Jännitys tiivistyy...

Treenaamassa on käyty muutamaan otteeseen ja kyllä on tehnyt hyvää! Jaketin kanssa olen ottanut eri kulmia kepeille ja vedätystä niillä. Tosi hyvin kyllä on mennyt treenit. Kisoissa kun se vanha keppi-peikko on vähän nostellut päätään, niin päätin selättää sen taas. Nyt ihan hyvillä mielin odotan viikonlopun kisoja!

Tamskin kisat jouduttiin jättämään väliin, kun oltiin ralli-vankeina kotosalla. Tie oli suljettuna käytännössä koko päivän. No mutta, ehtiihän sitä sitten taas kisaamaan. Katseltiin sitten ralleja vaihteeksi.

Koirat on nauttineet ulkona olosta ja lenkeistä täysin siemauksin. Melkoista leikkiä siellä ilmeneekin. Jollykin jo leikki Kasin kanssa innoissaan - vautsi! Kasi on kasvanut ihan kohinalla ja on ihan koiran kokoinen jo. Tai no vähän pienen koiran, mutta kuitenkin. Onhan se jo reilu 5kk vanhakin. Kyllä menee aika äkkiä...

Kävin taasen pentuja katsomassa ja nyt 5 vkon ikäisinä ne olivatkin jo melkoisia epeleitä! Ei kyllä vauhtia puuttunut ja hampaat oli melkoiset naskalit. Pennut olivat eilen pentutestissä ja nyt tiedän kuka on JJ! Mutta pidetään vielä jännitystä yllä :). H-hetkeen on enää alle viikko aikaa! Meilläkin taas rotutasapaino palautuu!

Kyllä innolla odotan ja vähän jännittää millainen kaveri se JJ oikein on. Kasi kun on ollut perin helppo pentu. Mitä nyt ääntään käyttää vähän turhan herkästi.

Pentukuva-pläjäys:

Vielä saa nukkua rauhassa.

Hölkkä-agilitya ja pennun tuoksua

No nih. Ny on kisattu taas. Kisavuosi pyöräytettiin käyntiin Janakkalassa, jossa oli 3 starttia. Kauhean mukavaa oli taas kisata, vaikka tulosjuhlaa saa odottaa taas. Eka rata oli paras ja siltä tuloksena 10 virhettä. Mutta se Jaketin naama radan jälkeen, se loistaa kuin Naantalin aurinko. Ihan sama miten ne radat menee, tuo on paras palkinto minulle! Erikseen mainittava, että ko. kisojen puffaan oli leiponut joku taitava leipuri herkkuja ja kyllä söin! Harmi vaan, ettei kukaan Jankkilainen, keltä kysyin, tiennyt kuka se oli. Olisin nimittäin ihan reseptin halunnut.

Pro kisasi seuraavana päivänä isännän kanssa Janakkalassa. Meikä juoksi heti ensimmäisenä puffettiin katsomaan vieläkö olisi herkkuja jäljellä ja olihan niitä - nam! Isäntä teki aivan todella hyvät radat Pron kanssa! Kaikkiin mahtui 1 pieni juttu ja tulokset olivat 5, 5 ja hyl. Mutta oli hienoa menoa, kertakaikkiaan. Tarvii taas päästä isännän oppiin Jaken kanssa.

Sitten viime viikonloppuna kisattiin SDP-hallilla Lempäälässä. Siellä oli 2 starttia, joka tuntui kyllä oikein hyvältä määrältä. Maijan kanssa tsempattiin itseämme ja toisiamme ennen radan alkua, että muistetaan sitten liikkua ja juosta lujaa ryhdikkäästi selkä suorana. Muistin sen vielä lähtöviivalla ja sitten unohdin koko homman... Eka rata olikin minun osaltani pelkotilasta toiseen siirtymistä, joka esti liikkumisen lähes kokonaan. Tai siis että siellä oli kaksi kertaa sellainen putkesta ulostulo, joka sylkäisee koiran suoraan jalkoihin, jos ei ole ehtinyt kunnolla ohi siitä. Molemmissa kohdissa minulle tuli epäusko, että en varmasti ehdi ja Jaketti juoksee jalkoihin ja käy huonosti. Siispä pysähdyin odottamaan, että se ensin tulee putkesta ulos ja jatkoin sitten vasta matkaa... Molemmilla kerroilla olisin kyllä ehtinyt, jos olisin vaan LIIKKUNUT.

Tokalla radalla ei ollut samanlaisia pelkotiloja, mutta liikuin silti kuin täi tervassa. Hölkkäsin siinä kaikessa rauhassa, kunnes viimeisellä loppusuoralla kuulin Maijan huudon radan reunalta: LIIKU! Ai niin! Ja sitten vasta muistin juosta... Eli semmoiset viimeiset 4 estettä muistin juosta. Tämä on nyt ehdottomasti seuraavien kisojen teema: liikkuminen. Miten se nyt muka voi olla niin vaikeata?! Maija tempaisi tältä radalta Riimin kanssa nollan! Aivan mahtavaa!

Oikein mukava oli kuitenkin taas kisata. Kyllä taidan jatkossakin ilmota vain 2 radalle, vaikka olisikin enemmän tarjolla. Se tuntuu niin sopivalta määrältä meille.

No sitten pari pentujuttua! Ensinnäkin kävin katsomassa pentusia ja JJ on yksi niistä, en vaan vielä tiedä kuka. Pennut olivat 4 viikkoisia taaperoita ja vähän kävivät leluunkin jo kiinni. Aika valloittavia tapauksia olivat. Ja Lee-äiti, se on aivan ihana! Muutama kuva pennuista, en kyllä juuri koskaan saa pentukuvia onnistumaan...











Sitten se toinen pentujuttu, eli meillä oli pienimuotoiset pentutreffit täällä ranchilla, kun Kasin 2 veljeä tulivat kylään. Mahtis ja Juku nimittäin. Koiria oli muutenkin aika paljon, kun pari muutakin vierasta tulivat käymään samaan aikaan. Laskin, että parhaimmillaan oli 11 koiraa täällä. Oli vilskettä. Oli ihanaa!


Tässä yksi kokoonpano ulkona, 6 aussia ja Jake...


 Sitten aseteltiin veljeksiä yhteiskuvaan.


Ja hyvin onnistui!

Tavoitteena nautinnon vuosi!

Niin, vuoden lopussa ja alussa kai usein pohditaan saavutuksia ja asetetaan tavotteita seuraavalle vuodelle. Viime vuodelle en asettanut kummempia tavotteita, en edes miettinyt asiaa. Saavutuksena me löydettiin hetkeksi yhteinen sävel agility-radalla Jaketin kanssa. Se oli kyllä aivan mahtava tunne! En oikein osaa sanoa mistä se tuli, enkä varsinkaan mihin se sitten taas meni :D. No, noustiin kuitenkin 2-luokkaan, kun oli sävel kohdillaan. Sitten se hävisi, kun paranneltiin tassua koko kesä. Paimennuksessa saatiin oikein hyvä viretila kohdilleen. Ehkä tällä on tekemistä myös tuon edellisen kanssa.

Tälle vuodelle nyt vähän ehkä asetan tavotteita, mutta aika vähän.

Jake: saadaan haku kuntoon ja osallistutaan paimennuskokeisiin. Kuitenkin ennen kaikkea nautitaan paimentamisesta ja agilitysta. Nautitaan siitä, että terveenä saa harrastaa. Ja oishan se kiva löytää se yhteinen sävel siellä agilityssäkin taas. Vuoden motto on kuitenkin: sohva-fiiliksellä! Eli ei yhtään ryppy-otsaisuutta mukana.

Jolly: hemmottelua ja nauttimista yhteisistä hetkistä, niitä kun ei taida enää kauhean paljon olla meillä edessä. Paljon saunomista, kahdestaan tehdään asioita - sellaisia ihan pieniä arkisia juttuja. Mutta vain Jolly mukana, se kun nauttii niistä niin kovin.

JJ: tutustutaan, opetellaan tavoille ja harrastamisen aakkosia, tietysti leikin varjolla.

Koko lauma: uudet tulokkaat hupsahtavat hyvin sisään ja löytävät paikkansa.

Pron, Lakin ja Kasin tavoitteet saa sitten isäntä asettaa itse :) Jaa no, kyllä paimennuksen osalta minäkin.

Pro: työtehtävät pienissä tiloissa kuntoon, luotettava työmies tavoitteena.

Kasi: sytyttelyä paimennukseen ja mikäli hyvältä näyttää, niin paimennuksen alkeet

Näillä mennään! Mitään tulostavotteita en aseta, ne saa meikäläisen pinnan aina kiristymään. Se taas ei koskaan tiedä mitään hyvää yhteistyön kannalta. Enkä niistä edes enää välitä. Välitän iloisesta tekemisestä ja terveydestä. Tästä tulkoon nautinnon vuosi!

Vuosi loppui ja toinen alkoi. Tervetuloa 2015!

Uusivuosi tuli ja meni. Tai siis alkoi tietenkin. Uudenvuoden aatto vietettiin Sahalahden perukoilla 9 koiran ja 5 ihmisen voimin. Tällä kertaa en hommannut Jollylle mitään rauhoittavia, kun se viime vuonnakin vain jemmasi ne poskiinsa ja seuraavana aamuna sitten löysin ne syljettynä pitkin lattioita... Eikä kyllä tarvittukaan niitä. Sisälle ei ihmiskorvin kuulunut yhtään mitään. Koirat olivat aivan rauhallisia. En vain päästänyt enää Jollya ulos, kun pauke alkoi. Kasi oli aivan cool, sitä eivät mitkään paukkeet haitanneet millään tavalla. Se ihastui kovasti Tinkaan, joka jaksoi leikkiä sen kanssa vaikka kuinka. Asunnossa pääsi menemään sellaista ympyrää ison leivinuunin ympäri ja Tinka opetti Kasille sitä leikkiä. Hauska oli seurata niiden touhuja. Kasi taisi tuumatakin, että paljon kivempi lauma olisi Tinkan ja Norriksen kanssa :).


Väsynyt juhlija. Kasi simahti lopulta niin, että kantaa täytyi.

Hiljaiseloa harrastusrintamalla ollaan vietetty. Koirat on olleet touhuissa mukana aamusta iltaan. Ulkoilla ne kyllä saavat! Tein yksi päivä tässä metsälenkin koirien kanssa ja Laki-ruona häippäsi taas kesken lenkin. Pysähdyin varmistamaan, että se pysyy porukassa mukana. No siinäpä näin, kun se ihan läheltä lähti kuono maassa kauheata vauhtia säntäämään takajäljelle. Ei reppana huomannut, että oltiin tultu ohi siitä. Koitin taputtaa kovasti ja viheltää, mutta ei tuo enää kuule mitään. Käveltiin sitten pikamarssia takaisin päin suometsään, jossa se viimeksi odotteli meitä. Eipä näkynyt. Pyysin sitten Jollya etsimään ja se tyttö etsi. Lähti sitten tietäväisen näköisenä menemään kotia kohti ja aina välillä vilkuili, että pysyn perässä. Kyllä meinaan hiki virtasi, kun niin lujaa kipitin sen perässä. No siellähän se Laki sitten oli lähellä kotia, kuitenkin metsän puolella vielä. Onneksi se lähtee tutuissa maastoissa vaan kotiin. Mutta nyt joko Laki on kiinni metsässä, tai se jää kotiin jatkossa. Ei enää tällaisia sydämen tykytyksiä kiitos!

Kasin kanssa harjoiteltiin autoon menoa ja sieltä pois tuloa. Tuota ei olla harjoiteltu ja alkaa olla ärsyttävää se autosta pois tulo. Menee muutkin sekaisin, kun Kasi koittaa sieltä heti rynnätä ulos, kun veräjän aukaisee. Oikein hyvin alkoi jo sujumaan harjoittelut. Vielä täytyy treenata koko porukallakin. Täytyy pitää niitä nameja nyt mukana, kun tulee oikea tilanne.

Kasin velipoikakin kävi kylässä. Juku asuu Nokialla, joten ei ole pitkä matka. Pojut telmivät urakalla. Kerran rähähtivät jo vähän niin kuin oikeasti... Saa nähdä kauanko enää pystyvät moista pentuleikkiä tekemään. Päivä oli kovasti kylmä, joten ulkona käytiin aika nopeasti leikkimässä muutamaan otteeseen.


Veljekset kuin ilvekset, Kasi ja Juku


Pakkaspäivänä kaunis maisema avautuu ikkunasta.


Aivan ihana päivä!


Siellä ne kaikki viipottavat... jossain.

Nyt ilmoittauduin vuoden ekoihin kisoihin. Janakkalassa startataan parin viikon päästä, kivaa!

ps. Minulle syntyi joululahja jouluaattona <3 br="">

Hyvää Joulua!

Tassu-saikulla - TAAS!

Pennun lumoissa täällä on oltu kaikki muut, paitsi Jolly ja Jake. Niiden mielestä se on lähinnä rasittava. Tosi kilttihän tuo Kasi on! Vähän on naksuteltu ja harjoiteltu leikkimistä, rauhoittumista, ihan kotirutiineja ja käyty ihmettelemässä maailmaa siellä sun täällä.



Mä oon söpö!


Mäkin oon söpö!

Vihdoin pääsin treenailemaan ennen kuin vedän treeniryhmää. Tämä on siis ollut tarkoituksena, mutta on nuo koulupäivät sattuneet juuri sille päivälle jo kuukauden verran. Mutta viime keskiviikkona otin sekä Jaken, että Pron mukaan ja sydämen kyllyydestä sitten mentiin! Jaketti oli vähän liian tohkeissaan ja ensin oli sitä haukku-möykkää, mutta sitten tuli jo ihan hyviä treenipätkiä. Takaaleikkausta taas muistuteltiin mieleen. Pron kanssa en edelleenkään uskalla olla tarpeeksi rohkea. Jään varmistelemaan ja ihan suotta, kun ei Pron kanssa tarvitse!

Eilen oltiin Janakkalassa treenaamassa Popotin-Mestaruuksista, eli PM-kisoissa :). Ensin tehtiin hyppytekniikkaa ja sitten rakennettiin kisarata. Jaken kanssa tehtiin se kaksi kertaa ja nyt meillä oli sitä yhteistyötä, mitä keväälläkin - jee! Molemmilla kerroilla tosin 1 virhe, ekalla radalla epäröinti ennen putkeen menoa - kielto ja tokalla radalla yksi rima alas. Mutta kylläpä olin tyytyväinen!

...sitten mentiin jäähdyttely-lenkille...

Jake käväisi yhden lumipenkan takana ja kun tuli takaisin, niin ontui toista etujalkaansa. Argh! Äkkiä halliin sisälle valoon tarkistamaan tilanne. No, kannuskynsihän se oli mennyt. Käytiin päivystyksessä, jossa kynsi kuorittiin kokonaan. Nyt sitten taas saikulla tassua parantelemassa. Onkohan meillä joku paha karma - heti, kun löytyy yhteinen sävel agilityssa, niin tassu menee...


Pallolla kyllä leikitään, vaikka sitten kolmijalkaisena

No, nyt on sinänsä hyvä aika olla tassu-saikulla, että kisakalenteria plärätessäni huomasin, ettei tälle vuodelle enää ole meille sopivia kisoja. Niinä päivinä, kun päästäisiin menemään, niin ei ole tarjolla joko yhtään 2-luokan kisaa missään, tai sitten jossain ihan liian kaukana. Ensi viikonloppuna olisi tosin ollut vielä viimeinen valmennusryhmän kerta, se jää harmittavasti väliin. Pääasia kuitenkin, että tassu ei tuon pahemmin mennyt ja aika nopeasti tuon pitäisi parantua. Sormet ristiin!


Paikalliset metsästäjät on kantaneet meille peuranluita. Koirat kiittää!


Metsälenkillä. Valoa näinä aikoina vaan niin vähän...


Jolly-tyttö täytti 10 vuotta <3 br="">

Elämme jännittäviä aikoja!

Nythän on jännää aikaa :)

Lampaita kävi paimentamassa kavereidenkin koiria, mikä on hyvä juttu. Saa lampaat kokemusta vähän muistakin koirista, kuin omista. Hyvin meni kaikki paimennukset ja ihan noviisi-koiratkin pystyivät treenailemaan. Hieno homma!


Maija ja Riimi työn touhussa

Jake ja Pro ovat tietysti paimennelleet myös, joskin Jake enemmän. Nyt vaan valitettavasti ei taas enää onnistu, kun lampaat tulee sisälle. Toki siellä jotain ihan pientä, pienten tilojen hommia pystyy tekemään. Ja pitääkin tehdä, niissä Pro loistaa.

Kisaamassa kävin Lahdessa ja Janakkalassa. Lahdessa Jaketti kävi taas niin kuumana, niin kuumana! Luulin, jotta molemmat radat päätyivät hyllyiksi, mutta kyllä me perhana ekalta radalta tulos saatiin. Siinä otettiin kepit ainakin 5 kertaa uudestaan, kun milloin oli liian kiire pujotella joka väliä ja milloin liian kiire aloittaa ekasta välistä... Yliaikaa rapiat 11s :D. Toka rata oli parempi, vaikka tulos olikin hyl.

Janakkalassa oli jännät kisat, koska isännän sairastuttua päädyin ohjaamaan myös Prota! Hui, kun pelotti. Jaketin kanssa tehtiin ekalta radalt 5 (perhanan rima) ja tokalla radalla sitten putken väärä pää kutsui ja hylly pätkähti ennen kuin kissaa ehti sanoa. Ennen Pron starttia oli kyllä ihan vähän kauhuissani. Siitä on aikaa, kun olen Pron kanssa treenannut ja kisannutkin vain kerran pari vuotta sitten... Siitäkin on aikaa, kun kolmosissa olen kisannut. Onneksi Pilan Hanna ja Nanon Tanja olivat rauhoittelemassa meikäläisen paniikkia. Ekan rataantutustumisen jälkeen rauhoituinkin, sillä eihän se ollutkaan paha. Se oli oikein kiva rata. Pron kanssa 10 virhettä otettiin sieltä, mutta tulos! Toka rata oli sitten hyl toka vikalta esteeltä, sekin oli oikein kiva rata.

Pitkästä aikaa on videotakin, kun Pilan Hanna kuvasi meidät, jee!


Jaken eka rata
Jaken toka rata

Pron eka rata
Pron toka rata

Tänään oli valmennusryhmä ja Maria oli vetämässä treenit meille. Menin edelleen molempien kanssa. Jaken kanssa oli nyt taas niin vaikeaa, niin vaikeaa! Ei irrottu, hauh, hauh, räyh! Meikäläinen kaarinoi ensi alkuun ja se sai Jaken ihan sekopäiseksi. No mutta kyllä me kuitenkin treenattiin... Pron kanssa oli taas kiva mennä, kun se etenee. Se on kyllä hassu tunne meikäläiselle, kun saa vaan painella radalla, eikä se tyssää parin esteen jälkeen. Meidän pitääkin kuulemma vaihtaa koiria vähäksi aikaa isännän kanssa :) Sopii mulle! Tuo Pron kanssa meno on täydellistä terapia-agilitya meikäläiselle. Siis tutustuin rataan vain 25 esteelle saakka, koska Jakelle se on aivan riittävästi. Pron tullessa kehiin piti sitten opetella loppu ratakin ja se 35 estettä siis mentiin - käsittämätöntä! Voiko tällaistakin olla? :)

No mutta sitten sokerina pohjalla se kaikista jännin uutinen:

Meillä on uusi tulokas!





Kasi (Shepmate's Clever Boy) kotiutui meillä pari päivää sitten. Aussie siis kyseessä, koska isännän koira. Se on niin söpö ja kiltti pikku poika. Hyvin on hupsahtanut laumaan mukaan, vaikka vielä ei muut juuri sen kanssa vaivaudu leikkimään tai juuri noteeraamaan, kuin Pro.