Huh - ei tullut nollaa ja mahotonta menoa tiedossa!

29.10. Kesäkauden päättäjäistreenit. Vielä oltiin ulkokentällä, kun oli niin lämmintä. Isäntä teki semmoisen kokoelma radan edellisviikonlopun kolmosten kisoista. Jake kävi jotenkin ihan kuumana taas... Jäätiin takkuamaan kepeille... ylläri! Ei sitten millään... Vaihdettiin sitten koiria, menin Pron kanssa ja isäntä Jaken kanssa. Isännän kanssa Jake ei uskalla kuumita ihan sillain, kuin minun kanssa. Nyt se oikein yritti keskittyä niihin keppeihin, mutta olipa vaikeata silti. Luulen, että tuo pimeys kyllä vaikuttaa jonkin verran tähän. Viikonlopun kisoissahan Jake meni kepit todella nopeasti.

Näiden treenien jälkeen siirrytään talvikauteen ja me ei nyt otettu ryhmäpaikkaa. Ollaan semmosia vapaa-treenaajia :) Eli käydään silloin, kun tuntuu siltä. Samalla jään tauolle kouluttamisestakin, joten täähän nyt menee ihan mahottomaksi menoksi! :D

27.10. Isäntä taas kisaamassa, nyt Pron kanssa. En sitten suunnitelmista huolimatta mennytkään paikan päälle katsomaan, vaan suuntasinkin metsään loppulauman kanssa tekemään esineruutua.

Lakille 4 esinettä metsään ja tällä kertaa oli namipalkatkin mukana. Haki oikein hyvin. Tosin ekan esineen löydettyään ja kun oli tulossa se suussa minua kohti, sai matkalla hajun toisesta esineestä ja eka tipahti siihen paikkaan. No, toi sen toisen esineen sitten. Tokalla haulla toi sen eka tiputtamansa esineen ja sen jälkeen normaalisti loput.

Jollyn ruutu oli taas laaja ja lavea :) Se toi ekan esineen hyvin. Tokalla esineellä kävi samoin, kuin Lakilla, eli tiputti sen saatuaan hajun kolmannesta esineestä. No, seuraavalla haulla toi sen tiputtamansa. Viimeinen löytyi kanssa lopulta. Jollylla tällä kertaa kesti tuo etsiminen kauhean kauan, vaikka koko ajan tarmokkaasti niitä etsi. Ehkä se ruudun laajeneminen vaikuttaa tuohon...

Jakelle tein nyt samalla tavalla, kuin muillekin. Eli vein esineet (4) ruutuun Jaken odotellessa autossa. Yhden vein ihan takarajalle ja loput aika tasaisesti siitä etureunaa kohti. Jakehan on tällä hetkellä paras tässä :) Eka este nousi melki heti ja saman tien sen saadessa esineen suuhun, sen ainoa ajatus on tuoda se mahdollisimman nopeasti meikäläiselle, että pääsee leikkimään. Toka ja kolmaskin esine löytyivät nopsaan. Sitten neljäs (se kauimmainen) esine vähän takkusi. Vaihdoin lähetyskohtaa ruudulla, mutta Jake meinasi jäädä siihen lähelle vaan pyörimään ja jo vähän turhautuikin. Tein sitten valeheiton sinne kauas ja se auttoi. Jake lähti ruudun takareunaan, sai hajun esineestä ja toi sen taas vauhdilla. Mukavaa oli!

26.10. Isäntä meni Jaketin kanssa kolme rataa Tamskin kisoissa. Mun siis piti olla työreissulla, joten isäntä ilmoitti itsensä ja Jaken kisoihin. En sitten raatsinut vaatia ohjaajan vaihdosta, kun tuo oli niin innoissaan ;). Kyllä mua jännitti! Kun haluan itse tehdä ne nollat sitten joskus Jaken kanssa... Todella hyvät oli kaikki radat! Kaksi ekaa erityisesti, kolmannella Jake tuttuun tyyliinsä jo vähän liikaa kuumui. Eka rata oli hyppis ja se oli sujuvaa menoa. 3 rimaa tuli kuitenkin alas siltä radalta. Toka rata oli ihan älyttömän hyvä! Siinä jo hiki kihosi otsalle, kun näytti nollaa pukkaavan! Onneksi kolmanneksi viimeinen rima sitten tipsahti - huh! Kolmannella radalla tuli yksi rima ja kielto putken suulta, kun Jake kiehahti ja alkoi hyrräilemään ja haukkumaan putken suun edessä sen sijaan, että menisi sinne... huoh! 

24.10. Jolly akupunktiossa. Hyvin meni ja oli niin ilo katsella sen jälkeen, kuinka Jolly venytteli nautinnollisesti takapäätäänkin :)

Dramatiikkaa kerrakseen!

20.10. Pienenä matkan peruuntumislohdutuksena menin koirien kanssa metsään ja tein niille esineruudut. Isäntä lähti Pron kanssa Jänesniemen koulutukseen, jonne minunkin alunperin piti mennä. Mutta siis matkan vuoksi jouduin sen paikan myymään eteenpäin. Onneksi Katilla ja Tujulla oli ollut oikein hyvät treenit sen sijaan :)

Mutta siis, esineruutu. Laki teki sen tuttuun tyyliinsä ja nosti neljästä esineestä kolme ennen kuin kyllästyi. Tajusin sen hakiessa ekaa esinettä, että ei helkkari! Tää koira toimii namipalkalla tässä asiassa, eikä tietenkään yhtään namia mukana... Onneksi lelupussissa oli puruluu, joten iskin sen Lakin suuhun palkaksi, kun esine tuli :D. Oli se ehkä vähän hämmentynyt. No, seuraavat pari esinettä samalla tyylillä, mutta sitten into lopahti. Itse asiassa se kyllä löysi sen neljännenkin esineen, mutta ei tuonut. Haistoi vain.

Sitten Jolly kehiin. Jollylle oli kolme esinettä piilotettu ruutuun. Oikein iloisella tarmolla tyttö lähti niitä hakemaan ja kaikki sieltä toikin. Siinä etsiessä vaan se ruutu vähän niin kuin laajenee :) Etsintäalue on aikas laaja... kaikki tosiaan kuitenkin löytyi ja kaikki tuotiin hyvin.

Jake kehiin. Tämä oli itseasiassa eka kerta, kun Jaken kanssa tällain oikeasti teen esineruutua. Ihan pienenä pentuna jotain hyvin pientä, mistä se ei tajunnut mitään vielä silloin. Sitten Juhannuksena kannuksessa ihan pientä. Nyt kuitenkin rohkeasti vein kolme esinettä ruutuun tosin niin, että Jake näki kun vein ne. Sitten vaan poju irti ja etsimään. Ja VAU! Sehän haki kuin vanha tekijä! Vähän kuumui siinä lelun luovutuksen yhteydessä, mutta lähti sitten hakemaan taas uutta esinettä ja ihan nenä maassa haisteli! Tuotahan se ei meinaa jäljelläkään tehdä, kun ilmahajulla haluaisi vaan mennä eteenpäin. Kaikki kolme toi kuin ei mitään. On se poika!

19.10. No niin, meikäläisen piti lähteä työreissulle Kiinaan ja Usaan. Mutta lentokentällä sainkin sitten niin kovan allergiakohtauksen ruokailun jälkeen, etten uskaltanut jäädä koneeseen. Ehdin siis jo mennä sisään, mutta boardauksen loputtua halusin pois... Ovet oli siis jo laitettu kiinni, mutta ei onneksi vielä mitään muuta. Ei kun ovet auki ja ulos. Sain sitten vähän lääkitystä ambulanssi-miehiltä ja isäntä tuli hopealla ratsulla meikäläisen pelastamaan kotiin :)

15.10. Nyt kunnostauduin ja menin treeneihin. Ja kylläpä ne olivatkin ihan älyttömän hauskat treenit! Mira ja Nappis tulivat myös meidän kanssa treenimään ja mehän innostuttiin vaihtelemaan koiria ihan ristiin. Pääsin menemään Jaken lisäksi Ainolla, Norriksella ja Prolla. Ihan huippua! Jaketti pääsi Nappiksen ja Miran ohjattavaksi. Oli tosi kiva nähdä sen menoa muiden kanssa. Isäntä oli tekaissut radan meille ja siinä oli hyvin ärsyttävä ja turhauttava A-putki erottelu. Pitää siis treenata sitä taas...


Jake treenien jälkeen

13.10. Lisää uutisia Markon onnettomuudesta tuli heti seuraavana päivänä ja kyllä oli miehellä suojelusenkelit matkassa kyllä! Ulosajon vakavuuteen nähden pienillä vammoilla selvisi. Agility-väki kunnostatutui todella laajasti uutisen kuultuaan ja korvaavat kouluttajat löytyivät apuun. Järjestimme agility-epikset myös tukea antaaksemme. Kisat oli oikein lämminhenkiset. Meidän piti isännän kanssa kisata ristiin Jaken ja Pron kanssa, mutta oli toimistossa töissä ja niin hektisessä tilassa, etten mä mitään kisata kyennyt. Isäntä meni sitten rundin molemmilla.

Tässä tapahtuneesta kirjoitettu kuvaus lainattuna OneMind Dogs - FB-ryhmästä:

"

Agility connects people and Facebook creates power!

Last week (9th October 2013) we received sad news informing that Marko, one of the nicest and most energetic agility coach & handler in Finland, had been involved in a serious car accident and was in hospital at the intensive care unit.

Marko and his family have a dog school, several dogs of their own and in addition they have horses, cats, chicken etc to take care of. Their friends all around Finland understood immediately that the situation was serious and his family needs support; both in practice and also financially.

In only 24 hours his friends gathered over 50 agility trainers and coaches (even from distance of 300km!) to volunteer teaching in training classes, which Marko was not able to teach for the next weeks. Due to this massive and immediate volunteering action, they did not need to cancel any of the classes at their dog school!

In addition: friends of Marko organized last Sunday an unofficial agility competition only within 4 days after the accident! The competition had about 250 attenders and plenty of prizes donated by companies.

We all believe in that all the positive attitude and kindness that Marko has shared over the years has created so much positive energy around him that this all was possible.

The last news, though the best!

We received great news from the hospital stating that Marko has recovered from the seriously hazardous car crash with no major injures and he is now been able to arrive home to his family!

All this was possible due to the power of agility community and Facebook!

We wish all the best for Marko and his family! We wish to see Marko back in agility as soon as possible!

"


Epis-tunnelmaa

12.10. Käytiin risusavotassa Pron kasvattajien luona. Sinne tulee ensi kesänä lampaita, joten metsää on hakattu laitumen tieltä pois. Sitä sitten raivattiin porukalla. Mukavaa oli! Ja ihana taivas takasin ajellessa.


Tähän se lammasaitaus sitten laitetaan


Väsyneet kanssa-talkoolaiset :)


Kerrassaan upea taivas takaisin ajellessa.

8.10. No nyt sitten kipaisin Frendtex-kutsuille ja lähetin taas isännän treeneihin myös Jaketin kanssa. (Hyi mua, tästähän tulee tapa!). Kotiuduttuani olikin aikamoisia uutisia. Jollyn kasvattaja-setä oli joutunut auto-onnettomuuteen, eikä tiedetty muuta, kuin että vakavaa on. Kyllä oli sydän syrjällään, kun odotettiin lisää uutisia.

Agilitya syksyn kauneuden keskellä

6.10. Janakkalassa jatkettiin. Isäntä nyt vuorossa Pron kanssa. Ja radat olivat erinomaiset. Eka ja toka rata tosin hylyt, kun sujuvasti käväistiin väärällä esteellä matkan varrella, muuten puhtoista menoa. Viimiseltä radalta 5 vp muurinpalikasta. Oli kyllä hyvännäköistä menoa! Voi kun itsekin osaisi tolleen.

5.10.  Janakkalassa kisaamassa. Otin reteesti kolme starttia, vaikka se kolmas yleensä onkin meille liikaa. Eka ja toka rata 15 vp ja viimeinen oli kuin olikin liikaa -> hyl. Hyviä pätkiä taas tuli, mutta kepit ei onnistunut millään radalla kerralla. Ekalla radalla tuli vielä pyörähdyksiäkin ennen putkeen menoja, mutta niistä ei tuomari rokottanut. Ihan kivalta kuitenkin tuntui nuo radat sinänsä. Illalla mentiin Hennin luokse iltaa viettämään ja yökin siellä vietettiin. Ihanat pellot siinä vieressä, oli hyvä käydä lenkillä! Pron kasvistäti Missu ja Juha tulivat myös istumaan iltaa. Aivan tosi kivaa oli meillä!


3.10. Jepu kävi hieromassa koko nelijalkaisen porukan. Kylläpä nuo nauttivat. Me kaksijalkaiset sitten jäykkäselkäisinä könyttiin ylös lattialta lopuksi... Tasan ei käy onnen lahjat!

30.9. Isäntä taas laitettiin viikkotreeneihin molempien koirien kanssa. Kiltisti meni. :)

29.9. Ei koirajuttu, mutta eläinjuttu :) Käytiin Johannan ranchilla vierailulla tutustumassa siihen touhuun. Olipas siellä monenlaista eläintä! En edes tiennyt, että kanojakin on niin monenlaisia...

Tässä parit tuttavuudet:


Kalkkunat on kilttejä, niitä voi silittää :) Mun uskomus oli, että niitä pitää juosta karkuun!




Tää oli joku risteytyskana, vinkeen näköinen kyllä!


kultafasaani

28.9. Jänesniemen Elinan koulutus. Olipa tosi kiva treenirata! Siinä oli vauhtia ja monta erilaista vaihtoehtoa tehdä sitten tekniikoita vaativat paikat. Alussa sain ihan kivan suunnitelman toteutettua, jossa ensin pelkäsin jotta ehdinkö - ehdin! Ja suunnittelin vielä ihan itse sellaisen vaihtoehdon, jota Elinakin suositteli :) Jee! Jake meni kepitkin oikein, vaude! Vielä yksi vaude siitä, että jouiduin yhdessä kohdassa ihan kunnolla jarruttamaan Jaketin menoa, ettei hakeutunut väärälle esteelle, vaan teki tiukan käännöksen. Aluksi tein tietty semmoisen hellän jarrutuksen, kun Jake yleensä niin herkästi kääntyy, ettei välttämättä sitten edes mene sinne esteelle... Nyt todellakin meni. Jouduttiin jarruttelemaan useampaankin kertaan, että tuli tarpeeksi voimakas jarru. Ilahduttavaa! Oikein hyvä treeni ja mukavaa oli.



Jäähdyttelylenkillä, aivan upea auringonlasku!

Varma voitto! ja historiaa viskileikkauksen muodossa

 26.9. Käytiin maalaamassa uusia kontaktiesteitä Takkulassa. Sit meillä onkin kolme sarjaa kontaktiesteitä!



Maalaustehdas

Ja pakko vielä laittaa ihan takapihalta napsittuja ja vähän editoituja kuvia...





Tää on editoimaton



Samoiten tämä

24.9. Viikkotreenit, mutta työreissun uuvuttamana laitoin isännän asialle. Jake oli mennyt keppejä hyvin. MIKSI EI MINUN KANSSA??? :( Ostin Jollylle Back-on-Track pedin, ettei tarvi kovalla lattialla tarvii maata. Siellä ne vuoronperään pötköttelee.



No... ehkä vähän pitää vielä harjoitella kuinka siinä pötkötetään...

22.9. No sit olikin ihan hyvä taas treenata... Eli valmennusryhmän vuoro. Marko oli tehnyt radan, jossa oli (taas) paljon keppejä ja vaikeita menoja niihin. Pelotti. Se positiivinen asia on mainittava kepeistä, että pystyin todella hyvin irtoamaan Jaken pujotellessa - no, melkein loppuun asti :) Viimistä väli ei enää malttanut, joten vahvistettiin sitä palkkaamalla. Se keppien aloitus oli yhtä tuskaa, vaikka miten helposti koitettiin niille mennä... Kyllä me sitten jotain ihan hyviäkin pätkiä saatiin aikaiseksi. Saatiin jopa viskileikkaus tehtyä hienosti, vissiin ekaa ikinä! Me oltiin ryhmän ekana parina treenaamassa, joten sen jälkeen oli pajon aikaa... Ja innostuin taas leikkimään kameralla. Oli upeat varjot, tumma taivas, sateenkaari - ja siitä se ajatus sitten lähti...



Sateenkaari... ja Maarit & Aino



Hannan kanssa tehty sydän Hannan ideoimana



Hanna ja Tapa



Ryhmäkuva :)

Sittenpä suunnistin metsän siimekseen jäähdyttelylenkille. Tai no... tuppaa oleen sellaista tällä hetkellä, että meikä kävelee ja koirat syö sieniä...



21.9. PiirM-kisoissa pyörähdettiin. Isäntä starttasi Pron kanssa yksilökisoissa ja molemmat sitten joukkueissa. Pro muistaakseni teki tuloksen ekalta radalta, mutta toka rata sitten vähän karkasi käsistä ja hylkäys sieltä. Ihan kivaa menoa kuitenkin! Meidän joukkue oli vahvaa ironiaa käyttäen nimetty "Varma voitto!" nimiseksi ;). No niinhän siinä kävi, että me kaikki neljä hyllytettiin ratamme. Jake sellaisessa kohdassa, jota en ikimaailmassa olisi osannut varoa :D. Se vähän irtosi... joka on kyllä sinänsä hyvä asia, kun tuo niin usein jää "käteen kiinni". Solidaarisia siis oltiin joukkueen kesken. Olihan meillä myös hienot vaaleanpunaiset joukkuepaidatkin painatettu varta vastein ;) Aion jatkaa samaa ironiaa tästä eteenpäinkin ja kisata se päällä jatkossa, kun selässä lukee Varma voitto! ja capseilla viä. Sarvis Valen kanssa pääsi rataa pisimmälle (olikohan toka vika este, missä kosahti), joten on ehdottomasti ansainnut suklaalevyn! Pron joukkue sen sijaan teki hienoa tulosta ja sijoittui PiirM pronssille! Helei, onnea viä! Ai niin ja meidän seuralainen Maarit ja Aino sijoittuivat yksilöissäkin PiirM pronssille, vautsi! Kyllähän olikin hienoa menoa!

17.9. Normi viikkotreenit. Isäntä teki sinne kamalan treeniradan. Otettiin pikku pätkissä, eikä ehditty koko rataa alkuunkaan. Keppien aloitus oli taas niiiin vaikeata. Tässä on nyt semmoinen umpisolmu, että en osaa aukoa sitä :(

Pässihuutokauppaa ja agi-kisoja

14.9. Startattiin omissa kisoissa. Eka radalla olin ihan tyhmän hätäinen alussa ja sen vuoksi otettiin sitten hylly. Tyhmyydestä rankaistaan - ja niin pitääkin! Hyvää pätkää kuitenkin tuli myös. Tokalla radalla menetin yhteyden hetkeksi, vaikka juuri siihen edelleen panostan. Sen seurauksena rima alas. Myös kepit jouduttiin ottamaan toiseen kertaan, joten tuloksena 10. Hyvää pätkää tälläkin radalla kyllä. Tuo yhteydenpitäminen alkaa tuottaa tulosta. Jaken vire on myös nykyään oikein hyvä. Ollaan siis päästy eteenpäin! Hihhei!

Tässä jälkimmäinen rata

13.9. Vaikkei olekaan koirajutuista sinänsä kyse, niin pakko kertoa pässihuutokaupasta :). Käväisin Hämeenkyrössä lammasseminaarissa, jonka yhteydessä oli pässihuutokauppa ja myös paimennusnäytös. No, itse asiassa en nyt varsinaisesti huutokauppaa jäänyt seuraamaan, mutta seminaarin kuuntelin ja tietysti paimenkoiranäytöksen katselin. Paimentamassa oli Irlannista tuotu bortsu ja ohjaksissa SPKY:n puheenjohtaja. Tosi hienosti meni ja on se bc vaan aikamoinen työapu!

Nämä ihanat kuvat sain maalaismiljööstä napsaistua:



Tämä on zoomattu Lumia 1020 todella kaukaa! Alla kuva jossa näkyy kuinka kaukana kohde oikeasti on.



Vaikka en hevosihmisiä olekaan, niin tämä näky kyllä sai houkuttamaan, että jospa oisin saanut olla muukaanaa!



12.9. Jolly-typsy akupunktiossa. Edelliseen kertaan oli nyt kuukausi aikaa. Ja seuraavan kerran mennään 6 vkon päästä. Nyt oli eka kerta, kun Jolly vinkaisi neulojen laitoin yhteydessä... Ja meikäläiselle heti tuli päähän vaikka mitä kauhukuvia! Mutta hyvin se meni ja Jolly taas selvästi reipastui, venytteli kotona sekä etu- että takapäätä -> iloinen asia! 

Illalla kävin HLU:n järjestämässä seuratoiminta-koulutuksessa. Mukana oli tommosia "vähän isompia" urheiluseuroja myös :) Kuten Ilves ja HJS. Heillä ehkä vähän eri mittakaavassa tuo touhu. Mutta kyllä se vaan seuran koosta riippumatta tuntuu samat ongelmat olevan talkoo-osallistumisen ja muun osallistumisen kanssa. Myös kaupallistuminen näkyy muissakin seuroissa. Meillä on itseasiassa aika hyvin asiat! Ensi viikolla jatkuu aiheella yhteistyökumppanin hankinta.

10.9. Viikkotreeneissä. Koska illan joka ryhmästä oli niin paljon pois, niin yhdistettiin kaikki ryhmät ja Taija yllätyksekseen sai meidät kaikki koulutettaviksi. (Kannattaa käydä usein FB:ssä, ettei pääse yllätyksiä syntymään ;). Tehtiin semmoinen 18 esteen ratatreeni, joka oli edelliseltä ryhmältä jo valmiina. Päätin Jakella keskittyä siihen yhteyden pitämiseen ja Prolla itsenäisiin kontakteihin ja keppeihin. Isäntä oli hallituksen kokouksessa, joten meikä pääsi puikkoihin molempien koirien osalta. Pääsin tavoitteeseeni molempien koirien kanssa! Jaketin kanssa saatiin oikein hyvin yhteys pidettyä. Treenattiin myös (jälleen kerran) putki-puomi erottelua, joka taas alkoi menemään oikein hyvin. Mutta saapa nähdä, kun seuraavan kerran tulee sama eteen... Pro osaa sen hienosti. Pron kanssa päästiin hienosti koko rata läpi, ainoastaan pari rimaa tuli alas, kun tein vähän myöhäisiä kökkövalsseja. Toisella tavalla tehtynä meni ihan ok. Jakenkin kanssa saatiin oikein hyvää pätkää aikaiseksi. Kivat treenit! Ja kiva oli Taijan opissa olla!

Ihana Jake!

8.9. Nokian kisat. Vitsi että olen tyytyväinen! Eka radalta otettiin 10 vp, kepeiltä ja 1 rima. Kepeille Jake tuli niin lujaa, että ei taipunut tokaan väliin. Riman tiputukseenkin oli selkeä ohjauksellinen syy. Toka rata oli meikäläisen puolelta vähän hätäisempi, mutta vain yksi rimantiputus sieltä. Tuloksena siis 5 vp ja sillä päästiin 3. sijalle! Siis olin niiiiiin onnellinen noiden ratojen jälkeen! Aivan mahtavaa :) Ihana Jaketti!

Radat löytyy täältä.

 Toka radan tuloslista. Aika oli vauhdikas, harmi se yksi rima!

Jäähdyttelylenkillä ihana utuinen näkymä avautui.

7.9. Äkkilähdöllä Somerolle treenaamaan - ja aussie-porukassa taas :D. Pitkään mietin kumman kanssa paimennan, Jaken vai Pron. Päädyin kuitenkin Jaken kanssa paimentelemaan, sillä en nyt vaan oikein malta olla menemättä sen kanssa... Sitä paitsi kouluttaja on bortsu-ihminen itsekin, joten ajattelin sen natsaavan näin. Ja oikeassa olin! Käytiin kolme kertaa lampailla, eka kerta pyöröaitauksessa ja kaksi kertaa isolla laitumella. Oli isoin laidun, missä olen tähän mennessä paimentanut ja myös lampaita oli isoin lauma tähän mennessä. Olin aivan innoissani! Pyöröaitaus meni helposti, tehtiin peruskokoamista ja pieniä kuljetuspätkiä. Keskityttiin siihen, että Jake oikeasti menee maahan heti, eikä joskus ja jouluna. Olin oikein tomera - hyvä minä! Tokalla kiekalla isolla laitumella korjattiin sitä kaarelle lähtöä. Nyt ymmärsin miten meikäläisen pitää lähettää Jake kaarelle- ja alkoihan se sujumaan. Jouduin aika tiukkaa palautetta Jakelle antamaan. Kerran jopa kirota pärräytin :-o. Kolmannella kerralla otettiin poispäin ajoa ja se oli oikein hyvä treeni Jakelle! Se alkoi todella hyvin keskittymään, oli rauhallinen ja vaan oikein hyvä! Tuli semmoinen yhdessä tekemisen meininkin <3 .="" iv="" mukava="" oikein="" p="" paimennusp="">

Laitumessa riitti kokoa ja lammaslauma oli vissiin semmoinen 20-päinen

 Tässä puikoissa yksi kurssin aussiesta. Siellä oli kyllä oikein vakuuttavia nuoria paimenen alkuja!

Ankoille ja naudoillekin olisi ollut mahdollista mennä, mutta meikä pysytteli lampaissa. Madde sen sijaan pääsi ankoillekin.

5.9. heh, tein sen taas! Eli tupla-buukkauksen. Onnellisena ostin irtovuorot ProCanikselle torstaille sekä Jakelle, että Prolle. No, sittenhän huomasin, jotta koulupäivähän se meikäläisellä... No, onneksi on tuo isäntä, joten nakki viuhahti siihen suuntaan ja koirat pääsi treenaamaan. Oli mennyt kuulemma oikein hyvin ja Jake oli ollut ihan huippu myös ( Prohan on aina...).

Salaisia treenejä ja fiilistelyä Laukaassa

29.8.-1.9. Mentiin Laukaaseen kisoihin koko viikonlopuksi. Vuokrattiin ihana erämaja, jossa koirat sai huoletta olla irti. Järvikin löytyi vierestä. Perjantai iltana päästiin paikalle ja koirilla kyllä riemu repesi! Melkoinen juoksu ja saikkaus alkoi. Yritin hetken aikaa istuskella rennosti laiturilla järveä ihaillen, mutta koirien edestakainen rallaus sai laiturin hyppimään perin levottomasti, eikä se kyllä kovin rauhallinen nautintohetki ollut :D

 Mökki oli just passeli hirsimökki

 Pihapiiri oli iso ja siitä pääsi suoraan metsälenkkipoluille

 Laiturilla sentään hetken sai nautiskella ihanasta näkymästä...

...ja Jaketti-sorsa polskuttelusta

 Tupaan olisi mahtunut enempikin koiria!

Lauantaina sitten isäntä oli Pron kanssa kisailemassa. Ihan hyviä ratoja nuo tekivät, vaikka tulostaso ei niin kummoinen ollutkaan. Pro itse asiassa tiputteli rimoja ärsyttävästi, mitä se ei normaalisti ihan tuolla tavalla tee. Meikä juorusi tuttujen kanssa, nautiskeli puffan antimista ja tietysti lenkitin koiria vähän väliä.

Jolly fiilistelemässä tutuissa treeniympäristöissä

Sunnuntaina sitten starttasin Jaken kanssa. Tulostaso ei myöskään meillä ollut kummonen (itse asiassa se puuttui kokonaan :D eli tripla-hylky), mutta ihan hyviä pätkiä sinne tuli. Ekalla radalla Jaket jotenkin tömäytti puomin ylösnousulla ja tuli sen niin varovasti, että oli pakko siinä kesken radan konsultoida tuomaria, että kävikö siinä pahasti. No ei, Jake vaan luuli sitä vissiin keinuksi ja koitti painaa sitä maahan. Jatkoin sitten rataa puomilta, mutta hetipä siitä hylky sitten napsahti. Loppurata meni oikeinkin hyvin. Toka rata oli mahdotonta sähellystä. Siinä vissiin ainoa hyvä asia oli A:n kontakti :D. Viimeisellä radalla sitten meikä räpelsi. Eli yhtäkkiä vaan edessä oli este, jota en ehtinyt väistää ja näin kellahdin siivekkeen kanssa tantereeseen. Oli hassu tunne, kun en ole ennen kisoissa kaatunut. Vähän aikaa oli ihan hukassa, että mitäs nyt pitäisi tehdä... Jatkettiin sitten loppuun. Jake kyllä meni lopun oikein, mutta lähes kaikki rimat tulivat alas. Se vähän kiehahti, kun aloin makoilemaan kesken radan... Kuitenkin jäi oikein kiva fiilis! 

Ja Lumiaan tuli taas uusi kuva-ominaisuus, jota piti tietty testata. Koekaniineina tässä Pirjo ja Dingo.

Luman Motion shot, joka blurraa muun ympäristön ja korostaa näin liikettä

 Jollyn selkä kipeytyi vissiin siitä kiivaasta juoksentelusta mökillä heti ekana iltana. Saattoi myös tapahtua tietysti jokin yhteentörmäys, jota en huomannut. Reppana sai särkylääkettä kotiin päästyä ja back-on-track loimi sillä oli niskassa koko viikonlopun. Täytyy varata akupunktio taas.

27.8. Viikkotreeneissä. Matka sinne oli haasteellinen, sillä lämmittelylenkiltä tullessa autolla metsäautotiellä rengas puhkesi. Siinä sitä sitten äherrettiin vararengasta paikalleen hyvä tovi. Onnistuttiin kyllä ja päästiin, kuin päästiinkin treenikentälle, vaikka vähän myöhässä. Sielläpä laitoinkin sitten Emilian puikkoihin Jakea ohjaamaan. Pirkko-Inkeri kun parantelee jalkaansa, eikä Emilia malta olla pois treenipaikalta kuitenkaan :). Voi että sitä oli mukava seurata! Emilia teki hienosti Jaken kanssa ja hymy loisti treenaamisen ajan. Olipa mukavaa!

26.8. Kävin Jaken kanssa salaa treenaamassa Takkulassa. Siellä olikin jo valmiina ihan hyvä harjoitusrata, jossa sai monenlaista kuviota tehtyä. Treenasin erityisesti sitä yhteyden pitämistä koiraan joka kohdassa. Sillain tuli tehtyä ohjausliikkeet kunnolla loppuun asti. Se meni oikein hyvin ja oli oikein kiva tunne. Meillähän oli yhteinen sävel! Saatiin jopa takaaleikkaus hienosti tehtyä. Oltiin molemmat oikein onnellisia. Aion käydä jatkossakin salaa treenaamassa!

24.8. Stenbergin Heinin agility-koulutuksessa. Oli oikein mukava koulutus ja treeniratana kevyt 39 esteen rata. Suunnittelinkin etukäteen, että keskityn ekana pätkään 1-10 ja sitten 10-20. No, loppujen lopuksi hinkattiin ihan koko ajan sitä 1-10 pätkää... Siinä oli meille oikein haastava kohta, johon sisältyi todella nopeana ketjuna persjättö, valssi, vekki. Ne piti tehdä niin nopeassa tahdissa, että meikäläinen oli ihan hukassa. Koitin oikein kovasti pitää sitä "linjaa auki" Jakeen, että en "löisi luuria korvaan" sille. Mutta tuntui, että mulla meni koko puhelin hukkaan :) Se persjättö jotenkin teki sen. Mä vaan hukkasin koiran, vaikka miten koitin olla skarppina. Otettiin 3ssa erässä, sillä aika kuuma keli oli. Mua sitten loppujen lopuksi vaan nolotti treenata. Päätin samalla, että nyt menen ihan itsekseni salaa treenailemaan Jaketin kanssa.