta. Pron kanssa on harjoiteltu häkissä toimimista ja jakoja. Kohta se jo osaa :) Kaksi kertaa ollaan niitä treenattu ja viime kerralla jo tuli oikein rohkeasti lampaiden väliin tekemään jaon. Se, mitä jaon jälkeen tapahtuu on vielä meikäläiselle vaikea hahmottaa. Siitä pitäisi sen toisen puolen kanssa lähteä sitten litomaan, mutta keskityn nyt niin Prohon, etten ehdi ajatella seuraavia liikkeitä. Ehkä seuraavalla kerralla taas sujuu!

Meillä on nyt omat lampaat -heleijaa! Vielä ei olla paimenneltu niiden kanssa, kun halutaan eka, että kotiutuvat hyvin ja tottuvat meihin. Koirien kanssa toki ollaan kierrelty siinä pellolla aitauksen lähellä, mutta sisäpuolella ei olla käyty. Koirat tuntuu lampaita kiinnostavan kovin. Ne tulevat katsomaan ihan lähelle ja pelkäävät niitä vähemmän, kuin meitä...


Lambit ja niiden suoja


Pyöröaitaus valmistumassa


Aika upea auringonlasku eilen illalla

Uu, nautoja!

Startattiin oman seuran kisoissa lauantaina. Hyllytettiin molemmat radat, mutta kivaa oli! Putki-puomi erottelu molemmilla radoilla koitui meidän kohtaloksi. No, eipä se puhdasta rataa ollut muutenkaan, jotta mitäpä tuosta. Oikein hyviä pätkiä oli kyllä. Jälkimmäisellä radalla unohdin juosta yhdessä kohdassa ja sen sijaan vaan lompsuttelin. Muistin siinä lompsutellessani, että ai niin, tässä piti juosta! No, myöhässähän sitä silloin on jo auttamattomasti. Oltiin putken suulla yhtä aikaa ja neuvoteltiin mennäänkö se vai ei :) Jaketti meni siis erinomaisesti, ohjaaja vaan taas... no, lompsutteli väärässä paikassa. Kivaa oli kisata!

Sillä aikaa, kun me Jaken kanssa kisattiin, oli isäntä Pron kanssa nautapaimenessa Somerolla. Hyvin oli mennyt kuulemma. Jännittävää touhua meikäläisen mielestä!

 Niin ne naudatkin liikkuu

 Kahteen törmäys :)

Sitten käytiin Somerolla lampaita paimentamassa. Sekä Jake, että Pro olivat mukana. Jakella ensin pienemmässä aitauksessa muistuteltiin mieleen sitä maahan-menoa. Sitä pitää kyllä treenata lisää. Sitten mentiin isommalle laitumelle ja tehtiin hakukaari-harjoituksia. Yllättäen vasen puoli tolppakoiran kanssa oli parempi, kuin oikea puoli ilman tolppakoiraa.

Pron kanssa ensin pienemmässä aitauksessa tehtiin ihan perusjuttuja ja tokalla kerralla sitten häkitettiin lampaat ja haettiin ne häkistä pois. Se olikin jännä paikka, kun pienessä karsinassa piti lampaita kiertää. Se pää-puoli oli hyvin jännittävä ohittaa Pron mielestä. Uutta oli tämä pienelle pojalle.

Puskan perhe oli myös paimenessa ja Sami otti kuvia meidänkin paimennuksista, kivaa! Oli myös kiva nähdä Teppo lampailla Anu ohjaksissa.

 Kuva: Sami Puska

  Kuva: Sami Puska

 Kuva: Sami Puska

Onnea on... terve harrastuskoira!

Ou jee! Me ollaan treenattu! Makeeta, ihanaa, huikeeta, mahtavaa, todella upeeta! Täällä on onnellinen ohjaaja ja onnellinen pieni Jaketti. Suosittelen kaikkia olemaan aina onnellisia, joilla on terve koira, jonka kanssa voi treenata ja kisata.

Peltojälkeä tein taas yhtenä iltana Jakelle ja Prolle. Pro meni tällä kertaa oikein tarkasti nenää käyttäen ja oikein hyvin. Tein sille siis namiruutuja, jotka oli lyhyellä jäljellä yhdistetty ja lopuksi vähän pidempi suora jälki, jolla oli namipusseja. Jakelle tein n. 100 m jäljen yhdellä kulmalla. Jäljelle laitoin esineitä, kun en muistanut ottaa metsästä keppejä hajustumaan. Esineet olivat siis leluja. No sepä ei ollut kovin hyvä idea... Mä oon ihan unohtanut, että Jake saattaa edelleen höyrähtää perin helposti. Eka lelu kun löytyi ja hetki sillä leikittiin, niin johan alkoi poika olla ihan sfääreissä. Säikähdin, että siihen loppui meiltä jäljen ajo. Mutta mitäs vielä, Jake keskittyi jälkeen taas oikein hyvin, ehkä vähän vauhdikkaammin vaan jatkoi matkaa. Toinen lelu löytyi ja sitten alkoi höyry vähän nousemaan. Jake oikein haukahti, kun otin lelun pois. Laitoin pojan sitten maahan makuulle hetkeksi rauhoittumaan. Sitten ajettiin jälki mallikkaasti loppuun asti. Ensi kerralla kyllä laitan ne kepit... Tai jotain vähemmän kiihdyttäviä esineitä.


Pro namiruudussa

Agility-valmennusryhmä oli sitten sunnuntaina. Oi onnea! Ajatuksena oli alusta alkaen minulla, että tehdään tosi lyhyitä pätkiä niin estemäärällisesti, kuin ajallisestikin. Näin sitten tehtiinkin. Sylkkäriä tankattiin, kun se oli unohtunut oikeastaan molemmilta meiltä, että mites se menikään. Fiilis oli mahtava, oli niin huippua päästä agility-kentille pitkästä aikaa! Oltiin molemmat Jaken kanssa kovin onnellisia treenien jälkeen. Isäntä ja Pro olivat taas ihan pro-meiningillä, eli tosi hyvin menivät.


Jake treenien jälkeen onnellisena

Sitten käytiin paimentamassa Orivedellä. Jännitin vähän, että mitä tapahtuu tauon jälkeen. No ei mitään pelottavaa :) Mutta maahan-meno on nyt kyllä unohtunut tauon jälkeen kovin. Täytyy pitää sulkeiset. Tehtiin nurkka-harjoitusta, lyhyitä hakuja, peruskuljetusta, ajamista ja tasapainoon hakeutumista. Pari kertaa käytiin lampailla. Tuo Marjatan tila on niin kauniilla paikalla! Järvi vieressä, joten käytiin molempien paimennuskertojen jälkeen uimassa. Tai Jake ui, minä en. Täytyy sanoa, että Jakella silmät loisti ja koko olemus oli niiiin tyytyväinen paimennuksen jälkeen, ettei tosikaan. Siitä niin näki, että nautti, jopa enemmän, kuin agi-treenien jälkeen.

Ilmoittauduinkin sitten heti pariin agility-kisaan...

Tassu on tosiaan ihan kunnossa. Helpotuksen huoookauus! :)

Saikku ohi!

Nyt alkaa Jaken saikku loppumaan. Tassu on yhtä hyvä kuin ennenkin :) Eka treeni oli tällä kertaa peltojälki. Tuotahan nyt olisi voinut tehdä jo paaaaljon aiemminkin, mutta kun en nyt oikein tajunnut, että meillähän on pellot, joilla tehdä sitäkin. Oon vaan ajatellut heinää ja lampaita peltojen kanssa. Hih, Sariannan piti asiasta huomauttaa, niin meikäkin tajusi. Jakelle ja Prolle siis tein peltojälkitreenit ja aloitin varovasti namiruuduilla, joita yhdisti pieni jäljen pätkä ja viimeisestä ruudusta sitten oli vähän pidempi jälki, joka päättyi namilaatikolle. Jakehan jäljesti ihan kotiovelta asti nenä maassa koko homman, välillä vaan pysähdyttiin laittamaan valjaat päälle. Tosi taitava oli. Prolla oli vähän enemmän haihattelua, mutta ei kovin pahasti. Sen kanssa on vähemmän tuota tehtykin, joten tuommoinen nenän maassa-pysymistreeni oli ihan paikallaan. Seuraavana päivänä Sarvis tuli Tekon kanssa kaveriksi. Teko oli pätevä pieni jälkikoiran alku, jolla nuoruuden into vielä jyllää :). Tein myös vanhemmille koirille jäljet. Niille tein nyt suoraan jäljet, Jollylle ehkä n. 150 m pitkän muutamilla käännöksillä ja Lakille vähän lyhyemmän. Vanhukset oli nyt kyllä aika hutiluksia. Jolly oli ehkä liian innoissaan ja hätäinen. Vasta viimeisen käännöksen jälkeen alkoi rauhoittumaan kunnolla seuraamaan jälkeä ja sitten se loppuikin... Laki taas oli ihan kuutamolla aluksi. Ja oikeastaan koko ajan :D Sille olisi pitänyt kyllä tehdä helpompi ja namiruutuja.

Sarvis otti meistä kuvia jäljellä:


Jolly on juuri rauhoittunut ajamaan kunnolla sitä jälkeä


Laki sentään lähti jäljestämään... jotain :)

Isäntä kävi tekemässä hyppytekniikkaa nuorisolle. Jake oli ollut aivan onnessaan! Hyvin oli mennyt. Tulevana viikonloppuna onkin sitten valmennustreenit. Otetaan ne hyvin hyvin pienissä pätkissä näin alkuun.

Seuraavalla viikolla mennään paimentamaan. Tällä kertaa tohon mun kouluun kuuluu paimennusopintoja! Kiva koulu :D Mennään Orivedelle. Täytyy kyllä myöntää, että ekat paimennustreenit saikun jälkeen olisin halunnut tehdä Marikan opissa, kun vähän jännittää pitkä tauko. Mutta näillä mennään nyt. Somerolle mennään sitten muistaakseni parin viikon päästä treenimään. Voi kuinka odotan sitä!


Battuja on käyty keräilemässä


Tänä aamuna poikettiin aamulenkillä heinäladossa ihmettelemässä